100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 141-150)

141/300: Sand chronicles, vol. 1 (Hinako Ashihara)
142/300: Sand chronicles, vol. 2 (Hinako Ashihara)
143/300: Sand chronicles, vol. 3 (Hinako Ashihara)
144/300: Sand chronicles, vol. 4 (Hinako Ashihara)
145/300: Sand chronicles, vol. 5 (Hinako Ashihara)

Uusin löytöni shojo-romantiikan parista ja varsin mainio sellainen!
Kesäiseen romantiikannälkään tämä teinirakkaussarja on mitä mainiointa viihdettä. Tarina alkaa, kun 12-vuotias Ann muuttaa avioerosta kärsivän äitinsä kanssa maaseudulle isovanhempiensä lukse. Synkät tapahtumat seuraavat pian muuttoa, mutta vaikeista ajoista Ann selviytyy komean Daigo-pojan ansiosta. Myöhemmin Ann ja Daigo alkavat seurustella ja käyvät läpi jokaiselle tuttuja teiniseurustelusuhteen vaikeuksia: kaukosuhde, myrskyisät tunteet, kolmiodraama, ero, paluu yhteen ja paljon kyyneliä.

Sarja erottuu jonkin verran siinä, että kolmiodraama etenee melko pitkällekin ja ainakin vielä tässä vaiheessa sillä kolmannellakin saattaisi olla mahdollisuuksia. Joka tapauksessa kiherryttäviä kohtauksia yhdistettynä hahmojen ronskin käytöksen tuomaan huumoriin tekevät sarjasta kiinnostavan lukea. Sarjan edetessä nuoret kasvavat ja 5. osassa he ovat jo 17-vuotiaita.

Ainoan miinuksen annan sarjalle Annin jatkuvasta itkeskelystä - joka ikinen kohtausta päättyy kyyneliin. Muuten teinien jatkava angstailu ja ylimaallinen dramaattisuus vain nostavat omia nuoruusmuistoja mieleen, eivätkä näin ollen haittaa. Osat 1-3 saavat minulta neljä tähteä **** ja osat 4-5 kolme tähteä paikallaan junnaamisen johdosta ***.

‎

146/300: Taru sormusten herrasta; Sormuksen ritarit (J.R.R.Tolkien)
Olen jo pitkään halunnut lukea THS:n uusiksi ja nyt viimein tartuin projektiin uusin asein: äänikirjana.

Työmatkalla on ihanaa ja nopeaa kuunnella tätä tiiliskiveä läpi ihanaisen Heikki Määttäsen lukemanaa. Ensimmäinen kirja on kestänyt minulla melko pitkään sillä töitä on ollut keväällä vain kaksi päivää viikossa, mutta nyt varmaan alan päästä kokopäivätöiden ansiossa kirjassa eteenpäin. Tänään tuli ensimmäinen osa viimein kuunneltua loppuun.

Moni ansioitunutkin lukija kompastuu Sormusten herran alkuun, sillä se on melko lattea selonteko Konnun, hobittien maan, asukkaista, paikoista ja sukulaissuhteista. Tarina alkaa, kun surmuksen löytäjä, Bilbo Reppuli, viettää syntymäpäiviään ja katoaa jättäen jälkeensä mystisen sormuksen veljenpojalleen Frodolle. Kun alusta on päästy, muuttuu tarina pian jännittäväksi, vaikka kirjan iän (ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1954) voi aistia Tolkienin kirjoitustyylistä. Frodon on lähdettävä viemään Suursormukseksi paljastunutta taikasormusta Rivendelliin, haltiakotoon, jossa sen kohtalosta päätettäisiin. Matka on vaaroja täynnä ja Vihollinen kerää voimiaan idässä.

Jos vain kukaan koskaan kaipaa eeppistä luettavaa, ei tätä kirjaa parempaa opusta löydy. Suosittelen lämpimästi, vaikka alku tuntuisikin hankalalta - Sormusten herra vaatii hieman ponnisteluja, mutta kun siihen pääsee sisälle, siihen onkin jo peruuttamattomasti uponnut.
Kuusi tähteä viidestä ******

P.S: Tätä kirjoittaessani sain tietää, että Heikki Määttänen on jo kuollut! Tämä oli mennyt minulta valitettavasti aivan ohi ja olen nyt surusta mykkä :(

‎147/300: Sand chronicles, vol. 6 (Hinako Ashihara)
148/300: Sand chronicles, vol. 7 (Hinako Ashihara)
149/300: Sand chronicles, vol. 8 (Hinako Ashihara)
150/300: Sand chronicles, vol. 9 (Hinako Ashihara)

Sand chroniclesin pääjuoni loppuu osaan 8, mutta sen jälkeen on tehty vielä kaksi, lyhyitä sivutarinoita sisältävää osaa. Tykkäsin tästä sarjasta oikein paljon (vika osa vielä tilaamatta ja lukematta!), sillä se osoittautui loppujen lopuksi hyvin erilaiseksi verrattuna muihin lukemiini romanssimangoihin. Tavallaan jopa synkkäsävyiseksi.

Hahmot vanhenevat sarjan edetessä melko nopeaa vauhtia ja lopussa Ann on jo 26-vuotias. En halua spoilailla tapahtumia likaa, joten jätän suuremmat tapahtumat kuvailematta. Tarina keskittyy hyvin pitkälti Annin lapsuuden traumaan ja kykenemättömyyteen rakastaa ja olla onnellinen seurustelusuhteessa tai ylipäätänsä elämässä. Tästä kärsii niin hänen perheensä kuin rakastettunsa Daigo ja ennen kaikkea Ann itse.

Vaikka hahmot itsekin kuvaavat tapahtumia saippuaooperamaisiksi, ei kliseiset juonikuviot niinkään minua haitanneet. Enemmän ärsytti jatkuva vanhojen kuvakaappausten näyttäminen ja palaaminen aikaan "kun olimme 12-vuotiaita... ". Onneksi sentään Ann tajuaa jatkuvan itkeskelyn ärsyttävyyden ja pyrkii siitä eroon (olisiko mangaka saanut siitä palautetta?)

