Toukokuun puuhia

Mangahylly pursuaa jo ylitse, joten ajattelin hetkeksi keskittyä johonkin muuhun kokoelmaan. Siksipä Nintendo-innostus jatkuu ja tänään saapui postissa ensimmäiset ebay-ostokset: Addams family (snes) ja Jurassic Park (snes). Viime perjantaina noudin myös eräältä yksityiseltä myyjältä muutamat pelit: Addams family (nes), Mortal Combat 2 (NL snes) ja Judge Dredd (NL snes), joista jälkimmäinen osoittautui oikein mielenkiintoiseksi peliksi. Jopa minun pelaajanlahjoillani ja ongelmanratkaisukyvylläni onnistuin pääsemään ensimmäiselle pomolle! NL, eli Pohjois-Amerikan supernintendonpelit tarvitsevat toimiakseen adapterin, jonka myös ostin. Vanha adapterini kun ei lähtenyt toimimaan enää.

Kuvassa näkyy myös Amerikassa vastikään ilmestynyt Astonishing Xmen-lehti. Tämä oli aivan pakko-ostos, kun kuulin, että ensimmäinen homoseksuaali ryhmä X:n jäsen menee seuraavassa numerossa naimisiin miesystävänsä kanssa. Tässä lehdessä pitäisi näkyä heidän kihlauksensa (en ole vielä tarkistanut, kun lehti on niin sievästi muovisuojassa) ja seuraavassa lehdessä itse hääjuhla. Awww.... :D

Nintendo-kokoelmaani oli olennaista liittää myös lapsuudessa ostetut Nintendo-lehdet!

Tosin juuri nyt muistin, että olisin voinut tuoda vanhempien kotoa myös vanhat Super Power-lehdet, jotka alkoivat ilmestyä Nintendo-lehden jälkeen. Darn :D Lehtiä on kuitenkin ihan mukavasti kerääntynyt ja aion etsiä niistä supernintendon pelisuosituksia ja läpipeluuvinkkejä. Ja tietenkin niissä on myös ihanan nostalgiset Super Mario ja Zelda sarjakuvat. Ainakin vuosikerrat 1993-1994 voisi kerätä täyteen (kuvassa ylin ja alin rivi).

Kesäaurinko ja valoisat yöt saavat minut muutenkin aktiiviseksi ja olen siksi päättänyt tarttua Sylvanian Families-kokoelmani ongelmaan. Se on nimittäin alkanut kerätä pölyä. Ongelma on etenkin nukkekodissa ja avohyllyillä näytteillä olleilla rakennuksilla ja tarvikkeilla. Aloitin eräänä yönä suurimittaisen puhdistusoperaation, joka kesti kello kahdestatoista aamu kahteen :D Pesin kaikki muoviset osat ja pyyhin tarralliset tarvikkeet ja rakennukset kostealla rätillä. Hahmot putsasin teipillä, sillä sinitarra ei olisi ikinä riittänyt niin monen figuurin puhdistukseen.
Kaikki ylimääräiset tarvikkeet ja hahmot keräsin pusseihin ja varastoin laatikkoon. Seuraavana päivänä projekti jatkui, kun hain kellarista vailla käyttöä jääneen akvaarion ja pesin sen putipuhtaaksi:

Valitettavasti akvaario ratkaisi pölyongelman vain kahden rakennuksen osalta. Posti ja Madeleinen putiikki jäivät vieläkin vaille pölysuojaa. Täytyy keksiä niille jokin ratkaisu pikimmiten. Myös nukketalo on vielä kokonaan putsaamatta. Siivoan sen vasta, kun minulla on talon eteen laitettava pleksiseinä valmiina.
Akvaariokin on vain väliaikaissuoja, sillä suunnitelmissa on ostaa hieman isompi vitriinikaappi kaikille esillepanoa vaativille kokoelmille.

50 lukijaa rikki!

Blogillani on jo 50 julkista lukijaa! Kiitoksia kaikille, jotka jaksavat käydä tätä lukemassa ja erityiskiitos niille, jotka ovat liittyneet lukijoiksi ^^ Kävijämäärä on noussut tasaisen varmasti siitä, kun aloitin blogin pitämisen kesäkuussa 2010, ihan kohta kaksi vuotta sitten.

