Unelmien kokoelmahylly #4: Päädyt ja pöytälevy

Seuraava askel kokoelmahyllyn rakennuksessa vaati tarkkaa suunnittelua. Hyllylevyt pystyi ostamaan järkevän kokoisina paloina, mutta päädyt (korkeus 259cm) ja pöytälevy (320cm) tarvitsivat ison peräkärryn kuljetusta varten. Oli myös suunniteltava, miten levyt saadaan vietyä kerrostalon yläkerroksiin ahtaasta portaikosta. Levyjä ei tietenkään saanut mitenkään mahtumaan hissin kyytiin. Onneksi saimme levyt kannettua kolmen ihmisen voimin viidenteen kerrokseen ja hyllyprojektin rankin vaihe oli viimein ohi. 

Laatikot on tässä ruuvattu toisiinsa kiinni, pöytälevy on kiinnitetty laatikoiden päälle ja koko komeus  porattu seinään kiinni. Päätylevyihin piti sahata kolot jalkalistaa varten ja sen jälkeen porasimme päädyt kiinni laatikostoon. 

Sisäänkäynti huoneeseen ei todellisuudessa ole liian ahdas, vaikka toki hyllyn pääty onkin melko massiivinen. Ovi mahtuu hyvin avautumaan ja myös hyllyn toisessa päässä ikkunan saa auki. Hylly vaikutti itseasiassa aiempaa pienemmältä, kun päädyt oli kiinnitetty paikalleen. 

Hyllyyn on alkanut jo muuttaa osa kokoelmista. Ne olivat aiemmin omassa varastohuoneessaan, mutta tämän hyllyprojektin takia sinne oli siirrettävä tavaraa muualta. Olen myös innokkaana testaillut kokoelman sijoittelua hyllyille ja todennut hyllyjen korkeuden olevan niille sopiva. 

Koska päädyt seisovat tukevasti pystyssä jo pelkän laatikostokiinnitykksen takia, päätin vähentää huomattavasti kulmarautoja, joilla halusin tukea päätylevyjen yläosaa. Päädyt eivät kannattele mitään muuta kuin omaa painoaan, joten koetan nyt aluksi, riittääkö tämä yksi rauta katossa pitämään ne suorassa. Lisään tarvittaessa toisen raudan, mutta sitä varten pitää olla pidemmät tikkaat, sillä hyllyjen leveyden takia tuonne yläreunaan on todella vaikea ylettää.

Koska huoneen seinä, katto eikä lattia ole täysin suorat, jää niiden ja levyn väliin jonkin verran rakoa. Mietiskelen ajan kanssa, mitä teen niille - vai teenkö mitään. Hyllyjen valovuoto näkyy lähinnä vain, kun astuu sisään huoneeseen ja se tekee tilan vain valoisammaksi.

Seuraavaksi edessä on roikkuvien valokaapelien kiinnitys. Vasempaan päätyyn porataan myös reiät, joista kaapelit saa vedettyä ulos vitriinistä.  

Unelmien kokoelmahylly #3: Hyllylevyt ja valot

Tällä viikolla tein pientä kilpailutusta hylly-, sokkeli- ja päätylevyjen osalta. Projektille on jo kertynyt hintaa ja isoin kustannus, eli lasilukuovet ovat vasta tulossa. Samalla sain myös tietää, ettei mistään löydy yli 3m pitkiä hyllyjä vaan ne oli teetettävä kahdessa osassa. Päätylevyt onneksi saa normaalilla huonekorkeudella. Kahdessa osassa teetettävät hyllyt olivat mukavat myös siksi, että ne sai kuljetettua kotiin henkilöautossa ja ylös asuntoon hissillä. 

Hintakilpailutuksen voitti tältä erää Bauhaus, jonka sahauspalvelut olivat auki myös viikonloppuna. Päätylevyt ostan toisella kertaa, sillä nyt ei ollut käytössä peräkärryä. Laitan hylly-projektin viimeiseen blogipostaukseen tiedon hyllyn kokonaiskustannuksista.

Tässä hyllylevyt paikalleen asennettuina. Sahasimme levyihin myös pienet lovet, jotta ne istuvat napakasti kiskojen ympärille, eikä seinän ja hyllyn väliin jää rakoa. 

Yhdistin hyllylevyt ruuvaamalla niiden päät lyhyisiin lastulevykappaleisiin. Mietin vielä, maalaanko levynkappaleen myöhemmin valkoiseksi vai jäävätkö se luonnostaan maisemointitarvikkeiden alle piiloon. Tässä kuvassa näkyvät myös uudet hyllyvalot, jotka hain samalla reissulla Ikeasta.

Hyvät valot luovat kokoelmahyllylle tehokkaan vau-efektin. Valaistuna kokoelma näyttää paljon paremmalta ja sitä on ilo illallakin katsella. Käytin alahyllyyn jo aiemmin hankkimiani Ikean keittiövaloja, mutta kahdelle ylemmälle hyllylle ostin kokonaan uudet valot. Ikean Mittled-valot ovat todella kätevät, sillä ne voi yhdistää suoraan toisiinsa, jolloin niistä lähtee vain yksi sähköjohto päädystä. Niitä on myös saatavilla useassa eri pituudessa. Onneksi näissä valoissa on todella pitkät sähköjohdot, jolloin ei ole tarvetta erillisille jatkopaloille, vaikka juoksutusmatkaa tuli välillä pitkästikin.

