Sylvanian Families Japan Osa3.2

Hahaa! Meinasipa vielä unohtua yksi tarvikepakkaus, joka on todistettavasti kotoisin Japanista! Kävin varmuuden vuoksi vielä tarkistamassa komeroon säilömäni tyhjät pakkaukset ja löysin tämän puhelinpöydän japanilaisen pakkauksen.



Ilman pakettia, japanilaiset, englantilaiset ja eurooppalaiset setit voi olla todella vaikea erottaa toisistaan sillä käytännössä samoja tavaroita on valmistettu useammassa maassa. Japanilaisille tavaroille tyypillistä on yleensä se, että kaikki myydään yksittäin tai hyvin pieninä paketteina, kuten tämä puhelinpöytä. Britanniassa sama puhelinpöytä tulee esimerkiksi tämän olohuonesetin mukana. Myös tässä olohuoneessa näkyvät takka, kaappikello ja nojatuolit pöytineen voidaan ostaa Japanissa yksittäin.

Sylvanian Families Japan Osa3

Tässä viimeisessä kuvassa onkin sitten paljon tuttua ja vanhaa. Chiffon koirista olen käyttänyt ennenkin mm. äitiä, tytärtä ja vauvaa malleina blogikuvissani. Nyt kuvaan ovat päässet myös isä ja poika. Tykkään kovasti tästä koiraperheestä, samoin kuin punavalkoisesta astiastosta, joka on myös osittain japanilainen. Vihreät seinähyllyt ja suurin osa padoista ja kattiloista tulevat siis Japanista. Rekvisiittana olen käyttänyt myös Cottage kitchen-keittiösetin punavalkoastioita sekä Äiti kotona-setin jääkaappia. Tiskipöytä onkin sitten vanhoja antiikkihuonekaluja vanhainkodista.

Tässä olivatkin kaikki japanilaiset sylvanialaishahmoni. Näiden lisäksi minulla on vielä vanhainkodissakin nähty, japanilainen takkasetti ja tällainen minikioski, jonka mukana ei tullut hahmoa:



Kioskin kanssa samaan sarjaan kuuluu myös muita pieniä liikkeitä, kuten esimerkiksi kirja- ja kakkukauppa, mutta ne ovat harvinaisia. Kuvassa olevia Slydale kettuja on valmistettu myös Japanissa, mutta omani lienevät englantilaisia.

Sylvanian Families Japan Osa2

Tässä on perhe numero kaksi japanilaisista sylvanian families-hahmoistani: Charcoal cats. Kotoisammin suomennettuna puuhiili-kissat tai antrasiitti-kissat. No, joka tapauksessa tämä on mielestäni yksi uniikeimmista kissaperheistä joita ikinä on sylvanialaisissa nähty. Kahden erivärisen kissavanhemman mukana tulee kolme pienokaista jotka ovat kukin saaneet piirteitä vanhemmiltaan. Kaksi tyttöä näyttävät aivan äidiltään ja poika on yhtä hiilenmusta kuin isänsä. Suloista.
Musta väritys on myös todella harvinainen sylvanialaisilla. Yksi syy siihen voipi olla se, että musta turkki on oikea pölymagnetti. Nämä pojat on puhdistettava aina, kun niistä aikoo ottaa kuvia, eivätkä perheen tytöt ole paljoa sen parempia. Vaaleassa karvassa pölyhituset näkyvät lähes yhtä hyvin kuin mustassa.

Hintaa tällä perheellä oli noin 35€ +postikulut. Jos joku teistä intoutuisi sen ostamaan, suosittelen hankkimaan sen ebaysta myyjältä nimeltä Angel_smile. Hänellä on muutenkin todella kattava valikoima japanilaisia sylvanilaisia.

Muut kuvassa esiintyvät tavarat eivät ole tällä kertaa japanilaisia, tuota isäkissan kädessä olevaa pannua lukuunottamatta. Pannu kuuluu keittiötarvike-settiin, joka aiemmin on esiintynyt mm. hiiriperheestä kertovassa entryssä. Voi olla, että otan tuon pannusetin vielä uudelleen esille japani-sarjamme viimeisessä osassa: Chiffon dogs. Akvaario ja korikalusteet ovat amerikkalaista calico critterssarjaa.