Osat 3-8 saavat neljä tähteä kauniista tarinankerronnastaan ****, osa 9 on aika mitäänsanomaton, eikä herätä suurempia tunteita vaikka syventääkin taustahahmoja, siksi annan vain kolme tähteä ***

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 136-140)

‎

136/300: Tenta Love (Team Pärvelö, Suspu)

Tämä on omakustanne-sarjakuva, jonka ostin jo viimetalven Frostbite-tapahtumasta. En ajatellut heti lisätä sitä lukuprojektiin, sillä sitä ei löytynyt kätevästi Goodreadsista, mutta koska ostin erään toisenkin omakustanteen, päätin lisätä ne molemmat nyt samalta istumalta.

Tenta Love on Team Pärvelön julkaisema sarjakuva varsin erikoisesta pariskunnasta: 35-vuotiaasta, taitelija-Jaakosta ja nuoresta skeittarimestariksi havittelevasta Dominikista. Strippityylinen sarjakuva keskittyy pariskunnan arjen ja ikäeron haasteisiin ja on varsin huumoripainotteinen. Jokaisella sivulla on oma väriteemansa ja ulkoasu on muutenkin oikein siisti. Sanoisin, että erinomainen teos omakustanteeksi! Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa :) ***+

‎

137/300: Hyi, Homoa! (Team Pärvelö)

Kesän Desuconissa julkaistiin tämä Team Pärvelön kolmas antologia, joka kokoaa omakustannesarjakuvia teemalla: homoseksuaalisuus ja suomi. Aiheesta onkin ammennettu oikein runsaalla kädellä sillä kirjaa on ollut tekemässä peräti 15 henkeä. Sarjakuvat ovat lyhyitä ja erittäin omaperäisiä.

Hauskimmat tarinat ovat tukkijätkien lemmenpainista kertovat lyhäri sekä hieman pidempi tarina, joka kertoo, miten Ilmarinen naittaakin Väinämöiselle veljensä Einon. Erikoisin tarina kirjassa täytyy olla joulupukin ja tontun kuumista löylyistä kertova pätkä.

On mukavaa tukea suomalaisia taiteilijoita ja saada vielä näinkin viihdyttävä opus vastalahjaksi. Kympin maksoi ja oli kyllä joka sentin väärti! Suosittelen: ****

138/300: Samejima-kun and Sasahara-kun (Koshino)

Samejima ja Sasahara ovat samassa kaupassa töissä, kun Samejima saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta tunnustaakseen tunteensa Sasaharalle. Siitäpä alkaakin varsin hervoton tarina siitä, miten pakonomaisesti puhtautta ylläpitävä ja bakteereita pelkäävä Samejima koettaa saada itseään heterona pitävän Sasaharan rakastumaan itseensä.

Koko pokkari on yhtä ja samaa tarinaa, jonka positiivisen vaikutuksen tunteekin heti. Tarina tuntuu syvällisemmältä ja hahmot oppii kunnolla tuntemaan. Erikoisen tästä yaoimangasta tekee Koshinon piirtojälki ja tapa kuvata hahmot: molemmat pojat ovat lähes koko ajan täysin kauhistuneita tai paniikin partaalla. He ovat samalla kertaa ujoja, nolostuneita ja raivoissaan, eikä ystävyydestä rakkaudeksi muuttunut suhde lähdekään helposti käyntiin.

Älä anna kannen hämätä, piirtojälki on sisältä yhtä epäröivää kuin poikien tunteetkin ja sopii siksi tarinaan täydellisesti. ****


‎

139/300: Lentosotamies Pommi (Torsten Bjarre)

Tämä on parasta mökkilukemista ikinä. Hieman Masin tapaista sarjakuvaa armeijan pojista, jotka tekevät jos jonkinnäköistä jekkua esimiehilleen. Keskiössä on nimikkohenkilö Pommi, jota ei ole turhalla järjellä varustettu, mutta ratkaisun hän keksii ongelmaan kuin ongelmaan.

Olin iloinen, kun löysin tämän kirjasen divarin poistohyllystä, sillä olen pienestä pitänyt lukenut tätä sarjakuvaa mummolassani ja vanha kappale alkaa olla jo irtosivuiksi asti luettu. Löytämäni nide on oikein hyvässä kunnossa ja hintaakin oli vain yhden euron verran. Pommi kuuluu ikivanhaan suomalaiseen Sarjakirja-sarjaan (osa 35), joka esittelee erilaisia sarjakuvia, kuten Masia, Ville Vallatonta ja Mustanaamiota.

Alunperin Pommi on ilmestynyt ruotsalaisessa ilmailulehdessä ja sen teko aloitettiin jo toisen maailmansodan aikaan. Jo pelkästä nostalgiasta annan neljä tähteä ****

140/300: Neko Ramen, vol.1 (Kenji Sonishi)

Tämä japanilaista strippimangaa parhaillaan. Taicho on kissa, joka on ajautunut pikaruoka-alalle ja perustanut oman ramen-ruokalan. Ramen on japanilainen nuudeliruoka, joka tarjotaan liemessä lisukkeiden kera. Taichon outoja edesottamuksia ja uusia ateriaideoita käy päivittäin ihmettelemässä vakioasikas Koichi.

Stripit ovat lyhyitä ja ainakin minun huumorintajuuni sopivia. Piirtojälki voi aluksi tuntua hyvin luonnosmaiselta, mutta hauskat ideat eivät tarvitse kummoista taidetta tuekseen. Taicho itsessään on herskyvän hauska hahmo paisi hauskoilla ilmeillään myös luonteeltaan: kissa puhuu kuin vanha japanilainen ukko. *****

Divarikierros Helsingissä

Torstain ohjelmaan kuului varsin kiintoisa sarjakuvienmetsästysreissu Helsingin divareihin. Sad oli suunnitellut meille viiden divarin kierroksen keskustan alueelle ja itse teinkin löytöjä repun täydeltä.

Kierrokseen kuului seuraavat antikvariaatit:

Kampintorin antikvaarinen kirjakauppa
Divari oli kierroksen ainoa paikka, jossa olin jo ennestään käynyt. Täältä löytää aina laajan valikoiman englanninkielistä mangaa edullisesti. Tarjonta vaihtuu miellyttävän usein.