Vaikka ilmat ovat jo vähän viilenneet, olimme aivan puhki ja kuumissamme, kun päivän työ oli valmis. Tässä näkyy hyvin myös sokkelin peitelista, jonka asensimme helposti kaapinjalkojen mukana tulleilla kiinnikkeillä. 

Kaapelien kiinnitys siististi jää seuraavaan kertaan. Niille pitää joka tapauksessa tuoda läpiviennit päätyseinästä. 

Unelmien kokoelmahylly #2: Laatikostot ja seinäkiskot

 Suunnitteluvaiheen jälkeen alkoi tulevan kokoelmahuoneeni pohjustus kokoelmahyllyä varten. Aiempi vaaleanpunainen seinäväri vaihtui kahteen eri sinisenvihreään sekä valkoiseen ikkunaseinään. Kaikki vanhat kolot oli paklattava ja huone maalattava moneen kertaan. En ole ennen maalannut huonetta kokonaan itse, mutta lopputulos oli suhteellisen hyvä. Aion vielä aivan lopuksi korjailla maalipintoja sieltä täältä, mutta en tee sitä vielä tässä vaiheessa, sillä tuore seinämaalipinta naarmiutuu työskennellessä todella helposti ja korjattavia kohtia on varmasti tulossa lisää.

Hain ylijäämäkaupasta neljä keittiön laatikostoa, jotka ovat kooltaan lev. 80, kork. 35cm. Niidenkin kasailussa meni oma aikansa. Arvoin myös pitkään, minkä korkuiset jalat laatikoiden alle tulisi, sillä laatikoston piti olla jalkalistan yläpuolella, mutta mahdollisimman matalalla: tarvittavia 5cm jalkoja ei kuitenkaan ole helppoa löytää. Loppujen lopuksi laatikoiden alle tuli 10cm jalat, joihin saa aikanaan myös peitelaudan kiinni.

Lisäksi vasemmanpuoleisen laatikon taakse oli takalevyyn porattava reikä seinässä olevaa pistorasiaa varten, josta kokoelmakaappi tulee saamaan sähkönsä. 

Seuraavaksi olikin aika valita päivä seinän poraamiselle, joka onkin inhokkihommaani. Kovaan betoniseinään pitää käyttää poravasaraa, mutta silti poraaminen on raskasta. Laitoimme vastikään samanlaiset hyllyt varastohuoneeseemmekin, mutta tällä kertaa hyllyille tulee niin vähän painoa, että kiinnitimme kunkin kiskon vain 5 ruuvilla. Toivottavasti se on tarpeeksi. Lisäksi poratessa pitää varoa betoniseinässä kulkevia rautavahvikkeita, joihin poranterä saattaa iskeä. Mursimme yhden poranterän, vaikka olimme mittarilla tutkineet seinän rautapitoisuuksia.

  

Katkennutta poranterää lukuunottamatta reikien poraus onnistui erinomaisesti, eikä yllättäen seinämaaliinkaan tullut suurempia jälkiä työskentelystä. Kiskojen suoraanlaitossa käytin vastaostamaani laser-vatupassia. Valitettavasti kaikesta mittailusta huolimatta, yksi kiskoista jäi silti 0,5cm alemmas kuin toiset. Uskoisin tosin, ettei se ei ole suuri ongelma lopputuloksen kannalta. 

Hyllykannattimien korkeuksia säädän vielä lisää, kun saan hyllylevyt tilattua ja paikalleen. Kiskoissa on nyt sen verran lyhyet kannattimet, että hyllyn syvyydeksi voin valita joko 40cm tai 35cm. En ole vielä päättänyt, kumpi tulee.  

Seuraavat työvaiheet ovat: 

• Laatikoiden kiinnitys toisiinsa, jalkojen säätö ja seinään kiinnitys
• Päätyjen, pöytälevytason, sokkelilaudan ja hyllyjen tilaus ja kuljetus kotiin, sekä asennus paikalleen
• Valojen osto ja asentaminen hyllylevyihin
• Vasempaan päätyyn läpiviennin poraus valojen johdoille ja pistorasialta tulevalle jatkojohdolle
• Liukuovien tilaus

Sitten pääseekin aloittelemaan dioraman tekoa. Temusta tilasin jo tarvittavat ruohomatot hyllyille levitettäväksi. 

Unelmien kokoelmahylly #1: Suunnitelma

Nyt se viimein tapahtuu! Pääsen rakentamaan unelmieni hyllyä Sylvanian Families -kokoelmalleni. 

Tyttäreni muutti tänä kesänä opintojen perässä pois kotoa, joten minulle jää kokonainen huone tyhjäksi omia aikuiselämän tarpeitani varten. Se tarkoittaa, että voin viimein alkaa toteuttaa jo pitkään haaveilemaani kokoelmahyllyä. Olen mietiskellyt jo useamman vuoden ajan, miten hylly kannattaisi toteuttaa. Hylly on melkein pakko toteuttaa itse rakentaen, sillä mitään toiveitani vastaavaa en ole löytänyt valmiina kaupoista. 