Sylvanian Families Japan Osa1

Minulla on kokoelmissani muutamia työllä ja vaivalla (=rahalla -_-) hankittuja sylvanialaisia, jotka ovat kotoisin Japanista. Uusia tulokkaita odotellessani ajattelin tehdä näistä muutamista saarivaltioperheistä pienet esittelyt. Esittelen samalla myös uuden ja entistä ehomman roomboxini. Rautakaupat antavat mielellään tapeteista näytepaloja tapetointia harkitseville. Minun tapauksessani näytepala jo itsessään riitti tyydyttämään tapetoinnin tarpeeni. Oikeastaan sain valtavan kasan tapettinäytteitä äidiltäni nukketaloprojektia varten, mutta tämä vaaleanpunainen pala oli kuin tehty pikku sylvanialaisten lastenhuoneeseen. Tapetteja on muutenkin jo enemmän kuin tulen taloprojektissani tarvitsemaan. Siispä, pidemmittä jaaritteluitta, esittelen teille valkoisen kissaperheen, joista omistan äidin ja tytön, sekä Wonderland-setin, johon kuuluu valkoinen pupu kelloineen ja hyvin liisamainen lammastyttö:



Hahmojen lisäksi myös kaappi ja lelutuoli ovat japanilaista sylvanialaissarjaa. Leluista punainen pupu ja juna kuuluivat samaan settiin, muut lelut eivät taida olla japanista kotoisin.



Japanissa suurin osa hahmoista myydään yksittäin. Siksi minullakin on valkoisesta kissaperheestä vain nämä kaksi hahmoa. Valkoinen kissaisä tosin on aika komea, mutta ajattelin parittaa kissaäidin hovimestarin kanssa... Noh, saa nähdä, mitä siitä tulee ;) Tätä valkoista kissaperhettä ei ole saatavissa muiden maiden sylvanialais-sarjoiss. Briteissä on kyllä ilmestynyt hyvin samantyylinen valkoinen kissaperhe, silkki-kissat, mutta heillä on pisaranmallinen läikkä kuonossa (valkoista valkoisella - aika hankalaa huomata) ja erilaiset (rumemmat) vaatteet.



Pupu ja lammas-setti on yksi japanilaisille tyypillisistä teemaseteistä. Tässä on selvästi tavoiteltu Liisa ihmemaassa- teemaa. Saatavilla on myös mm. Peter Pan ja Helinä-setti ym. Halusin nimenomaan tämän setin, koska ihastuin pupupojan uskomattoman yksityiskohtaiseen ja komeaan asuun. Lammastyttö on myös mainio ja ainoa lajinsa edustaja kokoelmassani. Japanilaisille sylvanialaisille tunnusomaista onkin juuri hahmojen ja niiden vaatteiden korkea laatu ja yksityiskohdat.

----------------------

(Koska kello lähenee aamu viittä, pahoittelen mahdollisia kielioppi- ja kirjoitusvirheitä ja painun enemmittä tarkisteluitta nukkumaan -.-zZZZzz)

Sylvanian Singer

Talokiireiden takia en ole ehtinytkään päivittää lupaamaani sylvanialaisuutuutta. Toissapäivänä saapui sylvanialaisille antiikkinen ompelukone Singer!



Kone muutti vanhainkodin makuuhuoneeseen, kirjoituspöydän seuraksi. Se on varmaan joskus toiminutkin "oikeasti" sillä poljinta voi painaa ja ilmeisesti noiden sivussa olevien pyörien pitäisi pyöriä ja jonkin mekanismin avulla liikuttaa koneen "neulaa" ylös ja alas. Tämä lelu on kuitenkin jo niin vanha, ettei se enää toimi. Kumihihna pyörien välissäkin on jo niin kulunut, ettei sitä paljoa uskalla liikuttaa.