SS Libricon
Erittäin siisti sarjakuviin erikoistunut liike, jossa erittäin ystävällinen myyjä. Valikoima on todella laaja ja helposti selattavissa laareissa. Kaikki myynnissä oleva näytti olevan suomenkielistä materiaalia.

Antikvariaatti Hämähäkki
Erittäin ystävällinen myyjä, joka tarjosi cappuccinoa. Valikoima ja liike valitettavan pieni. Sarjakuvametsästäjän ei ehkä kannata vaivautua.

Kulku-katin poika
Upea, pelkästään sarjakuviin erikoistunut liike. Valikoimaa riittää kolmen huoneen verran, joista yksi on pyhitetty Disneylle. Löytöjä tekee varmasti, etenkin sarjakuvaalbumien metsästäjät. Osa tavaroita hinnoiteltu keräilyarvon mukaan, mutta seasta löytyy tiukallekin budjetille sopivaa ostettavaa.

Oranssi planeetta
Tilava divaari hieman pidemmällä keskustasta ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Paljon herkullista löydettävää, vaikka järjestyksessä onkin toivomisen varaa. Englanninkielistä mangaa tarjolla tyydyttävästi. Ystävällinen henkilökunta kuitenkin auttaa mielellään! Sisarliike Punainen planeetta jäi vielä käymättä, kun allekirjoittaneella loppui rahat kesken. Punaisessa planeetassa on kuulemma runsaasti scifi- ja fantasiakirjallisuutta sekä romaaneja.


Ja mitäpä kierrokselta sitten jäi käteen?



Mangasarja Sand chroniclesit ostin eräältä nettimyyjältä, jonka kanssa olin sopinut tapaamisen Kampin divarin eteen. Muut ovat sitten ihan divarikierroksen satoa.
Löysin miehelleni tuon Judge Dredd 1:n, joka oli viimeinen puuttuva osa hänen Dredd-kokoelmassaan. Metsän pidot olenkin teille jo aiemmin arvostellut ja oli hienoa saada se liitettyä länsimaisten sarjakuvien kokoelmaani.
Sarjainfon ostin, koska se on kokonaan yhtä suurta Elfqest esittelyä ja taisin saadakin sen kaupanpäälliseksi Kulku-katin pojasta.
Lentosotamies Pommi oli ihan pakko napata eurolla mukaan, kun sen Kampin divarin alekorissa bongasin. Ko. lärpäke on ollut mummolassani niin kauan kuin muistan, mutta vanha kappale on jo alkanut haprastua ja sivut irtoilla. Nyt ostin kirjan itselleni, jotta voin tulevaisuudessakin sitä lukea. Se on nostalgisinta kesälukemista, jota vain voin kuvitella.


Keskiviikkoisen kävelyretken palkkiona tuli Anttilasta ostettua vielä seuraavat DVD:t ja Bluray:t elokuvakokoelman jakoksi:



Lord of the Rings-boxi on joukon ainoa Bluray ja se oli melko edullisesti myynnissä Anttilassa, hieman vajaat 40e. Loota sisältää 15 levyä ja vissiin reilut kymmenisen tuntia extended elokuvaa. Jokainen elokuvakin on jaettu kahdelle erilliselle levylle, kun on niin mahtavaa settiä :D

Desucon 2012

Desucon on tältä erää minun kohdaltani ohi ja takana onkin oikein antoisa viikonlopun puolikas!
Tämän vuoden Desu oli venytetty kolmepäiväiseksi, mutta kahdessa päivässä (pe-la) oli jo ihan tarpeeksi. Sain ostettua kaikkea, mitä suunnittelin ja toivoinkin: mangaa, mangaa, musta Mokona ja lisää mangaa. Ahkeran kyttäyksen alla oli etenkin Kupolin mangakirppis, johon koko kahden päivän ajan tuli lisää tavaraa myyntiin. Vasta viiden aikoihin lauantai-iltana enimmät myyntiin tulleista mangoista oli saatu laputettua myyntiin ja saatoin tyytyväisenä päättää ostokset.

Ostoksia kertyikin yhteensä 24 mangan, yhden lehtitilauksen kylkiäisenä tulleen Anime-lehden (Desutarjous; neljän Animelehden tilaus 15€!) ja yhden pehmolelun verran. Lisäksi Lahdessa sijaitsevasta Kultaisesta Apinasta löysin yhden kirjan ja sarjakuva-albumin, joita en kuitenkaan esittele tässä:



Kuvan ensimmäinen manga, Emma vol.1, on ostettu aiemmin, mutta lisäsin senkin kuvaan, kun en ole aiemmin kuvannut. Nyt Emma-kokoelmastani puuttuu, enää osa 8.
Pääpaino ostoksissa oli taas yaoissa, jota manga-kirppikseltä löytääkin edullisesti. Osan ostoksista tein myös Fennican pöydästä, jonne oli yllättäen tullut paljon vanhoja, jo loppuunmyytyjä nimekkeitä muoveissa. Ihanaa oli viimein saada Il Gatto sul G vol.3 täydentämään sarjan loppuun hyllyssäni, sekä jo jonkin aikaa etsimäni Stay close to me Yaya Sakuragilta.
Japaninkielinen Eiki eikin "Train train, vol.2" oli kaupanpäällinen Sangatsumangan loossista, josta Emmat ostin uutena "kympillä kolme"-alennuksella.

Kupolin mangakirppis on minulle koko conin tärkein "tapahtuma", eikä sen valtavan tarjonnan edessä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Vein muutaman omankin mangan sinne myyntiin ja pari niistä lähtikin heti uuden omistajan matkaan.

Toinen sarjantäydennys tuli, kun löysin mustan Mokonan (animesarjasta Tsubasa) Urumin myyntipöydästä. Ostin jo talvella Chibiconista tämän parin; valkoisen Mokonan. Nyt ne pääsevät yhdessä möllimään kirjahyllyn päälle:



Desucon oli taas oikein mahtavasti järjestetty. Ainoa hieman epämieluisa yllätys oli se, ettei suuri myyntisali ollutkaan perjantaina auki. Melkein iski fiilis, että perjantaina coniin meno olikin ollut täysin turhaa - mutta onneksi hieman myöhässä avautunut mangakirppis pelasti päivän.
Joka tapauksessa suuri plussa erittäin toimivalle conille! Hauskaa oli ja talvella uudelleen, jos vain Desucon Frostbite järjestetään! :)

::EDIT::

Melkein unohdin päivityksestäni vielä nämä!