Tärkeimmät ominaisuudet kokoelmahyllylleni olivat:

- Pitkät hyllylevyt, joita ei katkaise väliseinät

- Kehyksettömät vitriiniovet, jotka pitävät pölyn poissa

- Suljettavaa säilytystilaa

- Koko seinän kokoinen hylly, jotta tilaa ei mene hukkaan

- Valaistut hyllyt

Hyllylle varattu seinä mahdollistaa 340cm pitkän ja 259cm korkean kokonaisuuden, mutta aivan näihin mittoihin ei hyllyn kanssa valitettavasti päästy. Hylly tulee kyllä olemaan lattiasta kattoon, mutta saatavilla olevat kaapistot asettivat hyllyn leveydeksi 320cm + päätyseinät, joka saa riittää. Lisäksi hyllyjä ei voi rakentaa aivan katonrajaan asti, sillä niiden katselu on silloin vaikeaa.

Tässä on hahmottelemani excel-luonnos, jonka tärkein tehtävä on sovittaa olemassaolevat sylvanialaistalot hyllyille ja tarkistaa, mahtuvatko kaikki:

Valitettavasti vastaus ainakin näyttäisi olevan, ettei kaikki tule tällekään hyllylle mahtumaan. Tällä hetkellä kokoelmani vie kokonaisen vaatehuoneen, yhden kaapin ja yhden pienen vitriinikaapin. Mutta onneksi sentään suurin osa kokoelmasta mahtuu tähän hyllyyn. 

Alarivin numerot eivät vastaa toteutuvan kaapiston vetolaatikoiden leveyksiä. Isot talot vievät kukin 70cm hyllytilaa, joten kokoelman mahtuminen oli siksi helpompi mitata näin.

Kun olin saanut alustavan suunnitelman tehtyä, piirsi kumppanini minulle hyllyn lopullisen piirustuksen oikealla suunnitteluohjelmalla. Ja tässä se on!

Hyllyn alaosa koostuu kipeästi kaivatusta säilytystilasta. Siinä on neljä 80cm laatikkoa, jotka ovat normaaleja keippiön alakaappeja, tosin vain 35cm korkuisia. Niiden päälle tulee 56cm syvä laminaattitaso.

Itse hyllyt kiinnitetään seinään, eivätkä ne ole missään tekemisissä ympäröivän kaappikehyksen kanssa. Hyllyjä voi siten nostaa ja laskea tarpeen mukaan. Aluksi ajatuksenani oli hankkia hyllyt, joita olisi voinut säätää ylemmäs tai alemmaksi vaikka keskeltä riviä, mutta luovuin tästä suunnitelmasta. Yksinkertainen toteutus toimii tässä kohtaa parhaiten, sillä tarkoitus on joka tapauksessa tehdä jokaisesta hyllystä oma dioramansa taustakuvineen, ruohomattoineen ja miniatyyripuineen. Ylin, puolipitkä hylly on varattu pilvikaupunkia varten ja sen teetän ehkä lasista.

Seinään kiinnitetyt hyllykiskot jäävät mahdollisesti levystä toteutettavan valeseinän taakse. Sinne on hyvä piilottaa myös valaistuksen sähköjohdot. 

Taustoiksi olen koettanut jo pitkään etsiä sopivan sylvanialaishenkistä taustapaperia, mutta rullana myytävää maisemakuvaa on yllättävän vaikea löytää. Lähinnä sellaisia myydään akvaarioille, mutta niissä on liian merelliset kuvitukset. Siksi ajattelin kokeilla, jos onnistuisin maalaamaan taustat itse. Ylimmän hyllyn taustaksi tulee öinen tähtitaivas valoilla. Haluaisin kokeilla myös RGB-valojen asennusta lumimaiseman revontuliksi. 

Kaapiston yläreunaan suunnittelin peitelistaa, jonka taakse liukuovien kisko jää, mutta sen suunnittelen ja toteutan tarpeen mukaan lopuksi, kun näen, millaiselta katonraja näyttää. Samoin kaapiston eteen lattialle tulee kapea jalkalista peittämään pikkuiset kaapinjalat. 

Miltäs näyttää?

Village boutique ja retrobright-menetelmän tulokset

 

Tässä Village boutique valmiina, retrobrightening-mentelmällä alkuperäiseen väriinsä palautettuna!

Vaatekaupan sijaan olen kalustanut sen pieneksi kirja-, askartelu- ja käsityöliikkeeksi. Sekä Bookstore ja Sewing shop setit ovat japanista ja varsin harvinaiset. Ne istuvat väriensä mukaan nätisti vaaleanpunaiseen rakennukseen. 

Vihreät hyllyt ovat Bookshop-setistä. Ostin tämän setin kahteen kertaan, molemmat vajaina, mutta sain niiden osista ja muutamista muista varaosista koottua aika nätin kirjakauppanurkkauksen. 

Handicraft shop taas oli täydellinen setti. Samaa settiä on myyty niin, että sen mukana tulee myös ompelukone ja pupu-ompelijatar, mutta minun settiini kuuluivat vain nämä myyntikalusteet. 

Kirjakauppa: Stationary ja Book -hyllyt. Alkuperäiseen kirjakauppaan kuuluu yllättävän iso valikoima kirjoja, minulta puuttuu niistä suurin osa. Kirjoja tähän olen lainannut mm. Gift shop-setistä, jonka ostin varaosiksi juuri tätä projektia varten. 

