Varsa

Saanen esitellä Beauty-varsan!



Hevoskokoelmani lähenee taas täydellisyyttä, kun pikku Kaunokki-varsa liittyi kokoelmaani. Se onkin miltei täysin saman värinen kuin Willow (kuvassa) ja Brambles, joten olkoot siis samaa perhettä. En tosin tiedä onko Willow sen äiti vai sisko :) Varsat ovat minusta hieman hassun muotoisia, etenkin koivistaan, mutta kun oikein vääntelee niin saa tämänkin ihan kivaan asentoon seisomaan.

Näistä uudenmallisista heposista minulta puuttuu enää Strawberry-varsa.

Uusia päivityksiä on tullut nyt melko harvakseltaan, koska odotan toista Malesian-tilaustani. Kun tilauksesta oli kulunut 20 päivää aloin ihmetellä, miksei pakettia ala jo näkymään. Sitten muistin, että olin piheyksissäni tilannut sen maapostin kautta (=puolet halvempi postitus ja neljä viisi tai kertaa hitaampi) :D Kaipa pakettini tuolla jossain Venäjällä nyt matkaa junassa... Tai toivottavasti saan siitä saapumisilmoituksen huomenna...

Lock Keepers Cottage

Noniin! Aika paljastaa papukaija-projekti kokonaisuudessaan! Johan tämä on ollutkin valmis jo jonkin aikaa, mutten ole saanut aikaiseksi rakentaa lavasteita ja kuvata. Elikkä aiemmassa Teaser-entryssäni esiintynyt papukaija kuuluu Lock Keepers Cottage nimiseen merimiestaloon. :) Mylpyrä osui siis melkolailla oikeaan arvatessaan merirosvoteemaa!


(*Klikkailkaa kuvaa isommaksi*)

Tämä Avaimen vartijan koti on puoleksi talo ja puoleksi laiva. Vaikken itse ole mitään meri-ihmisiä niin tämä talo on minua kiehtonut jo pitkään. On ollut myös vaikea löytää settiä kokonaisuudessaan sillä yleensä vähintään papukaija on puuttunut - kellosta, lampuista ja kaukoputkesta puhumattakaan. Tämäkään setti ei ollut ihan täydellinen, sillä kelloa kannatteleva keltainen orsi oli katkennut joko matkalla tai myyjän pakatessa taloa matkaan. Sain sen kuitenkin välttävästi korjattua sinitarralla (kuten aina). Talo on myös kellastunut liian auringonoton takia :/ Tämä vähän harmitti, koska sitä ei myyntikuvasta pystynyt havaitsemaan. Pahiten kellastuminen näkyykin juuri päivänvalossa. Talon mukana tuli melkein kokonainen "captain's crew"-setti, joka sisälsi majava- ja hiiri-merimiehet, kaksi ämpäriä ja kaksi moppia. Ainoastaan pieni merimiesankka puuttui - sen metsästämisessä meneekin sitten aikaa. Helpompaa olisi varmaan ostaa koko setti uutena...



Tässä talo sellaisena, kuin se kokoelmahyllylläni on. Tällä hetkellä taloa asuttaa Keats-kissaisovanhemmat sekä vauva, joka on tullut heille hoitoon. Taloja on ikävää kuvata lavasteiden ja kunnollisten valojen puutteessa, siksi kuvan laatu on aika heikko. Pahoittelen.



Sopivien kalusteiden etsiminen taloa varten olikin oikea projekti. Haastetta toi talon pieni koko, sisälle päin työntyvä parveke, toisen seinän naulakko (jonka kyllä saa irti, mutten halunnut irrottaa sitä) ja kahden seinän täyttävät julisteet. Jo aluksi tiesin, että haluaisin tuon peräseinällä näkyvän vihreän kaapin lamppuineen tähän taloon. Ne ovat ihanan merellisiä huonekaluja :) Oikeasti tuohon lamppuun kuuluisi johto ja valo, joka saa virtansa kaapin sisälle laitettavista paristoista, mutta minun lampustani oli polttimo irronnut ja valkoinen johto oli muutenkin todella törkeän näköinen. Siksipä irrotin koko johdon - ja niin onkin parempi.
Kerroin jo aiemmin, miten ostin heräteostoksena Isä kotona-setin. Pakkauksen huonekalut sopivatkin oikein hyvin tähän pikku-kotiin. Jopa kasviaiheinen taulu sopii julisteiden luonto-teemaan. Ostin lisäksi vielä mustan hellan ja takaseinällä näkyvän pienen, vihreän jakkaran. Jakkara täyttää mukavasti tuon julisteiden takia vaikeasti sisustettavan nurkan. Ainoastaan yksi juliste jäi suurimmaksi osaksi piiloon hellan taakse. Siinä oli eri maiden lippuja ja se oli muutenkin aika ruma :P
Mopit sai kätevästi roikkumaan naulaan.
Tämä talo ei tarvitse erillistä sänkyä, sillä katossa roikkuu ihanainen kalastajanlangasta punottu riippumatto! Lattiamatto sen sijaan kyllä tulisi tarpeeseen...