Hyi, Homoa!-sarjakuvan julkaisutilaisuus oli ainoa "peneeli", johon conissa osallistuin ja sain paikan päältä ostettua tämän albumin tekijöiden nimmareilla varustettuna. Kyse on suomalaisen Team Pärvelön kolmannesta yhteisniteestä, jossa on suomalaistettuja yaoitarinoita. Koko komeus maksoi vain kympin ja on oikein laadukkaan oloinen liimasidoskirja. Nopea selailu osoitti sen hyvinkin kiinnostavaksi.

Midori days vol.7 on toiseksiviimeinen osa ko. sarjaa. Enää yksi osa puuttuu!

::EDIT2::

Uudet mangaostokset täyttivät hyllyni niin, että uusia tulokkaita mahtuu arviolta enää kolme. :D Sitten täytyy alkaa siirtää opuksia hyllyn sivupäätyyn.

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 131-135)

Yöllinen yaoin-nälkä iski yöllä ja lukaisit seuraavat viisi esiteltävää kirjaa täyteen. Soul Eater onkin teille jo tuttu aiemmasta esittelystä, mutta numerojärjestyksen vuoksi lisään senkin tähän:

131/300: Soul Eater, vol.1 (Atsushi Ohkubo)

Kurvikkailla naisilla höystetty shounenmättökin voi olla joskus oikein hupaisaa luettavaa! Maka on tyttö, joka pyrkii mahtavaksi asemestariksi yhdessä viikatteensa Soul Eaterin kanssa. Soul Eaterin on syötävä 99 ihmisen ja yhden noidan sielut tullakseen mahtavaksi Death Scytheksi. Siinähän sitä urakkaa riittääkin.
Tarina sijoittuu kummituskaupunkimaiseen Death Cityyn, jota valvoo itse Kuolema. Korjattavat sieluparat kuuluvat onneksi meidänkin maailmassa tutuille pahiksille, kuten Viiltäjä Jackille, Caponelle ja Rasputinille. Pääpaino on huumorissa ja taisteluissa, jotka on piirretty varsin nätisti. Lukuisat alaston-, tirkistely- ja puristelukohtaukset takaavat viihdettä naiskauneudesta pitäville.
****

‎132/300: Good morning (Ritsu Natsumizu)

Touko-kesäkuussa on junelta ilmestynyt monta kiintoisaa yaoi-nimekettä ja tämä oli ensimmäinen ennakkotilauksistani, joka ehti sisään postiluukustani. Ensimmäinen tarina kertoo tarinan salarymaneista, joista Shinohara on homo ja päähenkilö Hayashi taas on varma, ettei ole. Kuitenkin hän hakeutuu jatkuvasti Shinoharan seuraan ja herääkin eräänä aamuna alasti tämän sängystä. Mitä on tapahtunut ja millainen mies Shinohara oikein on?
Toisessa tarinassa kaksi salarymania kisaavat toistensa huomiosta meloonileipien parissa.
Mangalle on annettava suuri plussa tilannekomiikasta, ensimmäisen tarinan komeasta semestä ja toisen tarinan miellyttävästä ukesta. Toisaalta mangalle on annettava miinusta itkuisista ukeista, joita ilman tämä olisi ollut aivan erinomainen yaoi. ****-


133/300: Your love sickness (Hayate Kuku)

En millään tavalla pidä kissankorvaisista mangahahmoista, mutta tämä ketunkorvilla ja -hännillä höystetty yaoi kyllä osui ja upposi. Olen muutenkin mieltynyt Hayate Kukun piirustustyyliin ja verratten erilaisiin aihevalintoihin yaoi-maailmassa. Häneltä on ilmestynyt oiva tarina Cowboyn ja intiaanin suhteesta, joskaan sitä ei ole vielä käännetty englanniksi. Onneksi tämä sentään löytyy Junelta kännettynä, vaikka painos onkin myyty loppuun.

Alkutarina kertoo kahdesta kettu-jumalasta, jotka harjoittelevat tullakseen temppelivuoren suojelijoiksi. Patsaiden muodossa nämä kaksi vartioivat temppeliä - ainakin silloin kun eivät ole totaalisesti toisissaan kiinni. Tarinaan on ympätty kiinnostava kastijärjestelmä, jossa uke on alempaa punakettujen rotua, kun taas seme on voimallinen valkokettu korkearvoisesta perheestä. Tarina koostuu lyhyistä väläyksistä, joissa tapahtuu joko jotain hassua tai kerrataan kettujen lapsuutta.

Muut tarinat kertovat ukkosenjumalan ja eksyneen talonpojan kohtaamisesta sumuisella vuorella; jalkansa katkaisseesta mallipojasta, jota komea bento-kauppias käy ruokkimassa; sekä yakuzan ja poliisin suhteesta.
Huumori oli tässä mangassa hyvin samanlaista kuin Good Morningissa, vaikka mangaka onkin eri. Monessa kohdassa sai kyllä nauraa! *****


‎134/300: How to seduce a vampire (Nimosaku Shimada)

Yllätyksekseni löysin itseni lukemasta yaoimangaa, joka ei ollutkaan pelkkää ihmissuhteilua vaan tässä oli jopa ihan juoni. Ja samuraita, joista en yleensä ole kauhean kiinnostunut.
Watanabe löytää kadulta tiedottoman miehen, joka osoittautuu parturiliikettä pitäväksi vampyyriksi Mizuoksi. Watanabe saakin työpaikan Mizuon vastaanottoapulaisena kiitokseksi pelastamisestaan. Vähitellen tarinassa paljastuu myös taustajuoni, joka valottaa molempien menneisyyttä jo ennen varhaista edo-kautta. Tähän liittyy läheisesti demoneita tuhoava miekka, jonka Watanaben esi-isä (vai liekö hän itse?) takoi aikanaan Mizuon avustuksella.
Tarina itsessään on yllättävän mielenkiintoinen, mutta harmillisen vaikeaselkoinen. Välillä on mahdotonta seurata tapahtumien kulkua ja liittää välähdyksenomaiset pätkät yhdeksi kokonaiseksi kuvioksi. Ehkä yksi pokkari on aivan liian lyhyt näin suurelle tarinalle, jossa hypitään sikin sokin kahden eri aikakauden välillä.
Piirtojälki on keskinkertaista, mutta tarinassa on omat hyvät hetkensä, joiden ansiosta kirjan jaksaa lukea loppuun. Suosittelisin tätä kuitenkin enemmän samuraista kuin vanpyyreistä kiinnostuneille fujosheille. Veren sijaan vampyyrit imevät tässä jotain ihan muuta. ***+