Vasemman reunan Handicraft shop-telineestä löytyy mm. DIY-pupusetti, josta voisi oikeastikin ommella minimini-pupupehmon. Onneksi oman settini pussukka on avaamaton.

Käsityötarvike-osioon kuuluu monia pieniä osia. Vetolaatikoista löytyy mm. nappeja ja kirjo-ompelulankoja.

Lisäksi ostin pienen kirjojen esittelytelineen, joka on aiemmin kuulunut kauppakeskus-settiin. Minulla on näitä oikeastaan kaksi. Toisen laitoin custom-kirjastoni yhteyteen. 

Markiisi on hieman kulunut ja vähän revennytkin, mutta ilmaiseksi saadusta osasta olen ainoastaan kiitollinen! On ihanaa, että sain rakennuksen osat kasaan! Varoituksen sana retrobrightening-menetelmästä. Otettuani rakennuksen pois vitriinistä kuvauksia varten, olen melko varma, että talo on jatkanut vaalenemista. Viimeisetkin keltaisuuden sävyt ovat hävinneet ja talon katto näyttää jo melkein valkoiselta. Menetelmässä käyetty kehite on hirveän vaikeaa pestä pois. Se on niljakasta, eikä liukene veteen tai saippuaveteenkään helposti. Toivottavasti talo ei vaalene liikaa. 

Ja sitten kaupan henkilökuntaan ja asiakaskuntaan. Vanhemmiten olen alkanut pitää vaaleanpunaisesta yhä enemmän. Halusinkin pitää tämän kaupan erittäin hempeissä sävyissä. Norwood hiiriäiti on japanilainen hahmo. Puput ovat yhdestä ensimmäisistä ostamistani SF-seteistä: Connot and Kerri's new pram. Hiljalleen niiden valkoisen turkin väri on alkanut kellertyä. 

Valkoisten hiirten perheeseen muutti seisova taaperotyttö. Se minulla oli jo aiemmin kokoelmassani, mutta olin myynyt sen pois. Sen turkki on paljon valkoisempi, kuin vitriinissä olleilla vanhemmillaan. 

Retrobrightening-menetelmä kellastuneelle muoville

 Täydentääkseni pienten kauppojen ostoskatuni, halusin ostaa Madeleinen putiikin alkuperäisen version, Village boutiquen. Kauppa on jo sen verran vanha, että se on melko vaikea löytää, mutta eteeni osui erinomaiseen hintaan tämä kellastunut rassukka. tämän mukana ei tullut kaikkia alkuperäisiä tarvikkeita, muttei se haitannut, koska setti on identtinen Madeleinen putiikin kanssa. Vain rakennus itsessään on vaaleamman punainen ja kyltit sekä markiisi ovat eri väriset. Vaaleanpunainen muovi on varsin herkkää kellastumaan, joten tämäkin kauppa oli kaukana alkuperäisestä väristään. Lisäksi siitä puuttui pahvinen markiisi.  

Markiisia lukuunottamatta talon pahviosat olivat tallella ja erinomaisessa kunnossa. Halusin kokeilla kellastuneeseen muoviin retrobrightening-menetelmää, jolla keltaisuus saadaan muovista pois. Menetelmä palauttaa onnistuessaan muovin alkuperäisen värin. Menetelmä on kuitenkin herkkä epäonnistumaan (keltaisuus ei lähde tai lopputulos on kirjava) ja lisäksi se tekee muovista herkemmin rikkoutuvaa, eli vähemmän joustavaa. 

Irrotin varovasti kaikki pahviosat. Lämmitin pahviosat hiustenkuivaajalla, jolloin vanha kaksipuoleinen teippi irtosi helposti. Valitettavasti toinen kattopahveista oli joskus liimattu sivustaan takaisin kiinni kattoon, joten pahvi kärsi irrotuksesta liimauksen kohdalta. Pahviosien alta löytyi talon alkuperäinen väri.

Retrobrightening-menetelmiä on monia. Käytännössä siinä hyödynnetään UV-valoa ja lämpöä. Itse käytin myös hiusten vaalennuksessa käytettävää kehitettä. Suomesta ei valitettavasti saanut vahvempaa kuin 30 volttista tököttiä (suositus olisi 40 vol.) ja sekin piti tilata yhdestä ainoasta kampaamotukusta, joka ei vaatinut tukkukorttia. 

Levitin kehitettä siveltimellä runsaasti ja mahdollisimman tasaisesti talon kaikille pinnoille, etenkin keltaisille osille.

Kehite on melkoista myrkkyä. Kannttaa käyttää hansikkaita ja tuulettaa. Mönjästä lähtevä höyry tuntuu ikävältä hengittää ja iholle osuessaan aiheuttaa kutisevan reaktion. Käärin osat lopuksi elmukelmuun, jotta aine ei höyrystyisi sisäilmaan. 

Testasin menetelmää ensin kuvan kylttiin ja sainkin sen vaalennettua erittäin onnistuneesti! Sitten kokeilin samaa menetelmää muihin osiin. 