Luulen, että sain ostettua aika täydellisen setin. Ompelukoneen ja jakkaran mukana tulivat myös nämä tarvikkeet: Pitkä mitta, 3 lankarullaa, oikeasti avautuvat sakset, jokin lusikalta näyttävä tikku (Mikähän lienee?) ja ilmeisesti neulatyyny :D Viimeksi mainuttu tuli myös kirjoituspöytäsetin mukana ja silloin luulin sitä postimerkkien kostuttajaksi. Joko sillä on useita rooleja tai sitten jompaan kumpaan settiin se on eksynyt vahingossa.



Kylkiäisenä paketin mukana tuli myös yksi kaappikello (kuvassa vasemmalla). Aluksi olin ajatellut laittaa kellon myyntiin sillä minulla on sellainen jo entuudestaan. Paketin avattuani tajusin kuitenkin kyseessä olevan kellosta eri version. Uudessa kellossa ei ole avattavaa luukkua, kuten vanhassa kaappikellossani oli! Myös kellotaulu-tarrat ovat hieman erilaiset molemmissa kelloissa. Piti nyt vielä tämäkin sattua :P

Nukketalon ulkoseinät ja lankkulattia

Saatiin juuri sopivasti ennen sateita tehtyä nukketaloon kaikki ulkotiloja tarvitsevat korjaukset. Valkoisten osien maalauksen jälkeen teippasimme talon umpeen ja aloitimme ulkoseinän maalauksen. Värinä toimi askarteluspraymaalien ainoa keltainen, joka olikin sitten todella keltainen. Älkää nyt kovasti järkyttykö, valkoiset listat pehmentävät hieman julkisivun väriloistoa.



Listat piilottavat myös ovien ja ikkunoiden karkean olemuksen. Alakerrassa oleva uusi väliseinä on tällä hetkellä vasta teipillä kiinni. Pala ei ole ihan täydellisen istuva, joten sen kiinnittäminen tulee olemaan jännittävää.

Eilen, kun maalipinta oli kuivunut, aloimme sitten työstämään taloa sisältä. Ensin laitoimme alakerran valot paikoillensa ja teippasimme ne maalarinteipillä uriinsa. Sitten alkoi yläkerran lattian laudoittaminen. Lattialankkuina käytimme Bilteman sytytystikkuja. Näitä tikkuja sai viiden kilon säkin alle neljällä eurolla ja ne ovat täydellisiä nukkekotirakentajalle: hiottuja, tasamuotoisia ja kauniita. Niistä syntyi täydellinen lattia:



Ostin myös vesiohenteista lakkapetsiä (tumma mahonki), jolla lattian voisi käsitellä. Toisaalta puun oma väri on hyvin kaunis. Ehkä jätän toisen huoneista tuollaiseksi (tai lakkaan sen läpinäkyvällä lakalla) ja toisen petsaan. Alakertaan aion kuitenkin kokeilla muita lattiamateriaaleja. Vielä täytyy myös taiteilla yläkerran lattiaan viimeinen lankkurivi. Tikut ovat liian leveitä jäljellä olevaan reunaan, joten ne pitä koettaa katkaista pituussuunnassa. Mitenhän se mahtaa onnistua? :/ Lattia kaipaa myös hiontaa... Miksi remonttiin liittyy niin kauheasti hiomista? :D Kädet on jo ihan rakoilla kaikesta hionnasta.



Tässä vielä kuvat kahdesta erilaisesta polttimosta, joita talossa tullaan käyttämään. Pyöreäpäiset lamput tulevat molempiin makuuhuoneisiin ja suipoit sitten muihin huoneisiin.

Nukketaloprojekti: johtourat ja maalaus

Nukketaloprojektini etenee hiljalleen. Nyt ovat säätkin viilenneet inhimillisiksi (+26 astetta...) joten taloa on ollut kiva työstää ulkona. Toisaalta kesäloma on imenyt tehokkaasti myös nukketalomäärärahoja. Mummolanreissulta mukaan tarttui kuitenkin ihana hiomalaite, jolla saatiin kaiverrettua urat talon sisälle sähköjohtoja varten. Kävimme myös Minimaailma nimisessä nukketalokaupassa ostamassa 6kpl pikkuruisia lamppuja ja 4kpl pistorasioita, jotta sähkötyöt voitiin aloittaa. Tässä kuvat valmiista urista:



Sähköjohdot vedetään katon läpi ylempään kerrokseen, jossa ne saadaan lattialankkujen alla vedettyä talon takaseinälle. Näin sähköjohtoihin jää hieman liikutteluvaraakin. Katon kautta vedettynä urat johtoineen olisi pitänyt kitata umpeen sillä nukketaloon tulee vain maalipinta kattoon. Talon lattiat ovat tällä hetkellä aivan järkyttävän näköiset. Mutta ei huolta, ne tulevat peittymään lankkulattian ja muiden lattiamateriaalien alle!