135/300: Black-winged love (Tomoko Yamashita)

Ostin tämän, koska mangakan toinen yaoi, Diningbar Akira, teki minuun syvän vaikutuksen. Ihan Akiran tasolle tämä ei yltänyt, sillä tästä puuttuu Akiran vahvuutena toiminut huumori. Mutta sen sijaan manga sisältää peräti kymmenen lyhyttä tarinaa, jotka kaikki ovat selvästi genrestään erottuvia ja ennen kaikkea synkkäsävyisiä - rakkauteen ei läheskään aina vastata rakkaudella.
Tarinapaletti sisältää mm; työkaverukset, joista toinen on juuri tunteensa tunnustanut masokisti ja toinen homofoobikko; kuusilapsisen perheen vanhin poika, joka pelkää tulla ulos kaapista; poika, joka on tilannut itselleen miesprostituoidun netistä testatakseen omaa suuntautumistaan...
Yamashitan piirtotyyli ei ole järin kaunista, mutta ei kyllä huonoakaan. Hyvällä tavalla rumaa? Ajoittain rumat hahmot sopivatkin hyvin realistista surua ja karua elämää kuvaaviin tarinoihin. Jos kaipaa jotain erilaista ylisöpön BL-hattaran sijaan voin hyvin suositella Black-winged lovea. ***½

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 126-130)

‎En tiedä iskikö lukuähky vai mikä, mutta en ole pariin viikkoon lueskellut mitään. Vanhoja kirjavinkkauksia on kuitenkin jäänyt postittamatta, joten laittelen niitä tulemaan :)


126/300 La vie en rose (Sakurako Yamada)

Oikein kivasti piirretty, mutta ehkän turhan "rankka" aiheeltaan minulle. Tämän yaoimangan tarinat kiertyvät erään baarin henkilökunnan ja asiakkaiden ympärille. Pääkeskiössä on baarin johtava baarimikko, joka on erittäin komea ja cool, mutta ei päästä ketään nahkansa alle. Synkän tarinasta tekee muutamat toisiaan hyväksi käyttävät miehet, myös päähenkilö itse.

Piirtotyyli on ajoittain oikein mukiinmenevää, mutta kerronnassa on hieman puutteita. Ihan aina en pysynyt kärryillä siitä, missä mennään ja kuka kukin on. Manga olisi ehdottomasti tarvinnut aloitussivulle jonkinlaisen hahmokartan. Mutta muuten ihan kiva ***


‎127/300 Endless Rain (Yuuya)

Synkkä teema jatkuu. Tarina alkaa, kun kahden pojan, Akiran ja Naon äiti on kuollut ja näiden etäiseksi jäänyt isä haetuttaa pojat luokseen asumaan. Isä johtaa valtavaa yritystä, mutta osa hänen puuhistaan ei kestä päivänvaloa. Alempi johtaja, komea ja kylmä Hyougami hautookin isälle kauheaa kostoaan ja pyytää Akiraa mukaan vallankaappaukseen.
En pitänyt yhtään Hyougamin kylmyydestä, mutta päähenkilö Akiran huolenpoto sokean Nao-veljensä vuoksi oli koskettava.

Mangan juoni oli yllättävän pitkä ja melko syvällinenkin useine sivuhenkilöineen. Onneksi tarina saa kuitenkin onnellisen lopun ja kirjan toinen lyhyttarina on hieman kevyempi - se kertoo kahdesta lapsuudenystävästä, joista toinen sairastaa synnynnäistä sydänsairautta.
Tämänkin yaoin piirtojälki on vain puolittain onnistunutta, mutta kerronta on hieman La vie en rosea selkeämpää. ***+


128/300 Lover's flat (Huouta Fujiyama)

Tiesin jo entuudestaan, että tämä yaoimanga ei voisi kauheasti ampua ohi. Kaksi paria samassa talossa - tosin flat tarkoittanee tässä samaa kerrostalokompleksia, mutta vierekkäisiä ovia silti! Sen enempää en tässä ala poikien touhuja erittelemään sillä kyse on hyvin perinteisestä "tunnustetaan rakkaus, painitaan oman seksuaalisuuden kanssa ja eletään lopulta onnellisina"-tarinasta. Teemana on vain vahvasti tuo vierekkäin asuminen pienenpienissä yksiöissä.

Tarinasta löytyi tunnelmaa, piirtojälki on ajoittain hyvinkin nättiä ja hahmot riittävän erinäköisiä ja luonteisia. Can't go wrong with that! Nyt haluaisin kovasti lukea mangakan kaksi muuta yaoita: Sunflower ja Ordinary crush. Suosittelen! ****

‎
129/300: Embalmer, vol.1 (Mitsukazu Mihara)