Kehite valuu muovin sisällä ajan kanssa, joten osia kannattaa seurailla ja välillä sivellä muovin läpi niin, että kehite levittyy tasaisemmin. Tasainen kerros kehitettä ja suora muovi edesauttavat tasaista lopputulosta, joten myös kelmun ryppyjä kannattaa silotella ja siirrellä prosessin aikana.

Meidän kodissamme vain yksi ikkuna osoittaa auringon suuntaan, eikä siinä ole ikkunalautaa. Ensialkuun teippasin osat ikkunaan, mutta myöhemmin rakensin katosta roikkuvan ikkunalaudan.

Retrobrightening tapahtuu melko nopeasti, jos saatavilla on paljon auringonvaloa, lämpöä ja UV-säteilyä. Aloitin oman kokeiluni syksyllä ja huomasin edistystä tapahtuvan lähinnä aurinkoisina päivinä. Osat olivat ikkunalla noin kuukauden. Kesällä valmista voi tulla jopa päivässä tai parissa. Aurinkoon jätettynä prosessia kannattaa seurata tarkasti. 

Seuraavassa postauksessa esittelen lähemmin, miten Village boutiquen vaalennus onnistui. Minulla kävi myös aivan älytön tuuri. Olin varma, etten tulisi koskaan löytämään kauppaan puuttuvaa pahviosaa, eli markiisia. Kuitenkin joku ystävällinen kanssakeräilijä tarjosi juuri tuota puuttuvaa osaa aivan ilmaiseksi keräilijäryhmässä! Sain myös vaihtopalat kattoon, mutta päätin silti käyttää omia alkuperäisiä kattopalojani. Sain siis koko setin kasaan, huonekaluja lukuunottamatta! Tarkoituksenani onkin muuttaa putiikki aivan muuksi, kuin tavalliseksi vaatekaupaksi. 

Kokeilin vaalennusta myös näihin mintunvärisiin kirjakaupan hyllyihin. Ne olivat kellastuneet aivan vihreiksi, vaikka oikea väri on lähempänä sinistä. Stationery-tarran sain irroitettua ennen prosessia, mutta Book-tarra oli liimattu niin tiukasti kiinni, että jätin sen paikalleen ja suojasin maalarinteipillä. Irroitettaessa teippi repi kostean tarran valitettavasti mennessään. 
Kirjakauppa-setti on varsin arvokas ja harvinainen setti, mutta onneksi onnistuin ostamaan nämä hyllyt kahteen kertaan vajaina setteinä. Vaihdoin toisista hyllyistä ehjät tarrat näihin retrobrightattuihin hyllyköihin. 

::EDIT::

Tässä vielä vertailun vuoksi kellastunut hyllykkö ja retrobirghtattu hyllykkö. Lähtötilanne molemmissa oli melko sama keltaisuuden aste.

Sulavat sylvanialaiset

Säilöttyäni useiden vuosien ajan sylvanialaiskokoelmaani säilytyslaatikossa, koin ikävän yllätyksen ottaessani ne taas esille. Yllä on kokoelmani sylvanialaisten omia pehmoleluja, nukkapintaisia eläinhahmoja. Nämä ovat varsinaisia sylvanialaisia pehmeämpiä, sisältä ikään kuin kumisia. Vuosien saatossa pari lelua oli jäänyt makaamaan kovien muoviosien päälle - ja sulanut. 

Tämä nallerassu oli saanut viimeiseksi leposijakseen vauvan kehdon. Nalle näyttää kuin liimatulta kehtoon kiinni, mutta todellisuudessa tässä ei ole käytetty ollenkaan liimaa vaan nalle ja kehto ovat alkaneet sulaa tosiiinsa kiinni. 

Tutkin asiaa ja ilmeisesti syynä on nalleen käytetty muovinpehmennin. Tämä aine pitää nallen pehmeänä ja hieman taipuisana. Kun nallen muovissa oleva pehmennin joutuu kosketuksiin kovan muovin kanssa, alkaa se pehmentää myös tätä.  

Kääntämällä kehdon ympäri näemme, että kova muovi on jo läpi asti pehmentynyt! Tämä läpi tunkeva mössö oli kuin tuoretta liimaa. Sen pystyi repimään helposti irti sormilla ja tilalle jäi lössöinen kolo. 

 

Ajattelin aluksi jättää nallen viimeiseen leposijaansa, mutta muutin lopulta mieleni. Kehdon pehmentyminen olisi vain jatkanut ja nallelle olisi saattanut lopulta käydä ties mitä. Jo ihan uteliaisuuttani päätin irrottaa nallen. Irrotusoperaatio muistuttaa jotakin kauhuelokuvan kohtausta, jossa uhrin iho sulaa pois päältä. Nalle parka!

Onneksi nallen etupuoli jäi vielä ihan ehjäksi. Takapuolen nahka jäi kiinni kehtoon. 

Tuon tämän esille, että voisitte ennaltaehkäistä tätä ongelmaa! Vaarassa ovat kaikki kumiselta tuntuvat pikkuesineet. Omassa kokoelmassani sulamista on tapahtunut niin säilytyslaatikossa kuin vitriinissä olleille esineille. Tähän mennessä enemmän tai vähemmän ovat sulaneet: 

• Sylvanialaisten pehmolelut
• Vauvan leikkipallo
• Suuri joukko vihanneksia, kuten kurkut, paprikat, porkkanat jne. 