Urien teon ja huolellisen hionnan jälkeen pääsimme viimein myös maalaamaan taloa. Tänään vuorossa olivat valkoiset osat eli huoneiden katot, ullakon seinät ja lattioiden sekä seinien etureunat. Sirkkelöimme taloon myös uuden väliseinän joka jakaa suuren eteistilan pienempään eteiseen sekä uuteen makuuhuoneeseen. Väliseinä tehtiin tummasta vanerista joten myös se oli maalattava valkoiseksi, ettei tummuus kuultaisi vaalean tapetin läpi. Tässä kuva maalausvaiheesta:



Käytimme maalaamiseen spraymaalia, jolla homma hoituikin mukavasti. Ensikerralla vuorossa ovat ulkoseinät, jotka saavat keltaisen spraymaalikuoren. Talon valkoisten osien suojaaminen tuleekin olemaan haastava tehtävä :)

Neljäs hoitaja saapuu Sylvaniaan

Pitkän päivityskatkon johdosta päätin viimein avata kauan hilloamani sairaanhoitajasetin. Kesä onkin syönyt tehokkaasti sylvanialaismäärärahojani, mutta lähiaikoina pitäisi taas jotakin uutta saapua :) Sillä aikaa esittelen teille viidennen sairaanhoitajan ja kolmannen pupuhoitajani: Neiti Emily Nightindale!



Pojankoltiainen on satuttanut raisussa leikissä jalkansa. Hänet on tuotu klinikalle tutkittavaksi. Lääkäri toteaa jalan olevan murtunut. Emily kipsaa jalan ja opettaa poikaa kävelemään kainalosauvoilla:



Onneksi murtuma ei ollut kovin paha, mutta pojan on otettava rauhallisesti muutama viikko. Emily saattaa hänet kotiinsa ja päättää samalla pistäytyä vanhainkodilla. Hänellä on usein tapana käydä ulkona kävelemässä vanhemman herrasväen kanssa. Hiirimuori alkaa olla jo liian heikko pitkille kävelyille joten hänet Emily vie ulos pyörätuolin avulla:



Muori on iloinen päästessään ulos haistelemaan raikasta kesäilmaa ja jutustelemaan herttaisen Emily-neidin kanssa. Hän kutsuu Emilyn rouvien lauantaiseen korttipeli-iltaan. Emily tulee mielellään, sillä hänellä ei ole päivystysvuoroa sinä iltana. Salaa hän kyllä toivoo, että kaupunkiin tulisi joku komea uusi lääkäri - mieluiten poikamies - jonka kanssa hän voisi viettää aikaa viikonloppuisin.

******

Joudun pian pulaan kaikkien hoitsujeni kanssa. Varsinaista lääkäriä minulla ei ole, mutta kettuhoitaja lienee heistä kaikkein kokeneinen. Sairaanhoitajasetiin kuului pupun, pyörätuolin ja peitteen lisäksi myös nämä tarvikkeet:

Sairaala, vanhainkoti ja taloprojekti

Paljon on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa. Kokoelmani saavutti eilen uusia tasoja kun kävin hakemassa Helsingistä, huuto.netistä voittamani lisäkerroksen Lundby-nukkekotiini.