Luultavasti kissa-vanhukset eivät jää tähän taloon pysyvästi asumaan. Merimiesten lisäksi olen kaavaillut talon asukkaiksi Sea Breeze Rabbits-kaniperhettä. Hinta vain on esteenä pupujen ostolle :/ Suolaisia ovat hinnaltansa kuin merivuokot ikään!

Ja lopuksi vielä extrakuva kiitoksena siitä, että jaksoitte odottaa tätä entryä niin pitkään :)



"Heihei" sanoo kisuvauva. ^o^

Käkikello

Blogini laahaa melko pahasti jäljessä kaikista esiteltävistä sylvanialais-huonekaluista, joita viimepäivinä ja viikkoina on saapunut. Erityisen laiska olen ottamaan kuvia rakennuksista. Lähinnä vaikeuksia tuottaa lavasteiden vajaavuus. Haaveilen kunnollisesta metsätaustasta (esim. joku kiva juliste), jolla voisi luoda tunnelmaa rakennusten taakse. Nyt on tyytyminen roomboxiin ja värillisiin kartonkeihin (booring...).

Tänään sain peräti kolme pakettia (jei, kivalle maanantaille! :) Ensimmäisestä kuoriutui ulos jo pitkään metsästämäni käkikello alkuperäisessä paketissaan. Jotenkin olen aina onnistunut missaamaan kaikki ebayssa olleet käkikellot, vaikka miten olen koettanut voittaa huudon. Joko myyjä ei ole suostunut lähettämään sitä Suomeen tai joku muu on huutanut niin korkean hinnan ettei pikkuruisesta seinäkellosta ole kannattanut maksaa niin paljoa. No, nyt voitin ja voitin kellon vielä MOC:ina (Mint on card, tarkoittaa että ehyenä alkuperäisessä "kupla"pakkauksessa). Hieman epäröin, pitäisikö minun ostaa kelloa avaamattomassa paketissa, kun aioin itse sen kuitenkin avata. Onneksi paketin takapuolella oli katkoviivalla merkitty luukku, jonka sai siististi leikattua auki niin, ettei tarvinnut koko kuplaa irti repiä. No, toivottavasti joku minua vaunnoutuneempi keräilijä säilyttää käkikellonsa avaamattomana. Nämä vanhat ja avaamattomat Tomy-sylvanialaiset ovat kuitenkin katoava keräilyvara.



Kahdessa muussa paketissa saapuivat Englannista matkanneet olohuoneen kalusteet ja Malesiasta uutena ostamani Beauty the Foal-varsa ja pieni japanilainen koulurakennus. Aiemminhan teille uhosin, etten aio näitä varsoja ostaa, mutta kummasti se on mieli muuttunut. Tajusin, että tämä keltainen varsahan on miltei täysin saman värinen kuin Brambles ja Willow. Nyt sai Brambles uuden varsan ja Willow pikkusisaren :P

Sekä varsasta että koulusta saatte myöhemmin paremmat kuvat. Koulua olin myös hartaasti odottanut, mutta se tuotti minulle hienoisen pettymyksen - siitä lisää myöhemmin.



Tässä vielä olohuoneen kalusteet somasti aseteltuna. Pääasiassa havittelin tuota antiikkista televisiota sanomalehtitelineineen, kylkiäisenä tulivat sitten ruskea keinutuoli tyynyineen ja jalkalamppu. Keinutuoleja on hirmuisen vaikea sijoittaa niiden suuren koon takia (+että minulla on niitä nyt kolme...), mutta punavalkopilkullinen tyyny ja siihen sointuva lampunvarjostin tekevät näistä kahdesta todella vastustamattomat! Televisiokin on suloinen ja paljon tilaa vievä, kun sen luukut ovat auki. Lehtitelineen mukana tuli valtava määrä sanomalehtiä (alkuperäiseen pakkaukseen ei varmasti ole kuulunut kuin pari). Lisäksi tuli kaksi alkuperäistä, vaihdettavaa TV-ruutua ja iso nivaska ilmeisesti SF-clubilehdestä leikattuja vaihtoruutuja. Ohjelmien kirjo on siis taattu :D Eniten tykkään kuitenkin kuvassa näkyvästä majavatytöstä.