Eli kaikki osat, jotka tuntuvat hieman joustavalta tai pehmeältä, saattavat sisältää tätä muovinpehmennintä. Älä jätä näitä osia kosketuksiin kovan muovin kanssa! Laita väliin ainakin kangasta tai säilytä ne erillisessä pussissa. Netistä luin, että sulamiselle alttiit osat on hyvä säilyttää alkuperäisissä myyntipakkauksissaan. 

P.S: Ylimmässä kuvassa on tämän hetkinen kokoelmani erilaisia sylvanialaisten pehmoleluja. Vielä puuttuu muutamia erilaisia ja esittelen sitten nämä ihanuudet erikseen. Selkänahatonta nallea säilytän tällä hetkellä minigrip-pussissa. Myös punainen pupulelu oli ehtinyt hitusen sulaa kiinni vauvojen rattaisiin. Onneksi sulaminen oli vasta aluillaan ja sain pupun melkein ehjänä irti, mutta rattaiden reunaan jäi sulanut lovi. 

Tutorial: Sylvanian families kirjasto #2

Aloitetaan tutorialin toinen osa takaperoisesti. Tässä on sylvanialaisten kirjasto valmiina, asiakkaineen!

Akvaariokaappi on vähän turha iso niin tänne kuin nukketaloonkin, mutta mielestäni akvaario sopii kirjaston rauhalliseen tunnelmaan. Lisäksi siihen kuuluu hieman kirjojakin. 

Vihreä kirjahylly on Bettyn lelukaupan alkuperäinen hylly maalattuna. Kävin ryöstöretkellä muissa asetelmisstani ja onnistuin haalimaan kirjastoon aika hyvän valikoiman kirjoja. 

 

Tykkään käyttää astelmissani ainoastaan aitoja sylvanialaisten tavaroita. Ainoa customoitu tavara rakannuksen lisäksi on tuo "Log book" eli lainausluettelo. Senkin pohjana on oikea SF-kirja, mutta koska siitä puuttui kokonaan kannet, tein siihen nahkaa jäljittelevästä paperista mustat kannet.

Lukutilaa kirjastossa on melko niukasti, joten lapset voivat lukea kirjoja lattiatyynyjen päällä.

Sitten siihen customointiin. Irroitin lelukaupan alkuperäisen markiisin ja käytin sitä muottina uuden pahvisen lipan valmistuksessa. Tämä raidallinen markiisi on tehty muropaketista, valkoisesta DC fixistä sekä vihreästä kontaktimuovista (DC fix-kopiosta). Pohja on valkoinen ja leikkasin siihen vihreät suikaleet viivotinta ja mattopuukkoa apuna käyttäen. 

Vihreä katto piilottaa alleen kaupan alkuperäisen katon! Löysin netistä skannatut versiot tämän kaupan katosta ja Photoshopilla muokkasin värin punaisesta vihreäksi. Tulostin kattopalat, leikkasin ne mattopuukolla ja päällystin kontaktimuovilla. Lisäsin vielä pienen pätkän kattotiiliä katon keskikohtaan katonharjaksi.   

Lopuksi muokkasin vielä lelukaupan kyltin. Käytin scannattua kylttiä pohjana ja muokkasin sen päälle wordissa uudet värit ja tekstit. Kyltin leikkaaminen täsmälleen oikeaan kokoon vei muutaman yrityksen. Kopiopaperin väripinta lähtee herkästi repeämään paljastaen valkoisen pohjan, joten päällystin kyltin ensin ja leikkasin sen vasta vahvistettuna. Tekemäni kyltti istuu niin napakasti alkuperäisen kyltin pohjassa, että minun ei tarvinnut edes kiinnittää sitä millään. Sen voi milloin tahansa ottaa pois ja Bettyn lelukaupan kyltti on taas entisensä! 

"Main street library" oli mielestäni tarpeeksi geneerinen nimi, jotta sitä voisi erehtyä luulemaan aidoksi. Bettyn lelukapan amerikkalainen versio on "Main street toy shop", joten siinäkin mielessä nimi sopii hyvin kirjastolle. Onhan se rakennettu entisen lelukaupan taloon. :) 

Tykkään kirjaston vihreästä teemasta kovasti ja sitä voisi vielä kehittää vihreämmäksi, kun kokoelmaan eksyy ylimääräisiä vihreitä huonekaluja.  

Tutorial: Sylvanian families kirjasto #1

Olen jo kauan haaveillut customoidusta pikkurakennuksesta ja sylvanialaiseni ovat jo kauan kaivanneet omaa kirjastorakennusta! 

Sylvanialaisten tuotevalikoimassa on kyllä jos jonkinlaista rakennusta aina myllystä pitseriaan, mutta jostain syystä kirjastot ovat harvassa. Joidenkin koulujen mukana on tullut kirjasto-osa, mutta en itse keräile isompia rakennuksia ollenkaan. Kirjasto on siis tehtävä itse! 

Aloitin projektin ostamalla käytetyn Bettyn lelukapan huuto.netistä edullisesti. Setti itsessään oli oikein hyvässä kunnossa ja siitä puuttui oikeastaan vain Bettyn mekko. Huonompikuntoisempikin rakennus olisi käynyt projektiini. Koska rakennus itsessään oli niin hyvässä kunnossa, päätin customoida sen siten, että rakennuksen voisi halutessaan muuttaa takaisin alkuperäiseen asuunsa. 

En ottanut kuvaa aloitustilanteesta, mutta tässä näette alustavaa suunnitelmaa projektille: 

Olen tässä vaiheessa jo tehnyt lautalattian sytytystikuista. Koska lattia on niin tiukasti paikallaan, en edes liimannut sitä kiinni. Suomalaisesta kirjakaupasta löysin origami- tai sräppäyspaperiarkkeja, joista sain hyvät materiaalit tapetteja varten. valitsin tähän projektiin kauniin kukkatapetin. Huonekalujen värimaailmaksi valitsin vihreän ja keltaisen. Alkuperäinen lelukaupan hylly on ainoa osa, jonka customoin peruuttamattomasti: Sekin sai vihreän maalikerroksen. 

Tein aluksi suttupaperista mallikappaleet mittaamalla taloa. Ikkunan kohdat väritin kevyesti lyijykynällä, jotta sain ikkunan aukon leikattua tarkasti oikeaan kohtaan. Lopuksi käytin mallia tapetin leikkaamiseen. Lopputulokseen olin muuten tyytyväinen, mutta kuvion kohdentamiseen olisin voinut kiinnittää enemmän huomiota. 

Kahvitikut sopivat erinomaisesti lattialistoiksi. Listat peittävät kätevästi lautalattian pienet virheet, kuten epätasaiset päät. Kahvitikut maalasin akryylimaalilla valkoiseksi.

Sisäremontti alkaa olla valmis! Tapetit kiinnitin paikalleen ohuen, kaksipuolisen teipin avulla. Teipin saa luultavasti pois ilman, että taloon jää niistä jälkiä. Listat on liimattu tapettiin. Lautalattian lakkasin hieman kiiltävämmäksi ja likaa sekä kosteutta hylkiviksi.

Pienoismalleja maalaavalta veljeltäni sain apuja hyllykön maalaamiseen. Spreijasimme hyllyn aluksi primermaalilla. Sen jälkeen maalasin sen ainakin kuuteen kertaan akryylimaalilla, kunnes maalipinta oli tarpeeksi tasaisen vihreä. 

Seuraavaksi paneudumme talon ulkopuoliseen customointiin. 

Messinkisänky ja tyynyjen ompelua

Alunperin löysin Brass bed setin, eli Messinkisängyn Prisman alennuksesta, olisiko hintaa pudotettu alkuperäisestä jopa 50%. Se tuntui upealta löydöltä, sillä siihen aikaan sylvanialaiset olivat kaupoissa kalliimpiakin kuin nykyään. Muutossa minulta hävisi messinkisängysetti lähes kokonaan, mutta setin jalkalamppu jäi. Olin varmaankin pitänyt sitä esillä jossakin päin nukketaloa ja pakatessani laittanut sen eri paikkaan sängyn kanssa. En ole aivan varma, ovatko setin kirjat jossakin vielä tallessa, koska en myyntikuvista erota kunnolla, mitkä nimekkeet tulivat setin mukana. Olen yleensä pitänyt SF-kirjoja esillä erilaisissa kirjahyllyissä, joita on asetelmissani paljon. 

Aloitettuani taas keräilemään, olen pitänyt silmällä tuota messinkisänkysettiä. En ole tilannut sitä kalliilla hinnalla ebaysta, koska settiä kuitenkin myytiin aika yleisesti Suomessa ja toisekseen, sängyn asettelu esille on melko hankalaa. Sänky on nimittäin iso ja vaatii nukketalostakin paljon tilaa. Lopulta kävi, kuten olin odottanut: Joku laittoi setin myyntiin käytettynä, joskin hieman vajaana. Ostin sängyn, patjan, peiton ja yöpöydät. Yölamppuhan minulla jo olikin, kellonkin sain korvattua helposti saman kaltaisella, toisesta yöpöytäsetistä. Kirjojen uupuminenkaan ei ollut avainkysymys, sillä SF-kirjoja minulla on paljon.

Sen sijaan setistä puuttuivat tyynyt. Muistelin, etteivät messinkisänkysetin tyynyt olleet mitään kovin ihmeellisiä ja päätin, että voin ehkä ommella korvaavat tyynyt itsekin! 

Tuumasta toimeen. Äidiltä sain palan samanlaista kangasta, kuin setin peitossa. Prismasta löysin reunapitsiä, joka ei ole alkuperäisen kanssa aivan samanlaista, mutta ehkä jopa nätimpää. Mittailtuani sänkyä, huomasin sen leveyden vastaavan kahta tulitikkuaskia. 

Piirsin tyynyt kankaalle askin avulla, jätin saumavaran ja leikkasin kappaleet. Ompelin pitsinauhaa kangaspalojen reunaan käsin, käänsin kankaan kaksinkerroin ja ompelin ne yhteen. Näin pientä projektia varten en jaksanut viritellä ompelukonetta, mutta koneella homma olisi sujunut hujauksessa. Käsin nypertäen projektiin meni ehkä tunti tai pari. Lopuksi lyhensin saumanvaraa saksilla pienemmäksi, käänsin tyynypussit oikein päin ja täytin ne vanulla. Viimeisen sauman, pitsipäädyn, ompelin kiinni näkymättömillä pistoilla. Lopputuloksen näette alla, olen itse työhöni varsin tyytyväinen.  

Kummituslinna

En ole oikein koskaan ollut paljoa lautapelien perään, mutta nyt vanhemmiten olen joskus ajatellut, että hyvässä seurassa voisi olla kiva pelata jotakin. Yksi peli onkin jäänyt mieleeni lapsuudesta, jolloin pelasin sitä kerran ystäväni luona: Kummituslinna.

Etsiskelin sitä jo viime halloweenin aikaan juhlien piristykseksi, mutta ehjistä peleistä pyydettiin netissä aika suolaisia hintoja - jos nyt ehjiä mistään edes löytyi. Tänään kävin kiertämässä keräilytoverini Sad:n kanssa kaikkinensa neljä kirpputoria ja yhden divarin, joista yhdestä löytyi suureksi yllätyksekseni juuri tämä samainen lautapeli! Oli pakko palauttaa muutama DVD takaisin pöytiinsä, että saisin napattua pelin mukaani, sillä kierroksen loppuvaiheessa käteisvarani alkoivat olla jo vähissä. Nopea vilkaisu laatikon sisään vihjaisi, että pelissä saattaisi jopa olla suurin osa tarvittavista osista!

Kotona kokosimme peli koko perheen voimin ja olinkin erittäin tyytyväinen, kun pelistä ei näytä puuttuvan kuin yksi "kauhunaamari" (kaikkia neljää tuskin samaan aikaan pelissä tarvitseekaan) ja yhdestä pahviosasta puuttuu pieni pala, joka ei kuitenkaan ole elintärkeä. Toki peliä on pelattu, mutta pääosin se on hyvässä kunnossa. Paremmassa, kuin oma lapsuuden aikainen Kalmakuja 13 :D Pidän kovasti tällaisista kolmiulotteisista ja toiminnallisista peleistä. Erityisesti rakastan tämän pelin seinäkuvia, jotka ovat todella taidokkaasti piirretty ja oikeasti melko pelottavan näköisiä.

Perusidea on kulkea jalanjälkikuviota pelin kaikkien nejän huoneen läpi. Jokainen heittää vuorollaan noppaa ja pyöräyttää sitten hämähäkkirulettia. Pyöräytys kertoo, mitä tulee tehdä: jännittävin on tietenkin kallon kuva, jolloin tornin huipussa pudotetaan (pimeässä hohtava) kallo sisään hauta-arkkuun ja kallo tippuu satunnaisesti sisään jostakin huoneesta ja laukaisee ansan. Jos pelaaja on juuri ansan kohdalla, joutuu hän palaamaan jonkin verran takaisin päin.

Metsä on pelin karmiva aloitus ja Kummituslinnan sisäänkäynti. Huomaa, haarniskan pitelemä kirves, joka kaatuu punaisilla jalanjäljillä seisovan pelaajan niskaan jos kallo sattuu rymähtämään tähän pelikentän osaan.

Linnan eteishalli on kummitusten asuttama. Pelaaja voi joko valita oikotien tärisevän lattian poikkia (vaaravyöhykettä!) tai kiertää pidempää ja ehkä hieman turvallisempaa reittiä. Kallon tipahtaessa tähän huoneeseen lattia notkahtaa ja oikojan nappula kaatuu ja joutuu palaamaan huoneen alkuun.

Lepakoistaan huolimatta kellari on Kummituslinnan turvallisin alue. Jos kallo pärähtää tähän huoneeseen, se tipahtaa koriin, joka paljastaa peilin takaa salakäytävän seuraavaan huoneeseen. Tosin peilin takana olija kokee karmivan lopun...
Pelin neliömäinen muoto tuo hieman haastetta peliin, sillä pelaajat joutuvat kiertämään pelikenttää oman etenemisensä mukaan. Väärältä puolen pelilautaa on aika vaikea ohjata omaa hahmoaan.

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Edellisen huoneen oikotiepeili on tällä puolen kimppuun hyökkäävä luuranko, joka potkaisee pelaajan kumoon. Toinen ansa piilee portaikossa, jota pitkin kallo saattaa pyöriä huono-onnisen pelaajan kimppuun. Tornin huipulle on silti kiivettävä.

Portaiden alla lymyää rottia.

Tornin huipulla on mekanismi, joka sulkee hauta-arkun kannen, jottei kummitus pääse enää sieltä ulos! Ensimmäinen tornin huipulla on voittaja.

Peliä oli oikein hauskaa pelata koko perheen voimin. Siinä on tarpeeksi puuhaa pienillekin pelaajille, sillä joka vuorossa saa sekä heittää noppaa, että pyöräyttää rulettia. Lisäksi melkein joka kerta nuoli osuu pääkallon kohdalle, jonka jälkeen kallon saa tiputtaa hauta-arkusta jonkun epäonnisen niskaan. Itse hävisin pelin kirkkaasti, sillä en päässyn ensimmäistä huonetta pidemmälle, kun kirves oli aina niskassa!

Kyllä tämän oli hintansa väärti, maksoin pelistä peräti 3€ :D