Lisäkerros on vuodelta 1972 ja aivan ihanissa retrokuoseissa. Kehykset ovat aitoa puuta ja koko kerros oli oikein hyvässä kunnossa. Isomman huoneen tapetissa oli kolme repeymää, jotka onneksi sai peitettyä huonekaluilla. Taulujen oudosta sijoittelusta voitte päätellä reikien sijaintia. Alunperin etsin talooni lisäkerrosta, jotta saisin varsinaiseen taloon lisättyä reilusti makuuhuonetilaa. Mutta paikalleen asetettuna tästä ei tullutkaan lisäkerrosta vaan kokonaan oma asuntonsa jonne muuttivat sekä antiikkihuonekalut että sylvanialaisperheiden isovanhemmat. Nämä arvokkaat vanhukset ovat palkanneet itselleen myös kokin, hovimestarin, taloudenhoitajan ja jopa oman terveyssisaren.



Vanhainkodin makuuhuone on vielä aivan keskeneräinen. Katsokaa tuota ihanaa kukkatapettia! Keltaiset seinät, oranssi lattia ja punainen tapetti - ah tätä ihanuutta <3 Ongelma vain on, etten keksi tähän huoneeseen täytettä. Urban life-sarjaan ei tietääkseni kuulu makuuhuonesettiä, joka sopisi yhteen olohuoneen kalustuksen kanssa. Yksi vaihtoehto olisi tehdä tästä "vihreä huone", eli keräisin sängyt ja kaapit ym. Tomyn vanhoista, tummanvihreistä huonekaluista. Vihreä voisi myös sopia punertavaan värimaailmaan.
Kehdon vieressä seisova terveyssisar on kaksoiskappale, joka saapui Cottage Hospitalin (kuva alla) kanssa tänään. Tämä puputar muutti vanhainkotiin siksi aikaa, että löydän hänelle uuden kodin (?).



Tämä on sylvanialaiskaupunkini jo toinen sairaala ja maksoi ebayssa peräti 1£ + postikulut. Setin mukana tuli myös sängyllä istuva harmaa puputyttö. Kissa-hoitaja minulla oli jo ennestään. Toinen merkittävä taso kokoelmani kannalta saavutettiin myös siltä osin, että nyt on vitriinikaappini ääriään myöten täynnä. Oikeasti. Sinne ei mahdu enää mitään. Ja pienten sylvanialaistalojen kokoelmastani minulta puuttuu vielä posti, kaksi kukkakauppaa, vaatepuoti, lelukauppa, Lock Keepers Lodge (merikarhun koti) sekä mahdollinen custom-pitseria.



Myönnän kyllä, että kokoelmaani on eksynyt muutamia hahmoja ja tarvikkeita, joiden ostoa kadun tai ne ovat tulleet haluamieni tavaroiden mukana. Yksi niistä on alahyllyllä, oikeassa reunassa olevat katosrattaat. Myös keskellä olevat maajussin rattaat vievät ihan tuhottomasti tilaa. Molempien tilalle mahtuisi yhdet talot. Ylähyllyllä käyskentelevä pupuäiti rattaineen vie myös paljon tilaa ja peittää takanaan olevia liikkeitä. :( Luultavasti julkaisen pian listan myytävänä/vaihdettavana olevista sylvanialaisistani.



Tässä on kuva koko Lundby-kompleksistani kolmine kerroksineen. Eri osien värierot vielä korostavat asuntojen erillisyyttä. Molemmissa osissa on ulkopuolella valkoiset tiiliseinät, mutta vanhemmassa ne ovat jo kovasti kellastuneet. Kasattuani talon huomasin valtavaksi harmistuksekseni, etten enää oikein näe talon ylintä kerrosta. Olen yksinkertaisesti liian lyhyt. En oikein tiedä, mitä asialle voisi edes tehdä, kun mihinkään alas taloa ei voi pienen tyttömme takia laskea. Eikä meillä mitään vapaata pöytätilaa talolle olisikaan. Ylemmän talon eteinen jäi nyt pahasti tyhjäksi huonekalujen muutettua alakertaan. Ruokapöytiä minulle on myös siunaantunut ärsyttävän paljon. Siksi eteinen toimittaa nyt jonkinlaisen ruokasalin virkaa. Asiaan kyllä tulee muutos jossain vaiheessa. Koko talo on myös pahasti mattojen tarpeessa.