Manga, jonka päähenkilö on palsamoija. Japanissa ruumiiden palsamointi ei ole läheskään yhtä suosittua tai edes tuttua kuin esimerkiksi Amerikassa ja ammattiin liittyy monia ennakkoluuloja. Tämän mangan idea lieneekin tuoda ammattia paremmin tutuksi lukijoilleen, sillä se on paitsi erinomaista draamaa myös hyvin opettavainen.
Shinjyurou on nuori mies, joka on valinnut urakseen palsamoijan harvinaisen ammatin. Kirja koostuunkin lyhykäisistä tarinoista, jotka yleensä kertovat kuinka satunnaiset ihmiset kuolevat ja miten palsamoija voi tuoda lohtua heidä perheilleen valmistelemalla kuolleen arkkuun yhtä kauniina/komeana kuin tämä oli eläessään. Myös infektioriski pienenee balsamoinnissa ja eräässä tarinassa pieni poika pääsee viimein halamaan tuberkuloosiin kuollutta isäänsä tämän pitkän eristyskauden jälkeen.
Kuolema toki jo itsessään riittää herättämään ajatuksia, mutta oli myös erittäin mielenkiintoista lukea palsamoijan ammatista. Vastapainona kylmälle työlleen Shinjyurou on oikea naistenmies ja haluaa työpäivänsä päätteeksi syliinsä lämpimän ihmisen.
Vain mangakan piirtojälki saattaa joillekin olla hieman luotaantyöntävän näköistä, sillä se on hyvin vahvaa ja melko karkean näköistä. Toki lukiessa tähänkin tottuu ja sisältö korvaa helposti ulkokuoren. Sarja on kuusi osaa pitkä ja tämä ensimmäinen osa saa minulta neljä tähteä viidestä ****


‎130/300: Embalmer, vol.2 (Mitsukazu Mihara)

Toinen osa palsamoijan arjesta jatkaa hyvin samoilla linjoilla kuin ensimmäinenkin osa. Uusia asiakkaita tulee surullisten teiden kautta vanhalle kirkolle, jossa Shinjyurou asuu.
Selkeäksi tulee myös Shinjyuroun viha-rakkaussuhde vuokranantajansa tyttäreen, joka toimii myös hänen epävirallisena taloudenhoitajanaan.
Toinen osa pureutuu hieman enemmän syihin, miksi Shinjyurousta tuli isänsä työn jatkaja, mutta pääpaino on edelleen palsamointiin joutuvissa asiakkaissa. Oma suosikkini oli koskerttava tarina kahdesta lääkärikolleegasta, joiden rakkaustarina jää kovin lyhyeksi.
****

Soul Eater 1 Sangatsu mangalta

Selaillessani Soul Eater mangan ensimmäistä suomijulkaisuosaa Prismassa, kun silmiini osui eräs aukeama, joka herätti mielenkiintoni:



Sarja oli minulleen entuudestaan suhteellisen tuntematon, sillä olen nähnyt siitä vain ensimmäisen osan animena. Anime itsessään oli oikein kauniisti piirretty, joten olin toki kiinnostunut mangajulkaisustakin, kun kerta se Sangatsumangalta tässä kuussa ilmestyi. Ensimmäinen animejakso kattaa mangasta ensimmäisen luvun, mutta todelliset herkut nähdäänkin vasta kirjan alun jälkeen, luvuissa kolme ja neljä!



Kuka vain kauniista (alastomista tai ainakin vähäpukeisista) naisista innostuva voi saada Soul Eaterista erinomaista luettavaa. Sarja on shounenmangojen tapaan ikuista kilpailua ja taistelun mäiskettä; tällä kertaa kerätään ihmisten ja noitien sieluja ja koetetaan kehittää kaiken voittavaa Death Scythe asetta. Nokikkain ovat taisteluparit, joihin kuuluu aina asemestari ja tämän ase. Aseella itselläänkin on sielu ja inhimillinen muoto ja se saa voimia murkinoidessaan voittamiensa ihmisten sieluilla. 99 ihmissielua ja 1 noidan sielu on resepti, jolla aseesta tulee viimein Death Scythe - ehkäpä vieläkin voimallisempi, kuin mikä itse Kuolemalla on.

Pääpari on nuori Maka-tyttö, jonka hurvittelija isä on tämän hetken voimakkain Death Scythe ja Makan oma ase Soul Eater-viikate. Heidän lisäkseen tässä ensimmäisessä osassa esitellään pari muutakin paria; oman elämänsä superjulkkis Black*Star ja tämän ujo salamurha-ase Tsubaki, sekä neuroottisesti symmetriaa tavoitteleva Death the Kid (Kuoleman oma poika) ja tämän kaksoispistoolit Patty ja Liz.

Soul Eaterin vahvuus on sen herskyvässä huumorissa ja sidokset meidänkin maailmastamme tuttuihin hahmoihin. Vaikka tarina itsessään sijoittuu kummituskaupunki Death Cityyn, on siellä vastassa mm. Viiltäjä Jack, rikollispomo Alcapone ja Rasputin. Onneksi taisteluparit keskittyvätkin keräämään sieluja lähinnä tunnetuilta rikollisilta ja murhamiehiltä.

Silmänkarkkia tarjoavat runsaat naishahmot ja timburtonmainen kummituskaupunkimiljöö. Ikäsuosituksessa +12 on hyvä pitäytyä lähinnä lukuisten alaston- tirkistely- ja puristelukohtausten takia. Kuitenkin sarja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kun vain hyvää huumorimangaa kaipaa. Itse annan tälle ekalle osalle neljä tähteä viidestä: ****

BLU yaoi

Jo aiemmin kerroin teille edesmenneestä BeBeautiful-yaoikustantamosta, joka mysteerisissä olosuhteissa lopetti toimintansa. Tänään jatkamme sarjaa toisella toimintansa jo lopettaneella yaoikustantajalla nimeltä BLU.
BLU oli legendaarisen Tokyopopin oma alajaosto yaoimangalle ja kaatui yhdessä Tokyopopin kanssa ei-niin-kauan-sitten. Onneksi BLU:lta ei jäänyt läheskään yhtämontaa sarjaa kesken kuin BB:ltä jäi. Täten BLU:n runsas yaoitarjonta onkin mieluista kerättävää ja sisältää monia uskomattoman upeita sarjoja. Omien laskujeni mukaan BLU:lta olisi julkaistu yhteensä 102 nimekettä, sekä sarjoina että oneshotteina. Mukana on erittäin nimekkäitä mangakoja, kuten Yaya Sakuragi ja Fumi Yoshinaga sekä legendaksi nousseita sarjoja, kuten Junjo Romantica ja Love mode.