Koska viideskymmenes lukijani on vanhoista retropeleistäkin kiinnostunut Mikko, päätin hänen kunniakseen tehdä päivityksen omasta alkavasta Nintendo-innostuksestani.

Retrokärpänenhän minua on purrut jo hyvän aikaa sitten, mutta ihan viimeaikoina olen alkanut luoda merkitseviä silmäyksiä kohti vanhaa Super Nintendo pelikonsoliani. Vaikka olen sanalla sanoen SURKEA pelaamisessa, rakastan pelejä silti hyvin paljon. Erityisesti tykkään katsoa, kun joku muu (minua taitavempi) pelaa. Pelihistoriani alkoi, kun veljeni kanssa ostimme puoliksi Super Nintendon, ajalla juuri ennen sen poistumista markkinoilta. Alkuperäiseen kokoelmaamme kuului noin kahdeksan peliä, mutta niinä vuosina, kun en ole itse kauheasti välittänyt pelikonsolistamme, on veli hommannut niitä lisää. Tällä viikolla aloin kerätä kaikkia pelejä kokoon ja lopputulos on melko muikea:

21 eurooppalaista supernintendopeliä, 2 amerikkalaista supernintendopeliä ja yksi 8 bittisen Nitendon peli. Kaksi näistä löysin eilen kirpputorilta. Sattuma oli outo, sillä en ole nähnyt nintendopelejä oikein ikinä kirpputoreilla, mutta juuri sillä kertaa, kun lähden niitä vartavasten metsästämään, löydän koko pöydällisen pelejä! Maksoin amerikkalaisesta Street Fighterista ja Nintendon Castlevaniasta 5€/kpl.

Kuvassa kaksi ylintä peliriviä ovat alkuperäinen lapsuudenkokoelmani. Paketeissa olevat pelit olen viimevuosina ostanut nuoremmalle pikkuveljelleni joululahjoiksi. Nyt pitäisi päättää jatkanko pelien keräämistä paketeissa, pelkkinä kasetteina vai mahdollisesti molempia fiiliksen mukaan sekaisin. Luultavasti sekaisin, koska minulla on jo nyt niin paljon irtokasetteja. Upeimmat pelit voisi ostaa alkuperäisissä paketeissaan.

Haettuani snes-konsolin meille, piti sille ja peleille tietenkin järjestää asianmukainen paikka televisiokaapista:

Yllätyksekseni miehenikin innostui näistä sen verran, että julisti aloittavansa ensimmäisen oman kokoelmansa: 8 bittisen nintendopelien keräämisen. Toki meidän tarvitsee ko. pelikonsolikin hankkia jostakin.

Jos jollakulla lukijoistani lojuu nurkissa ylimääräisiä supernintendo- tai nintendopelejä, voi niitä mielellään minulle tarjota. Viestiä voi heittää minulle sähköpostiini: toukkero@gmail.com niin sovitaan hinnoista.

Nintendofanina minulta löytyy toinenkin konsoli, joka on ihan ikiomani ja joululahja rakkaalta mieheltäni toissajoululta: Nintendo DSi (XL-näytöillä varustettu punainen Mario-edition ^^). DS-kokoelmani olen kasvattanut siirinpiirtein niin isoksi, kuin toivonkin sen olevan. Joskus vielä voisin napata uusimman Pokemon Black tai Whiten mukaani, kun ne päätyvät alekoriin asti. Pokemon on suuri intohimoni ollut siitä asti, kun sarja alkoi joskus ala-astevuosina. :) Nyt on työnalla Soul Silver.

Kuvan ottamisen jälkeen sain vielä kaksi DS peliä veljeltäni. DS oli ennen ipadin hankkimista oikein näppärä vehje. Sillä voi ottaa rakeisia valokuvia ja selata jossain määrin jopa nettiä langattomassa verkossa! :D Kaikin puolin näppärä matkapelikonsoli siis. Ja punainen väri on herkullinen.