Lisäksi mainittakoon, että aloitin tänään kunnostamaan 1:12-nukketaloani, josta kirjoittelin aiemmin. Talo matkasi tänään takaisin vanhempieni luokse, jossa sitä pystyy remppaamaan ulkosalla. Sain hiottua talon seinät ja sahattua kaksi uutta ikkunaa. Onnistuin myös rikkomaan talon edessä olleen pihakaistaleen, joka oli jo ennestään vääntynyt ja kiero. Toisaalta tämä vain helpottaa projektin sitä vaihetta, kun taloon lisätään kolmas kerros ja kaappiovet. Huomenna tarkoitus olisi kitata reunat ja lommot sileiksi ja ehkä myös päästä maalaamaan ulkoseiniä. Tämänpäiväinen urakka kyllä osoitti, ettei tuota taloa yhdessä päivässä korjata. Kaikki vaiheet vievät ihan tuhottomasti aikaa. Tai oikeammin ajan kulua ei edes huomaa.
Pääsin myös harjoitelemaan sahan, porakoneen ja jopa pistosahan käyttöä. Mieheni osti minulle myös pussillisen nukkekodin remontissa tarvittavaa välineistöä, kuten jiiri- ja lehtisahat.

Siilivauva

Käytyäni Linnealla ja nähtyäni hänen suloisen siiliperheensä päätin itsekin hankkia siilivauvan kokoelmaani. Päätöstäni puolsi vielä vahvasti se, että Suomessa Sylvanian Familiesinä myytävät vauvat eivät vastaa ollenkaan virallisia mainoskuvia vaan näyttävät erehdyttävän paljon Amerikassa Calico Critters-nimikkeellä myytävää siiliperhettä. Suomalaisten siilien piikit ovat selvästi pidemmät. Tein aiheesta kyselynkin Sylvanian Families foorumille.

Jännittäväksi asian tekee se, ettei Calico critterseillä ole myytävänä taaperosiilivauvaa. Tässä muutama kuva vertailun vuoksi. Ensin oman siilivauvani kuva:



Tässä virallinen kuva siitä, miltä SF vauvan tulisi näyttää:



Tällä vauvalla piikit ovat lyhyemmät ja mustat sekä iho mahdollisesti tummempi. Tässä vielä kuva CC-vauvoista joilla on samanlaiset piikit kuin omalla siililläni:



Myös aikuisista siileistä eron huomaa. Kuvia voitte käydä katsomassa antamastani linkistä.

Siilivauvani joutunee nyt orpokotiin ainakin siksi aikaa, että saan jostakin metsästettyä uuden japanilaisen Kiina/Venäjä-teemapakkauksen. Setissä on kaksi maansa mukaisesti puettua hahmoa: venäläinen siili ja kiinalainen panda. Toistaiseksi settien hinnat ovat aika korkeat, joten odottelen parempaa diiliä. En ole myöskään ihan varma, onko setin siili äiti vai tytär.

Oikea nukkekoti!

Äitini soitti tänään ja sanoi, että hänellä on minulle yllätys. Minun piti lähteä ulkoa sitä hakemaan autosta. Arvelin heti alkuunsa että kyse olisi jostakin nukkekotiin liittyvästä jutusta ja ihan oikeaan osuinkin.
Äiti oli kaivanut aitasta minun oman vanhan nukkekotini! Se osoittautui muistamaani paljon kivemmaksi. Toki kaikki pinnat ovat aivan kamalassa kunnossa, mutta perusrakenne, huonejako ja koko ovat mitä mainioimmat. Huonekorkeudesta päätellen talo on rakennettu melko lailla 1:12 mittakaavassa joka on kaikkein yleisin itserakennettujen nukkekotien mittakaava.



Talossa on irroitettava etuseinä ja kaksi kattolevyä (jotka tässä kuvassa pysyvät paikallaan ainoastaan maalarinteipillä). Lisäksi talossa on alkuperäisen tekijän maalaama suloinen savupiippu - irtonainen sekin. Luultavasti tuo etuseinä menee uusiksi, jotta taloon saataisiin näyttävämpi ulkomuoto. Sen voisi myös kiinnittää taloon saranoilla.