Oma kokoelmani on luokkaa "rusinat pullasta", eli olen nappaillut hyllyyni vain kiinnostavimpia ja näteimpiä BLU julkaisuja yhteensä 39 niteen verran. Alla kuva BLU-hyllystäni:

BLU:n julkaisuja on kahta kokoa, joista osa on hieman korkeampia kuin toiset. Tässä kansikuvat omista isommista julkaisuistani:

Puolet näistä olen täällä blogissanikin jo arvostellut. Osaa säästän muiden mangojeni tavoin sateisen päivän varalle. Haluan, että hyllyssäni on aina uutta luettavaa ja siksi en lue kaikkia mangojani heti kun ne saapuvat postissa. Toki en itseäni pidättelekään kun lukuinnostus iskee päälle vaan luen sitten useamman opuksen kerralla.

Tässä vielä pienempää kokoa olevat BLU:t. Olen lykännyt kokoelmastani kirjoittamista jo useamman kuukauden, kun olen odottanut postista saapuvaksi yksittäisiä pokkareita. Näiden hankinta ei ole enää kovinkaan helppoa, joskin niitä tupsahtelee aina silloin tällöin myyntiin yksittäisten ihmisten karsiessa mangahyllyjään.

Amazon osoittautui erittäin haastavaksi paikaksi tilata, sillä kaikista noin kymmenestä tilaamastani kirjasta kaksi hukkui postissa ja jokaista jouduin odottamaan ennätyksellisen pitkään, yli kuukauden! Yleensä UK:sta tulee paketit alle viikossa ja Amerikastakin tilattaessa parissa viikossa. Eräs kirja näytti osoitteen mukaan tulleen Ruotsista ja silläkin kesti matkalla nelisen viikkoa.

Välillä olin jo vaipua epätoivoon, onneksi hukkuneista paketeista saa Amazon-myyjältä rahat takaisin. Amazon itsekin väitti voivansa myydä osan nimekkeistä uutena, mutta yllättäen noita viimeisiä kappaleita ei sitten löytynytkään ja jouduin peruuttamaan tilaukseni - tässäkin tuhraantui yksi kuukausi. Yhä edelleen kokoelmastani puuttuu Black knightin neljäs osa ja Menkuin kolmas, mutta niitä metsästelen myöhemmin.

Ja sitten varsinaiseen asiaan, sillä olen BLU:nkin julkaisuista koonnut oman sivun, josta tarvitsevat voivat tarkistaa kaikki ikinä ilmestyneet BLU-nimekkeet ja lyhyen takakansiteksti-esittelyn. Lista sisältää myös linkit arvosteluihini, jotka olen kirjoista kirjottanut 100-kirjaa haasteen aikana. Klikkaa siis alla olevaa kuvalinkkiä ja tutustu sinisen yaoin tarjontaan:

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 121-125)

121/300: Crimson Snow (Hori Tomoki)

Päätarina alkaa, kun luodinreiän mahaansa saanut yakuza, Kazuma, ryömii viimeisillä voimillaan shintotemppelin pihaan, josta nuori temppelinherra Yukihiro hänet löytää. Yukihiro päättää suojella Kazumaa ja pitkän toipumisensa aikana Kazuma ehtii ajatella elämäänsä ja tekojaan.
Crimson snow on yksi suosikkiyaoistani, joka on BLU kustannukselta tullut aikanaan ulos. Halusin lukea sen uudelleen, että saisin siitä arvostelun tännekin. Hori Tomoki piirtää hyvin kauniisti ja erittäin ansioitunut hän on seme-hahmoissaan. Kazuman silmät ovat jotain uskomattoman suloista - niin elävät ja täynnä tunnetta, että niihin voisi hukkua. Uke-hamonsa hän piirtää ehkä hieman liian naismaisiksi (olisi saman tien lisännyt rinnatkin!), mutta kyllähän ne menettelee. Suuri plussa pääjuonen tunteikkuudelle ja melko syvällisellekin otteelle. Kirja sisältää muutaman sivutarinan, jotka nekin ovat erittäin viihdyttäviä. *****

‎

122/300: Happy happy Clover, vol.5 (Tatsuyama Sayuri)

Söpöydennälkään tämä sarja on mitä parasta lääkettä. Sarja kertoo suloisesta Clover puputytöstä, joka asuu Kuunsirppimetsässä muiden eläinten kanssa. Manga on ihan pienillekin lukijoille sopiva ja koostuu lyhykäisistä itsenäisistä tarinoista, jotka rakennetaan tutulla kaavalla: Clover leikki ystäviensä kanssa, käy koulussa (inhoaa läksyjä), viettää kevätjuhlaa ja seikkailee milloin missäkin. Ainoa isompi juoni sarjassa on Rambler niminen kulkuripupu, joka on luvannut aikanaan ottaa Cloverin mukaansa retkilleen ja sitä puputyttö tietysti odottaa kovasti.
Tässä viimeisessä osassa onkin tullut aika Cloverin päästä matkalle. Mutta sujuuko kaikki sittenkään suunnitelmien mukaan? Onneksi tarina sai juuri oikeanlaisen, onnellisen lopun.
Viisiosaisena sarja on helppo lukea ja vaikka kerätä omaan hyllyynkin - tätä kun on ihan vastikään alettu kääntää suomeksi ja osat pitäisi olla vielä aika helppo löytää. Itse tosin suosin englanninkielistä painosta hahmojen nimien takia, mutta luultavasti kyse on vain tottumuksesta. *****




‎123/300: Emma, vol.8 (Kaoru Mori)
124/300: Emma, vol.9 (Kaoru Mori)
125/300: Emma, vol.10 (Kaoru Mori)

Viimeiset osat Emma-sarjasta sisältävät lyhyitä tarnoita, jotka valottavat mm. sivuhenkilöiden menneisyyttä ja kertovat näistä kiinnostavia tarinoita. Osa tarinoista taas keskittyy siihen, mitä varsinaisen pitkän juonen jälkeen tapahtui.
Loppujen lopuksi en kauheasti välittänyt itse Emmasta hahmona, mutta sarjan muut hahmot ovat monipuolisia ja kaikin puolin samaistuttavia. Siksi tykkäsinkin ihan erityisesti näistä osista, jotka keskittyivät sivuhahmoihin. Jos vain tykkää vähänkään viktoriaanisesta Englannista kannattaa näihin mangoihin perehtyä. Kaoru Morin kynänjälki alkaa jo sarjan lopussa lähennellä sitä tasoa, millä hän on piirtänyt uutta sarjaansa Bride's Storya, vaikkei tarvetta yhtä suureen yksityiskohtaisuuteen olekaan.
Täydet viisi tähteä jokaiselle! *****

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 116-120)

‎116/300: Bride's story, vol.3 (Kaoru Mori)

Kolmannessa osassa päähenkilöksi nousee Brittiläinen tutkija Smith, joka jatkaa matkaansa kohti Ankaraa. Matkalla hän tapaa suloisen naisen, joka elää kahdestaan anoppinsa kanssa. Smithin matka tyssää heti alkutekijöihinsä, kun palkattua opasta ei meinaa kuulua, mutta sen sijaan hän saa hämmentävän avioliittotarjouksen.
Mori jatkaa upeaa tarinaansa Silkkitien ihmisistä. Piirtojälki ei heikkene aiemmista osista ollenkaan ja kertomus Smithin matkasta tuo uutta kiinnostavuutta tarinaan. Loppupuolella Mori esittelee yksityiskohtaisesti täkäläistä ruokakulttuuria ja naimakauppoja sääteleviä soveliaisuussääntöjä. Erinomaista! *****

117/300: Emma, vol.7 (Kaoru Mori)

Hieman hämmennyin, kun kirjan lopussa tämä seitsemäs osa julistettiin viimeiseksi. Tulevat osatko ovat sitten vain sivutarinoita? No, mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä ne tuovat tullessaan. Kirjastosta kahdeksas osa oli harmillisesti juuri lainassa niin joudun hetken odottelemaan jatkoa.
Kirjan loppu tuli ehkä vähän nopeasti ja loppuratkaisu vaikutti ilmeiseltä. Pääasia, että Emma sai kuitenkin harkintakykynsä takaisin :)
****

‎

118/300: Midori days, vol.1 (Inoue, Kazurou)

Kahdeksanosainen mangasarja kertoo Seijistä, joka on epätoivoinen saadakseen itselleen tyttöystävän. Harmi vain, että hänen hurja luontonsa ja kivenkovat nyrkkinsä pelottavat tytöt pois ja kutsuvat kaikenlaisia öykkäreitä haastamaan häntä yhä uusiin tappeluihin. Eräänä iltana Seijin toive kuitenkin toteutuu, hän saa tyttöystävän - oikean kätensä tilalle. Midori on ihaillut Seijiä kaukaata jo kolmen vuoden ajan ja jotenkin hän on nyt kiinnittynyt Seijin ranteeseen. Tästähän riittää huumoria, kun vähitellen Seiji rakastuu oikeaan käteensä ja salassakin Midori on pidettävä.
Erikoinen asetelma ja räiskyvä huumori tekevät sarjasta hervottoman lukea. Huumori on paikoitellen aika härskiäkin, joten ihan pikkulasten sarjasta ei ole kyse. ****

119/300: I am a Hero, vol.5 (Kengo Hanazawa)

Hideo uskaltaa viimein ottaa haulikkonsa esiin ja käyttääkin sitä, kun pyrkimys Fujivuorelle turvaan osoittautuu ihmismassa-ansaksi. Väkijoukon jaloissa ryömivä zombie-vauva on jotain, mihin en itse kyllä haluaisi koskaan törmätä. Hyrrr.....
*****





‎

120/300: Kizuna, V (Kazuma Kodaka)

Kizunaan oli ihan pakko tilata jatkoa, vaikka BeBeautifulin aloittamaan sarjaan on olemassa jatkoa vain uutena Junen julkaisuna. Tämä Junen viides pokkari käsittikin sitten julkaisemattomaksi jääneet BB:n painokset 9-10. Noh, ihan selvyyden vuoksi lasken tämän nyt kuitenkin vain yhdeksi kirjaksi :D

Kahden ihanaisen miesparin tarina jatkuu jo huomattavasti leppoisemmissa merkeissä ja kirjan tarinat ovat lyhykäisiä, eivätkä seuraa mitään suurempaa juonta. Oikein nautittava lukukokemus, harmi että Junen kuudes Kizuna, joka lopettaa sarjan, ei ole vielä ilmestynyt.
Täydet viisi tähteä *****

Kirjahylly modification

Kirjahyllyn sisältö jatkaa ahkeraa lisääntymistään ja hyllytila on jatkuvasti kortilla. Onneksi olen onnistunut hankkimaan itselleni kätevät Ruuvari-hyllyt (Lundia-kopio), joita on mahdollisuus muokata omien mieltymysten mukaan. Tuunaamisessa voi mennä, jopa niinkin pitkälle, että päätin itse nikkaroida yhden lisähyllylevyn!
Kovin vaikeaa se ei ollutkaan, sillä Ruuvarin hyllylevyt ovat käytännössä mäntypuulevyjä, jotka on sahattu tietyn mallisiksi. Suunta siis kohti Biltemaa, josta löytyi mäntyhyllylevyä valmiina palana (1000*300*18mm, 8,95€/kpl). Kotona sahasimme hyllyn päädyistä palat pois käyttäen mallina aitoa hyllylevyä. Sitten tarvitsi vain hioa reunat ja lakata levy kahteen kertaan. Valmis lopputulos näyttää tältä:

Aika saa vielä patinoida levyä tummemmaksi ja sitten sitä ei enää erota alkuperäisistä Ruuvareista. Näillä hyllyillä on ihan kivat hinnat kirppareilla, jos niitä ylipäätään onnistuu löytämään, joten itse tekemällä säästänee ihan rahaakin. :)

Kun nyt kuvauspuuhissa olin niin otinpa teille otoksen nykyisestä sarjakuva-kirjahyllystäni. Romaanit ovat muuttaneet jo omaan hyllyynsä ja nämä hyllyt jäivät kokonaan sarjakuville. Toki manga on vallannut ne melkein kokonaan itselleen ja vain parilla vajaalla hyllyllä on muita sarjakuvia. Alahyllyille levitin keskeneräisen DVD-kokoelmani - ne ovat vielä täysin järjestämistä vailla. Laskuri näyttää mangakokoelmaani nyt kuuluvan 581 nidettä.

Jokaista hyllyriviä en esittele nyt, mutta tässä erillinen otos kolmesta yaoi-hyllystäni niille fujosheille, jotka käyvät blogiani lukemassa ;)