Pokemon Soul Silverissä olen pian loppupolella. Olen toivottoman hidas pelaamaan ja tähänkin urakkaan on tuhraantunut jo pari vuotta! Toivoisin oppivani pelaamaan paremmin, myös muita pelejä kuin Pokemonia.

Soul Eater 1 Sangatsu mangalta

Selaillessani Soul Eater mangan ensimmäistä suomijulkaisuosaa Prismassa, kun silmiini osui eräs aukeama, joka herätti mielenkiintoni:



Sarja oli minulleen entuudestaan suhteellisen tuntematon, sillä olen nähnyt siitä vain ensimmäisen osan animena. Anime itsessään oli oikein kauniisti piirretty, joten olin toki kiinnostunut mangajulkaisustakin, kun kerta se Sangatsumangalta tässä kuussa ilmestyi. Ensimmäinen animejakso kattaa mangasta ensimmäisen luvun, mutta todelliset herkut nähdäänkin vasta kirjan alun jälkeen, luvuissa kolme ja neljä!



Kuka vain kauniista (alastomista tai ainakin vähäpukeisista) naisista innostuva voi saada Soul Eaterista erinomaista luettavaa. Sarja on shounenmangojen tapaan ikuista kilpailua ja taistelun mäiskettä; tällä kertaa kerätään ihmisten ja noitien sieluja ja koetetaan kehittää kaiken voittavaa Death Scythe asetta. Nokikkain ovat taisteluparit, joihin kuuluu aina asemestari ja tämän ase. Aseella itselläänkin on sielu ja inhimillinen muoto ja se saa voimia murkinoidessaan voittamiensa ihmisten sieluilla. 99 ihmissielua ja 1 noidan sielu on resepti, jolla aseesta tulee viimein Death Scythe - ehkäpä vieläkin voimallisempi, kuin mikä itse Kuolemalla on.

Pääpari on nuori Maka-tyttö, jonka hurvittelija isä on tämän hetken voimakkain Death Scythe ja Makan oma ase Soul Eater-viikate. Heidän lisäkseen tässä ensimmäisessä osassa esitellään pari muutakin paria; oman elämänsä superjulkkis Black*Star ja tämän ujo salamurha-ase Tsubaki, sekä neuroottisesti symmetriaa tavoitteleva Death the Kid (Kuoleman oma poika) ja tämän kaksoispistoolit Patty ja Liz.

Soul Eaterin vahvuus on sen herskyvässä huumorissa ja sidokset meidänkin maailmastamme tuttuihin hahmoihin. Vaikka tarina itsessään sijoittuu kummituskaupunki Death Cityyn, on siellä vastassa mm. Viiltäjä Jack, rikollispomo Alcapone ja Rasputin. Onneksi taisteluparit keskittyvätkin keräämään sieluja lähinnä tunnetuilta rikollisilta ja murhamiehiltä.

Silmänkarkkia tarjoavat runsaat naishahmot ja timburtonmainen kummituskaupunkimiljöö. Ikäsuosituksessa +12 on hyvä pitäytyä lähinnä lukuisten alaston- tirkistely- ja puristelukohtausten takia. Kuitenkin sarja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kun vain hyvää huumorimangaa kaipaa. Itse annan tälle ekalle osalle neljä tähteä viidestä: ****

Kazuma Kodakan esittely

Koska rakastan listauksia, päätin heti BLU listan jälkeen tarttua seuraavaan aiheeseen. Pahoittelen jo etukäteen, että tämä menee hieman päällekäin aiemmin esittelemieni yaoimangojen kanssa. Tällä kertaa haluan tutustuttaa teidän yaoimestari Kazuma Kodakan tuotantoon. Kodaka on luonut mm. paljon hehkuttamani Kizuna sarjan ja monia monia muita!

Siksipä kokosin listan hänen yaoijulkaisuistaan, poislukien tosin hänen lukuisat doujinshinsa. Listaa pääsette lukemaan alla olevasta kuvalinkistä:



Alla kuva myös omasta Kodaka-kokoelmastani:

Kaikkia sarjoja ei valitettavasti ole englanniksi käännetty, joten olen muutaman Kodakan teoksen hankkinut myös japaninkielisenä. Toivon näin huijaavani onneani, sillä jos ostan kirjan japaniksi, se luultavasti kuitenkin julkaistaan pian englanniksi! Win win tilanne siis. :D

Jatkan myös englanninkielisten sarjojen keräämistä, kun olen saanut ensimmäiset osat luettua esimerkiksi tuosta Bad teacher's equationista.