Talo on liian iso sylvanialaisilleni, joten luultavasti alan rakentaa tähän oikeaa nukkekotia. Minulla ja äidillä on paljon suunnitelmia talon varalle. Aluksi tosin on lähdettävä ihan perushuollosta eli kolojen pakkeloinnista, hionnasta, sähköjohtojen vedosta ja seinien maalauksesta. Alakerran ison huoneen voisi myös jakaa kahtia niin, että keskelle jäisi kapea eteinen ja viereen saisi yhden makuuhuoneen lisää. Ikkunoita talossa on vain kaksi, joten niitäkin pitää lisäillä. Talon ihanin yksityiskohta on ehdottomasti tuo portaikko. Tykkään siitä kovasti, joskin astinlaudat voisi vaihtaa uusiin. On myös vähän karmivaa, että portainen alle näkee astinlautojen raoista. Yläkerrassa on oviaukko parvekkeelle, mutta itse parveke on aikojen saatossa tippunut pois.

Talo on kyllä ihanan tilava verrattuna Lundbyn talooni joka kärsii muutamista hankalista tilaratkaisuista. Tämä talo on täynnä mahdollisuuksia. Suunnitelimme jo siihen kellarikerrosta, joka muuttaisi talon edustalla olevan tilan parveketerassiksi ja lisäisi taloon vielä yhden kerroksen saunaa, vessaa ja kellarikomeroa varten.

Antiikkia olohuoneeseen

Hahaa! Posti on taas käynyt. Tällä kertaa sain jo pitkän aikaa himoitsemani olohuone-setin. Oikeastaan en tiennyt, että tämä oli alkujaan näin iso setti - lähinnä olen etsinyt setin punaisia antiikkinojatuoleja. Yllätyinkin, kun postipaketista kuoriutui huonekalujen lisäksi myös alkuperäinen Tomy:n pakkaus vuodelta 1985.


Paketista näkee myös setin alkuperäisen kokoonpanon. Kaksi kirjaa ja melkein koko astiasto puuttuivat. Paketin takapuolella oli vielä jälkellä alkuperäiset kuvat, jotka voi leikata irti ja käyttämään somisteina: Kaksi mattoa, taulu ja sanomalehti.



Huonekalut ovat alunperin myyty "Urban life"-sarjassa, johon kuului mm. ihania kartanoita sekä kuvan koiraperhe. Nämä koirat eivät ole aitoja kahdeksankymmentäluvun Ochre koiria vaan viimevuosien uusintajulkaisuja (setit "äiti kotona" ja "veli kotona"). Vain vauva on hyvin vanhasta Woodland orphans-setistä johon kuului neljä vauvaa. Onnistuin saamaan tämän yksilön ebaysta ilman vaatteita juuri ennen kuin Ochre koiravauvoista tehtiin uusi setti "vauvat kotona". Rekvisiitaksi olen lisännyt kuvaan astiastoa hotellisarjan hovimestarisetistä sekä muutamia ylimääräisiä kirjoja kirjahyllyyn (alarivin kirjat).



Koko olohuonesetti ei mahtunut pikkuiseen roomboxiini, joten tässä kuva ruokasalista:



Hovimestari on juuri korjannut päivällisen pois pöydästä ja asettelee tuoleja pöydän alle. Kuvassa näkyvät Isoisän kello ja takka ovat myös vanhoja Tomy:n sylvanialaissettejä. Rakastan niiden yksityiskohtia. Kellon heiluri heiluu ja takkaan syttyy "tuli". Takan päällä olevat kello ja nukkekoti, pöydällä oleva kynttelikkö ja taulu kuuluivat myös takka-settiin. Tauluun sai itse valita kuvan useasta tarravaihtoehdosta. Valitsin pupuperheen sukukuvan, sillä haluaisin kovasti kuvassa ylimpänä näkyvän pupusulhasen. Hänelle olisi morsiankin jo odottamassa...

Täytyy tunnustaa, etten millään saanut aseteltua uusia huonekaluja nukkekotiini. Onkin siis odotettava uuden lisäkerroksen saapumista.

Tässä vielä bonuskuva pikku koiravauvasta. Raukalla ei ole vielä edes vaatteita, vain pelkkä vaippa: