- Pyri lukemaan sata (100) kirjaa kuluvan vuoden aikana. Rangaistusta ei tule, vaikket pääsisikään tavoitteeseen. Kaikki lukeminen on plussaa.
- Mukaan lasketaan kaikki, mitä vain kirjoiksi voi laskea: romaanit, novellikokoelmat, tietokirjat, sarjakuvat, koulukirjat ym. ym. Lehtiä ei lasketa. Oman harkinnan mukaan voi miettiä, haluaako laskea mukaan Aku Ankan taskukirjan kaltaisia pokkareita. Itse laskin ainakin mangan mukaan.
- Projektin aikana voi sosialisoitua muiden lukijoiden kanssa! Listaa lukemiasi kirjoja Goodreadsiin, liity mukaan Facebook-yhteisöömme, keskustele haasteesta Vuotavassa Noidankattilassa ja/tai tee oma blogi, jossa seuraat projektin etenemistä. Toki ihan ruutupaperiakin voi käyttää listaamiseen :)
Itse aloitin lukuprojektin heti vuodenvaihtumisen jälkeen: 1.1.2012 klo. 2:30 :D ja olen edennyt ihan mukavasti - lähinnä tosin lukemieni mangojen ansiosta. Tavoitteeni ovat:
- Lisätä romaanien lukua
- Lukea ainakin 100 kirjaa (mangat mukaanluettuna), mitä enemmän menee yli, sitä parempi
- Kirjoittaa ainakin pieni arvostelu jokaisesta luetusta kirjasta kaikkien niiden iloksi, jotka vain jaksavat niitä lukea
- Lukea mahdollisimman monta viimevuosina lukulistalleni kertyneistä kirjoista
Pääosin olen arvostellut lukemiani kirjoja Facebook-yhteisössä (linkki yllä), mutta koska kaikki ystäväni eivät ole projektissa mukana, aion lisäillä arvostelujani myös tänne vanhan blogini puolelle, kaikkien nähtäville. :) Uutta sisältöä on siis viimein tulossa blogiini! Stay tuned.
Lukemani ensimmäiset viisi kirjaa:
1/100 : Wild Rock (Kazusa Takashima)
Päätin aloittaa haasteen jollakin lyhyellä, että saisin sen luettua vuoden ensimmäisten tuntien aikana ennen nukkumaanmenoa. Valitsin siis yaoi mangan Wild rock. Onnistunut valinta! Sarjakuvan piirtojälki on ihanaista ja hahmot rakastettavia. Pitkästä aikaa eteen osui myös juonellisesti erittäin koskettava manga. Rakastuin! Kirjan kaksi tarinaa on kurottu jännittävällä tavalla yhteen ja niitä yhdistävä luonnoskuva räjäytti pään ^^ Juoni sijoittuu kivikaudelle, jossa kahden eri heimon päälliköiden pojat löytävät toisensa... Täydet viisi tähteä *****!2/100: Desire (Kazumi Maki)
Koska Vip ihmisten lukeminen käy yhä vain puuduttavammaksi, päätin tänään keventää ja lukea postiluukusta tipahtaneen yaoimangan Desire. Ahhhhh..... :) Juoni oli juuri sitä, mitä yaoilta voi toivoa. Suloinen lukiolaisromanssi ja riittävän hyvä piirtojälki. Pieni mustasukkaisuus spinoff ja onnellinen loppu. Neljä tähteä ****3/100 VIP-ihmisiä (Lauren Weisberger)
Sainpas sen luettua! Kirja on vain 334 sivua pitkä, mutta sen lukemiseen meni silti kolme iltaa. Bette on pankissa työskentelevä tyttö, jonka elämän ainoa ilo on lukea romanttista kioskikirjallisuutta. Hänen elämänsä saa täyskäännöksen kun hänen enonsa tarjoaa paikkaa New Yorkin kuumimmassa PR-firmassa. Konttorirotasta tulee samantien bilehile, joka järjestää maailman kuumimpia bileitä kuumimmille julkkiksille... Kuulostaako tutulta? VIP-ihmisiä noudattaa aivan samaa kaavaa, kuin kirjailijan aiempi romaani "Paholainen pukeutuu Pradaan". Tosin tässä epätoivo on vaihdettu ihanaiseen pintaliitoon, eikä päähenkilö edusta edes kirjan alussa normaaleja arvoja. Hetken hän ihmettelee parin tonnin lakanoita ja sitten suuntaakin jo prada-ostoksille. BLAH! Pintaliitäjien täysin vieras maailma jaksoi kuitenkin kiehtoa sen verran, että pakersin kirjan parissa loppuun saakka. Ehkä tätä voisi suositella tuotemerkeistä tykkääville ja julkkisbongareille (minulle luetellut julkkisvieraat eivät juuri sanoneet mitään) kevyeksi kesälukemiseksi. Itse annan kaksi tähteä silkasta junttimaisuudestani (en omista yhtään D:tä tai G:tä :P) **4/100: Suomen käyttöopas (Limingan taidekoulun sarjakuvalinja)
Viimeyönä nukuttujen vaivaisten neljän tunnin takia oli minun valittava illan lukemistoksi, jotakin missä ei ole pientä tekstiä. Siispä suuntasin katseeni kirjastosta lainattuun suomalaiseen sarjakuvakirjaan. Kirja on Limingan taidekoulun sarjakuvalinjan omakustanne, johon on kerätty opiskelijoiden piirtämiä sarjakuvia maahanmuuttajille. Tarkoitus on tuoda suomalaista kulttuuria heille tutuksi sarjakuvan avulla. Idea on minusta hyvä, eivätkä sarjakuvat olleet ollenkaan hullumpia. Oli mukava katsella eri piirtäjien erilaista työnjälkeä ja osa sarjakuvista laittoi oikeasti miettimäänkin. Lyhäreistä moni ei sisältänyt ollenkaan tekstiä (tai se oli isoa ja selkokielistä), joten sikkuraisille silmilleni se sopi hyvin :D Oikein mukava lukukokemus, johon kannattaa törmätessä tarttua. Annan kolme täheä viidestä: ***Suomen köyttöopas oli myös ensimmäinen Goodreadsiin lisäämäni kirja.
5/100 Ulkoilma elämää (Reiser)
Ranskalaisen sarjakuvan laatua ei pitäisi koskaan epäillä! Tosin tiesin tämän hupisarjakuvan jo ennestään hyväksi. Hassua onkin, että satuin näkemään albumin isälläni käydessä (olen lapsena sitä lukenut) ja juuri pari päivää sitten mietin, että se olisi hyvä lisä sarjakuvakokoelmaani. Ja tänään töissä satuin huomaamaan albumin poistohyllyssä! No, nyt se on minun :) Albumi sisältää sivun tai parin pituisia tarinoita ilmeisesti Afrikan alkuasukkaista. Koko kirja on nykymittapuun mukaan sekä rasistinen että sovinistinen (ehkä seksistinenkin? Sarjakuva on ilmestynyt alunperin vuosina 1970-72) ja lopussa yleensä joku kärsii, mutta jos näiden teemojen ei liikaa anna haitata on edessä varmasti hauska lukukokemus. Kerronta pohjaa yksinomaan kuviin, sillä tekstiä kirjasta ei juuri löydy. Annan täydet viisi tähteä *****