BLU yaoi

Jo aiemmin kerroin teille edesmenneestä BeBeautiful-yaoikustantamosta, joka mysteerisissä olosuhteissa lopetti toimintansa. Tänään jatkamme sarjaa toisella toimintansa jo lopettaneella yaoikustantajalla nimeltä BLU.
BLU oli legendaarisen Tokyopopin oma alajaosto yaoimangalle ja kaatui yhdessä Tokyopopin kanssa ei-niin-kauan-sitten. Onneksi BLU:lta ei jäänyt läheskään yhtämontaa sarjaa kesken kuin BB:ltä jäi. Täten BLU:n runsas yaoitarjonta onkin mieluista kerättävää ja sisältää monia uskomattoman upeita sarjoja. Omien laskujeni mukaan BLU:lta olisi julkaistu yhteensä 102 nimekettä, sekä sarjoina että oneshotteina. Mukana on erittäin nimekkäitä mangakoja, kuten Yaya Sakuragi ja Fumi Yoshinaga sekä legendaksi nousseita sarjoja, kuten Junjo Romantica ja Love mode.

Oma kokoelmani on luokkaa "rusinat pullasta", eli olen nappaillut hyllyyni vain kiinnostavimpia ja näteimpiä BLU julkaisuja yhteensä 39 niteen verran. Alla kuva BLU-hyllystäni:

BLU:n julkaisuja on kahta kokoa, joista osa on hieman korkeampia kuin toiset. Tässä kansikuvat omista isommista julkaisuistani:

Puolet näistä olen täällä blogissanikin jo arvostellut. Osaa säästän muiden mangojeni tavoin sateisen päivän varalle. Haluan, että hyllyssäni on aina uutta luettavaa ja siksi en lue kaikkia mangojani heti kun ne saapuvat postissa. Toki en itseäni pidättelekään kun lukuinnostus iskee päälle vaan luen sitten useamman opuksen kerralla.

Tässä vielä pienempää kokoa olevat BLU:t. Olen lykännyt kokoelmastani kirjoittamista jo useamman kuukauden, kun olen odottanut postista saapuvaksi yksittäisiä pokkareita. Näiden hankinta ei ole enää kovinkaan helppoa, joskin niitä tupsahtelee aina silloin tällöin myyntiin yksittäisten ihmisten karsiessa mangahyllyjään.

Amazon osoittautui erittäin haastavaksi paikaksi tilata, sillä kaikista noin kymmenestä tilaamastani kirjasta kaksi hukkui postissa ja jokaista jouduin odottamaan ennätyksellisen pitkään, yli kuukauden! Yleensä UK:sta tulee paketit alle viikossa ja Amerikastakin tilattaessa parissa viikossa. Eräs kirja näytti osoitteen mukaan tulleen Ruotsista ja silläkin kesti matkalla nelisen viikkoa.

Välillä olin jo vaipua epätoivoon, onneksi hukkuneista paketeista saa Amazon-myyjältä rahat takaisin. Amazon itsekin väitti voivansa myydä osan nimekkeistä uutena, mutta yllättäen noita viimeisiä kappaleita ei sitten löytynytkään ja jouduin peruuttamaan tilaukseni - tässäkin tuhraantui yksi kuukausi. Yhä edelleen kokoelmastani puuttuu Black knightin neljäs osa ja Menkuin kolmas, mutta niitä metsästelen myöhemmin.

Ja sitten varsinaiseen asiaan, sillä olen BLU:nkin julkaisuista koonnut oman sivun, josta tarvitsevat voivat tarkistaa kaikki ikinä ilmestyneet BLU-nimekkeet ja lyhyen takakansiteksti-esittelyn. Lista sisältää myös linkit arvosteluihini, jotka olen kirjoista kirjottanut 100-kirjaa haasteen aikana. Klikkaa siis alla olevaa kuvalinkkiä ja tutustu sinisen yaoin tarjontaan:

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 121-125)

121/300: Crimson Snow (Hori Tomoki)

Päätarina alkaa, kun luodinreiän mahaansa saanut yakuza, Kazuma, ryömii viimeisillä voimillaan shintotemppelin pihaan, josta nuori temppelinherra Yukihiro hänet löytää. Yukihiro päättää suojella Kazumaa ja pitkän toipumisensa aikana Kazuma ehtii ajatella elämäänsä ja tekojaan.
Crimson snow on yksi suosikkiyaoistani, joka on BLU kustannukselta tullut aikanaan ulos. Halusin lukea sen uudelleen, että saisin siitä arvostelun tännekin. Hori Tomoki piirtää hyvin kauniisti ja erittäin ansioitunut hän on seme-hahmoissaan. Kazuman silmät ovat jotain uskomattoman suloista - niin elävät ja täynnä tunnetta, että niihin voisi hukkua. Uke-hamonsa hän piirtää ehkä hieman liian naismaisiksi (olisi saman tien lisännyt rinnatkin!), mutta kyllähän ne menettelee. Suuri plussa pääjuonen tunteikkuudelle ja melko syvällisellekin otteelle. Kirja sisältää muutaman sivutarinan, jotka nekin ovat erittäin viihdyttäviä. *****

‎

122/300: Happy happy Clover, vol.5 (Tatsuyama Sayuri)

Söpöydennälkään tämä sarja on mitä parasta lääkettä. Sarja kertoo suloisesta Clover puputytöstä, joka asuu Kuunsirppimetsässä muiden eläinten kanssa. Manga on ihan pienillekin lukijoille sopiva ja koostuu lyhykäisistä itsenäisistä tarinoista, jotka rakennetaan tutulla kaavalla: Clover leikki ystäviensä kanssa, käy koulussa (inhoaa läksyjä), viettää kevätjuhlaa ja seikkailee milloin missäkin. Ainoa isompi juoni sarjassa on Rambler niminen kulkuripupu, joka on luvannut aikanaan ottaa Cloverin mukaansa retkilleen ja sitä puputyttö tietysti odottaa kovasti.
Tässä viimeisessä osassa onkin tullut aika Cloverin päästä matkalle. Mutta sujuuko kaikki sittenkään suunnitelmien mukaan? Onneksi tarina sai juuri oikeanlaisen, onnellisen lopun.
Viisiosaisena sarja on helppo lukea ja vaikka kerätä omaan hyllyynkin - tätä kun on ihan vastikään alettu kääntää suomeksi ja osat pitäisi olla vielä aika helppo löytää. Itse tosin suosin englanninkielistä painosta hahmojen nimien takia, mutta luultavasti kyse on vain tottumuksesta. *****




‎123/300: Emma, vol.8 (Kaoru Mori)
124/300: Emma, vol.9 (Kaoru Mori)
125/300: Emma, vol.10 (Kaoru Mori)

Viimeiset osat Emma-sarjasta sisältävät lyhyitä tarnoita, jotka valottavat mm. sivuhenkilöiden menneisyyttä ja kertovat näistä kiinnostavia tarinoita. Osa tarinoista taas keskittyy siihen, mitä varsinaisen pitkän juonen jälkeen tapahtui.
Loppujen lopuksi en kauheasti välittänyt itse Emmasta hahmona, mutta sarjan muut hahmot ovat monipuolisia ja kaikin puolin samaistuttavia. Siksi tykkäsinkin ihan erityisesti näistä osista, jotka keskittyivät sivuhahmoihin. Jos vain tykkää vähänkään viktoriaanisesta Englannista kannattaa näihin mangoihin perehtyä. Kaoru Morin kynänjälki alkaa jo sarjan lopussa lähennellä sitä tasoa, millä hän on piirtänyt uutta sarjaansa Bride's Storya, vaikkei tarvetta yhtä suureen yksityiskohtaisuuteen olekaan.
Täydet viisi tähteä jokaiselle! *****