Kiikkustuolissa istuva ja väreihin upeasti sointuva tyttöpupu, Hollie, on myös uusi. Muistanette vielä Jacksonit aka Wildwoodit. Ostin perheeseen viimein tyttären, kun Wendin Adoption Shopissa oli vanha Tomy-versio myytävänä. Äiti, Ginger (*tarkistelee virallisia nimiä netistä*) ei tähän kuvaan valitettavasti mahtunut... Vauvelin soittama piano on osa lelusettiä, joka myös tässä taannoin saapui.

Tailburyjen uusi televisio

Olipa kerran eräs koiraperhe. He olivat varakkaita ja onnellisia ja tulivat hyvin toimeen toistensa kanssa. Iltana eräänä he kaikki kokoontuivat olohuoneeseen, jonne koiraisä oli juuri pystyttänyt upouuden televiissio-laitteen. Nappulasta kun väänsi niin jo alkoi masiina suoltaa jos jonkinlaista viihdykettä niin aikuisille kuin lapsillekin. Kanavia Sylvaniassa oli peräti kaksi.



Isä ja poika ovat istahtaneet sohvalle ihastelemaan television kirkasta kuvaa ja keskustelemaan laitteen hienouksista. Sillä aikaa vauva on pihistänyt jostakin äidin sakset ja ryhtynyt omin päin niillä leikkimään. Onneksi äiti jo kiiruhtaa hätiin. Kuka on muuten jättänyt kaikki ristisanatehtävälehdet lojumaan pitkin lattioita?



"Isä kotona"-setti on siis liittynyt, varsin yllättäen, kokoelmaani. Tämä oli oikeastaan heräteostos käydessäni Lahden Kärkkäisellä. Harvoin kyllä ostankaan sylvanialaisia Suomesta, mutta tämä oli melkein edullinen. About 15-16€. Tailbury isän mukana tulivat kuvassa näkyvä sohva, taulu, kasvi ja edellisen kuvan kolme ristikkolehteä. Alunperin olin kyllä suunnitellut naittavani Tailbury äidin Maron-opettaja koiran kanssa, mutta kun olen heikkona noihin henkselipöksyisiin isähahmoihin. :/ Nyt Tailburyjen perheestä puuttuu enää sisko (kotona :P).



Vastikään saapui myös tässä kuvassa taustalla näkyvä televisio. Ihastuin tuohon pikku antenniin ikihyviksi. :) Telkkarin mukana tuli kaksi (kaksipuoleista) vaihdettavaa pahvitaustaa, jotka sujautetaan kuvaruudun taakse yläkautta. Ohjelma kertoo Furbanks-oravien rantapäivästä. Ylemmän kuvan televisioruudussa muuten näkyy se Furbanks-oravaveli keltamustine shortseineen, jonka aion metsästää kokoelmaani :)

Toripäivä

Eikös maanantait olekin ihan yleisiä toripäiviä? Ai, ei vain? No, tänään on :)
Olen jo aiemminkin tielle kuvannut japanilaista Mini shop-kioskiani, mutta tänään sain samaan sarjaan toisenkin kioskin - vihanneskojun nimittäin!



Kuvassa molemmat kojut. Minikioskin myyntivalikoimaan kuuluu mm. elintarvikkeita (muroja, keksejä, hilloa, suklaata ja mehua) ja eväitä (baageleita ja eväsleipiä) sekä kannumehua. Halutessaan asiakkaat voivat myös napata mukaansa pokkarin tai kankaisen nenäliinan. Kankaisen kauppakassinkin voi tästä kioskista ostaa päivän lehtien kuljetukseen.
Uudessa vihanneskojussa taas myydään kaikkea vihanneksista marjojen kautta hedelmiin. Kuvassa näkyykin melko hyvin koko kasviskirjo. Myyntipöydällä on tarjolla myös tuoreita mansikoita, jotka on pakattu jännään laatikkoon yksittäin.
Setin mukana tuli myös kaksi säilyketölkkiä ja kaksi hillopurkkia, joista toisen etiketti oli hukkunut matkalla :( Myös yksi paprika puuttui, mutta tilalla oli yksi ylimääräinen omena. Eipä tuo siis haittaa. Kojujen myyjät eivät kuuluneet setteihin mukaan vaan ovat muualta peräisin.

Kuvassa näette myös melko uuden orava-perheen, Furbanksit, jonka esittelyyn olen odottanut oikeaa tilaisuutta:



Orpo orava-vauva on siis saanut viimein perhettä :) Ostin isän ja sisaren Wendyn Adoption Shoppesta. Nämä ovat Flairin Suomessakin myymiä Furbanks-oravia. En ostanut kaikkia Flairin hahmoja, sillä haluan koota tämän perheen eri sarjojen oravista. Suunnittelen ostavani perheeseen Calico Critters sarjan amerikkalaisen äiti-oravan ja vanhemman japanilaisen orava-veljen. Nämä siis ihan vain siksi, että keräily pysyisi kiinnostavana ja näillä hahmoilla on kauniimmat vaatteet kuin nykyisillä Furbankseilla. Sen sijaan pidän kuvassa näkyvien isän ja tyttären vihreäsävyisistä vaatteista. Isä-orava on niin komeakin! :D

Keijukaiset

Massive baby pastel overdose!
Papukaija-projektini on edistynyt kiitettävästi, mutta vielä tällä kertaa en sitä teille paljasta :) Sen sijaan laitan iloksenne kuvia tänään saapuneesta paketista (tai oikeammin sen sisällöstä), joka matkasi minulle aina Japanista asti!



Keijuja! Nämä pikkuiset pastellipallerot ovat aitoja Sylvanian Families hahmoja menneiltä vuosilta. Keijut ja niiden tarvikkeet oli suunnattu tuolloin ainoastaan Japanin markkinoille ja monet niistä ovat nykyään harvinaisia tai muuten hankalia löytää. Onnistuin nappaamaan nämä sulostukset ebaysta uskomattoman edullisesti, n. 10$:lla :)



Aaa, aivot sulaa! Ne on niin suloisia xD
SF keijut tekevät muuten taas tuloaan - aivan varma en ole, tullaanko niitä tällä kertaa näkemään myös Japanin ulkopuolella, mutta ainakin muutamasta vanhasta keijusetistä on tehty uusintaversioita. Tällaista viiden eri keijun pakkausta ei kait ole tulossa, mutta kolmen keijun pakkaus tulee :) Uuden setin mukana tulee keijuille myös hatut ja taikasauvat. Luultavasti eri asennoissa olevat keijut voi kerätä sitten muista pakkauksista. Kait?



Minulle riittävät kyllä ihan nakutkin keijut ^^. Sauvat tuskin pysyvät hahmojen käsissä itsestään ja hatuista jää helposti painaumia pehmeään nukkapintaan. Oma suosikkini on kuvassa vasemmalla istuva sininen keiju. Hänellä on niin ihan japanilainen istuma-asento.



Muista keijuista on vaikeaa sanoa, mutta tämä on selvästi tyttö-keiju. Päätellen ainakin vaaleanpunaisesta väristä ja hienostelevasta asennosta.



Nämä kaksi keijua on tehty makaavaan ja lentävään asentoon. Nämä vanhatkin keijut olivat saatavilla myös erikseen kun osti carry case-settejä joihin kuului yksi huonekalu (sänky, piano, simpukka), yksi vauvahahmo ja keiju. Tässä keijukaiset ovat sadonkorjuuhommissa. Suurin osa vihanneksista on peräisin Herra Saintsburyn puodista (täytyy tämäkin joskus teille tarkemmin esitellä :P).



Tässä keijukaiset vielä takaata kuvattuna. Rakastan noita pikkuruisia siipiä! Näette kuvasta myös, miten pieniä keijut todella ovat. Pupuvauva on yksi pienimmistä SF-hahmoista ja keijut ovat vielä sitäkin pienemepiä. :)

Teaser

Teehee! Tänään SF-kokoelmaani saapui jotain ihanaa ja suurta! :D Mutta vielä en tätä uutuutta teille paljasta, sillä se tarvitsee vielä hieman ehostusta, mm. huonekaluja. ^.^

Mutta maistiaiseksi saatte pienen teaser-kuvan:



Keräilijät varmaan jo kuvasta arvaavat, minkälaisen projektin olen työnalle ottanut. Mutta arvauksiakin saa toki esittään!

Kukkakauppa asiakkaineen

Sylvanialaiskokoelmani laajeni täänään 90cm pitkän lisähyllyn verran. Nyt on taas tilaa kasvattaa kauppakatua, jonka riveihin liittyi tänään Village florist-kukkakauppa ja May Blossom-karhuneiti!



Tässäpä muutamiakin uusia tulokkaita. Pääosassa tietenkin kukkakauppa ja Flower cart, jotka saapuivat tänään. Mukana tuli jopa setin alkuperäinen Tomy-pakkaus. Kukkakärryn mukana sain kuvassakin näkyvän kukka-amppelin, enkä ole ihan varma, kuuluuko se alkuperäiseen settiin. Kärryssä on kuitenkin koukku johon amppelin voi laittaa roikkumaan. May Blossom omistaa kaupan, mutta hän on palkannut apulaisekseen Cottontail pupuäidin, jonka ostin tässä taannoin Wendyn adoptio shopista. Kannattaa käydä vilkaisemassa, jos etsit jotakin tiettyä/yksittäistä/harvinaista hahmoa. Ensimmäisen kuvan laatu on muuten hävyttömän huono - todiste siitä, ettei mitään kuvia pitäisi ottaa päivällä kun kameran valotussäädöt ei toimi. Toisaalta illalla ei olisi valo ylipäätänsä riittänyt näin suuren kuvan ottamiseen. Huoh -_-



Cottontail pupuvauva sai siis viimein äidin. Tykkään näistä pupuista kovasti, mutten kyllä aio koko perhettä kerätä. Ihastuin kovasti tämän japanilaisen pupuäidin mekkoon. Yhdessä he pärjäävät varmasti hyvin :) Kukkakärry on muuten hyvässä kunnossa, mutta liima on syövyttänyt katoksen tarran läpinäkyväksi. Olen nähnyt aiemminkin kuvia kukkakärryistä, joille on ajan saatossa käynyt samalla tavalla.



Ostin Wendyn shopista myös kolmannen Antonia Beagleni (joista yhden tosin olen myynyt poneineen :). Tämä on uudempi versio, jolla on vaaleanpunainen mekko. En yleensä välitä kauheasti vaaleanpunaisesta, mutta tämä mekko on suloinen. Antonia sai myös oman hevosen, kun onnistuin viimein löytämään Gipsy Carvanin mukana tulleen Brambles-ponin! JEI! :D Nyt sai siis Willow-ponikin emän ja SF-ponikokoelmani on taas lähempänä täydellisyyttä. Oikeastaan näistä uudenmallisista poneista puuttuu enää vain varsat - niiden hankkimista vasta harkitsen. Onneksi ovat harvinaisia mokomat :)

Maitomies

Maitomies on täällä!
Herra Webster jakaa sylvanialaisille tuoretta maitoa suoraa ovelle.
Aluksi en meinannut tätä hahmoa ostaa ollenkaan. Tilaisuus kuitenkin tuli eteen ostaa koko setti erään toisen tarvikkeen kanssa ja niin herra ankkakin saapui minulle. Hassua on, että Waddlington perheen ankkalapset ovat aivan herra Websterin näköisiä... Kuvassa yksi ankanpoikasista onkin päässyt Webster-sedän mukaan maidonjakokierrokselle. Omia lapsia maitomiehellä ei kuitenkaan ole.

Tämän lavastuksen rakensin taas kerran ulkomaisema roomboxiini. Seinälaudat on kiinnitetty taustaan sinitarralla (jumalainen sinitarra, kaiken sitä korjaat!) ja ovi on leikattu kartongista. Ovennuppi on sinitarralla kiinnitetty kultainen helmi ja nimikyltti lahjapaperia. :)

Vessa nro.3!

Nyt kyllä teidät yllätän! Nimittäin kolmannella vessa-aiheisella entrylläni :D Pahoittelen kovasti rakkaat lukijani, mutta tämä on ollut kehityksen suunta viimeaikoina kokoelmassani. Ja nyt se kehitys on tullut tiensä päähän. Minulla on vessatarvikkeita täyttämään kaksi kylpyhuonetta, mutta tilaa vain yhdelle. Saniteettikalusteiden hamstraus siis loppukoon.

Esiteltävää saapui tänään postissa paljonkin, mutta ilkeänä ihmisenä en niistä vielä paljoa paljasta. Vain tämän yhden pupusen:



Suklaapupuperhe on siis saanut vauvan. Ja vessakokoelmani potan. <3 Pienessä japanilaisessa Carry casessa tuli mukana potta, ankka-aiheinen pyyhetanko ja suklaapupuvauva pukeutuneena parhaimpiinsa (ainoa oikea asu pottakouluun!). Olen aivan ihastunut tähän sulostukseen. On ollut vaikeaa löytää Suklaapupuvauvaa jolla on suu kiinni. Japanissa näitä onneksi valmistetaan. Carry caset taasen ovat pienissä muovisissa salkuissa myytäviä yksittäisiä tai kaksittaisia vauvahahmoja, joiden mukana tulee yleensä muutama pieni tarvike.



Ja tässä vihoviimeinen kylppärikalustus. Oikeastaan tämä oli myös ensimmäinen ostamani kalustus WC:tä varten. Veli kotona-setin mukana tuli myös Tailbury poika, mutta häntä emme tässä kuvaelmassa käytä. Sen sijaan pupulapsen isä ja veli esittäytyvät. Mutta heidät te jo tunnettekin myyntisivultani, jossa pupuset etsivät uutta kotia. Alan tosin olla ihan kahden vaiheilla, myynkö heitä sittenkään. Tarvitsevathan pikkupuput isän, eikö vain?
Kuvan tarina voisi mennä jotenkin näin: Isä ja veli on komennettu sekä vauvan vahdiksi että siivoushommiin. Pikku tiitäinen on istutettu potalle vessan siivouksen ajaksi. Pottakoulu alkakoon!



Tässä vielä yhteiskuva Suklaapupuvauvoista. Ovat kyllä ihan syötävän suloisia :)

Vihreä jääkaappi ja muita touhuja

Himoitsemani vihreä jääkaappi on saapunut! Tykkään kovasti näistä vanhoista vihreistä huonekaluista, mutta tällä hetkellä omistan niitä vasta muutaman. Jääkaapin koristemaalaukset ovat varsinkin mieleeni. Jääkaappia tarvittiinkin vanhainkodissa jo kipeästi. Toisaalta nyt koko vanhainkotiin ei enää mahdu ainuttakaan esinettä lisää -_-



Kuvassa näette yhdet ensimmäisistä sylvanialaisistani: suklaapupu äidin ja tyttären. He ovat lähdössä ulos piknikille ja pakkailevat juuri eväskoria. Pikkupupu ei osaa vielä kunnolla kävellä vaan liikkuu rollaattorin avulla. Vauvapupu on peräisin kaksoisvauvapakkauksesta. Pupuperheen isän ja pojan olettekin nähneet myynti- ja vaihtolistallani.



Jääkaappi onkin ihan täynnä! Sain jääkaapin mukana perätin kahdeksan limupulloa ja samaa väriteemaa olevat juomalasit (näkyvät jääkaapissa pullojen edessä). Myös jääkaapin ylälokero on avattavissa. Äitipupun kädessä oleva kannu teettikin hieman töitä ennen kuvauksia. Kun olen sen aikanaan ostanut erään pikniksetin mukana, oli yksi porkkanoista luiskahtanut kannun sisälle ja juuttunut sinne. Millään sitä ei sieltä ehjänä saanut enää ujutettua ulos, joten mieheni avustuksella löimme vasaralla naulan niin syvälle kannun sisällä olevaan porkkanaan että se lopulta pirstoutui ja palaset sai kaadettua ulos kannusta. Kamalaa tuhota hyvä porkkana, mutta onhan minulla noita riittämiin ja porkkanamehu kannussa alkoi jo kyllästyttää.

.....

Olen alkanut hieman pehmetä sille, että antaisin oman tyttöni joskus leikkiä sylvanialaiskokoelmallani. Olemme alkaneet yhdessä harjoitella pikkuesineiden käsittelyä. Itsekin tulee hyvälle tuulelle kun toinen niin valtavasti riemuitsee päästessään järjestelemään kokoelmaani.



Tässä harjoittelimme roomboxin sisustamista. Boxissa näkyvä asetelma on tytön itse tekemä. Oikein hieno siitä tulikin :)



Tässä meneillään on hieman suurempi järjestelyoperaatio. Yleensä pidän kaapin ovet sidottuna kiinni, mutta joskus on hauskaa antaa tytön leikkiä mielensä mukaan. Tuleepahan itsellenikin puuhaa kun järjestän taas kaapin siistiksi. Hankalimmat setit (ne, jotka sisältävät paljon pieniä osia jotka on järjestetty tietyllä tavalla) nostan aina kaapin päälle turvaan. Eräänkin kerran olen konttaillut sängynalusia, kun joku pieni kurkku tai banaani on puuttunut!

Vessa ja pupuperhe

Kuunnelkaa Chris De Burghin Painter - on muuten synkän "hauska" biisi miehestä jonka vaimo vehtaa muotokuvamaalarin kanssa :D

Mutta asiaan. Yhdeksän päivän odotuksen jälkeen minut viimein palkittiin paketilla Britanniasta! Tilaamani vanhat Sylvanialais-vessakalusteet saapuivat. Pakkaus sisälsi keraamisen ammeen ja lavuaarin sekä (muovisen) WC-pöntön joka päästää huuhtelun äänen kun vipua vääntää! Lisäksi tuli muutamia muita pieniä WC-kalusteita, 3 pyyhettä, hammasharjamuki, saippua telineineen ja puinen tulppa jonka voi laittaa joko lavuaarin tai kylpyammeen reikään. Luullakseni sain samalla kertaa kolme eri WC-settiä. Lavuaaria on aikanaan myyty sekä yksittäin että yhdessä keraamisen pöntön kanssa, joka siis ei tullut paketin mukana. Enempää pönttöjä en kyllä tarvitsekaan sillä näillekään ei ole talossa vielä tilaa!



Samalla tutustumme Snow-Warren pupuperheeseen, jonka hankin ensimmäisten sylvanialaisteni joukossa. Olen hieman katunut näiden pupusten ostoa, kuten olen aiemminkin kertonut. Pupujen väri on hieman liian valkoinen eikä heissä ole mitään muuta väriä (esim. vaaleanpunaista korvissa tai nenässä) ja valkoinen kerää todella kivasti myös pölyä. Mutta omalla tavallaan nämä ovat kuitenkin suloisia. Setin mukana tulivat myös lastenrattaat, jotka esittelen teille joskus myöhemmin. Varsinkin pupuäidillä on mielestäni todella kaunis puku - jota ei muuten voi riisua jos ei halua näpertää uutta rusettia tuohon esiliinaan.



Luulen, että tämä vessa-setti on myyty tässä kokoonpanossa. Yhdessä vessapaperitelineen ja pienen käsienpesualtaan kanssa. Pöntön vesiklosetissa sijaitsevat patterit. Pönttö päästää muuten yllättävän pitkän huhteluäänen :P



En muuten tiennyt, että olin ostanut myös nuo kuvassa näkyvät pyyhkeet. Olinkin niistä iloisesti yllättynyt sillä olisi muuten tuo pyyheteline ollut aika lame.



Tässäpä vielä suloinen perhepotretti. Tyttövauva vain näyttää melkein aina vihaiselta jos sitä kuvaa yhtään ylempää kuin suoraa kasvojen tasalta.



And finally, here is a picture of my roombox for Okasaneko. It's a small cardboard box that has been modified to look like a room. You can see that there are two wallpapers one on top of the other - they can be changed. The floor is made out of wooden sticks and the battens are made out of coffee sticks. That's it :) I have a small spotlight that I use when I take photos in my computer/working desk (I make these entries usually at evenings). Usually I add a separate window to the back wall. I have two different kind of windows and they can be hanged on the wall with a piece of Blu Tack.

Vaatekikkailua

Aikaa on jo kulunut edellisestä postauksestani kahdestakin syystä. Ensimmäinen syy on se, että uusia esiteltäviä ei ole vähään aikaan saapunut. Odottelen edelleen paria pakettia, joita pitää varmaan kohta alkaa karhuta lähettäjältä -.- Toinen syy on se, että sain töitä! Olen tästä ihan superiloinen sillä vaikka työ onkin määräaikainen on se kuitenkin 10kk pätkä ja vielä omalla alallani eli kirjastossa! Viimeiset lomapäivät ja työn alku onkin pitänyt minut aika tehokkaasti pois luovempien asioiden toteuttamisesta.

Pienenä huvituksena laadin tässä eräänä iltana jekun kanssakeräilijöilleni Sylvanian Families foorumilla. Lavastin muutamaan kuvaan "aivan uusia ja super cooleja" hahmoja jotka loin vaihtamalla vaatteita omien SF-hahmojeni kesken ja Photoshopin taikatyökaluilla. Näin syntyi:

Musta kissahääpari:



Tähän kuvaan olen käyttänyt yhtä ja samaa hahmoa, mustaa Charcoal-kissaisää, jonka puin sekä sulhaseksi että morsiammeksi ja yhdistin kuvat Photoshopissa. Morsiuspuku on lainattu Caroline Cottontaililta (en ole häntäkään teille vielä esitellyt koska odottelen sopivan sulhon löytymistä) ja frakin hovimestarikissalta. Silinteri on Waddlington ankka-isältä, joka tässä taannoin esiintyi perheineen kylpyhuonekuvissa.

Hawthorne hiiri-isovanhemmat:



Isovanhemmat tein pukemalla Hawthornen valkoiset hiirivanhemmat muilta isovanhemmilta lainaamiini asuihin. Mummon mekko on Keats-kissaisoäidin ja vaarin paita Tailbury-golffarikoiraisoisältä, housut Underwood mäyrä-vaarilta ja hattu Maces hiiri-pappalta. Kuvassa myös toinen Hawthorne hiirien kaksosista sekä vihreä keinutuoli, jota olen pantannut ja joka sopi tähän kuvaan aika kivasti vihreän mukin kanssa.
Jahka saan täydennettyä tätä valkoista hiiriperhettä, tulen luultavasti esittelemään heidät vielä erikseen ihan oikeissa vaatteissaankin.

Chiffon-koiramummo, Slydale-kettumummi ja hiirivaari:



Tässä vielä muutamia asukokeiluja eri perheiden isovanhemmiksi. Basil-hiirikokista tehty vaari onnistui minusta erinomaisesti. Hiirelle oli jätettävä kokin alkuperäinen paita, koska sitä ei solmion vuoksi saanut pois hahmon päältä. Mutta hyvältä se näyttää noinkin :) Koiraäidillä on yllään Maces hiirimummon leninki sekä hattu ja kettuäidillä Tailbury-mummolta lainattu kolttu.

Tarkoitus oli koettaa tehdä asuvaihdoksia myös lapsi- ja vauvahahmoille, mutta tässä vaiheessa minulta loppui kärsivällisyys, sillä jo näistä asuvaihdoksista tuli aivan hirvittävä sotku. Hahmojen riisuminen ja pukeminen ovat myös melko aikaa ja voimia vieviä puuhia.

Ja vielä loppuselvennykseksi: Nämä kuvat ovat lavastettuja eikä kuvissa näkyviä hahmoja voi sellaisenaan ostaa mistään. These pictures are faked and you can not buy the figures (as they are seen in the pictures) from anywhere.

My little pony G4

Uusin My little pony sukupolvi, G4, on ollut jo jonkin aikaa Suomen markkinoilla. Itse asiassa näyttäisi siltä, että nämä uudet mollukkaponit aiottaisiin jo pian korvata pikkuriikkisillä, kokomuovisilla poneilla (Generation vol. 5?). Omassa blogissani en näihin neljännen sukupolven poneihin ole vielä syventynyt siitä yksinkertaisesta syystä, etten itse niistä juuri pidä eikä niitä omassa kokoelmassanikaan ole.
Mutta sattuipa niin, että sain tyttäreni kanssa kutsun erään ystäväni lapsen syntymäpäiville. Siinä sainkin sitten pähkäillä, mistä 5-vuotiaat tytöt nykyään pitävät, kunnes tulin siihen lopputulokseen että ostan jotakin, mistä itse pitäisin. G3 poneja ei kaupoissa enää myydä, joten päätin ostaa tytölle lahjaksi sitten G4-ponin jo ihan omaa uteliaisuuttani. Cittarista löytyi vielä (ilmeisesti poistomyynnistä) tuplapakkaus alennuksella: Cheerilee äiti ja Cheerilee varsa about 14€.



Ovat kyllä aika järkyn näköisiä. Kaupassa olisi ollut myös samanlainen pakkaus Rainbowdashia, mutta ajattelin punaisen ponin sopivan paremmin, jos tytöllä ei vaikka olisikaan ennestään poneja. Mieluinen lahja nämä ponit kyllä olivatkin, että ainakin nykyiset viisivuotiaat ovat sokeita uusien ponien rumuudelle :D Luultavasti he pitäisivät vanhoja G1 poneja jopa tylsinä. Nehän näyttävät melkein oikeilta hevosilta!
Tuolla aikuisella Cheerileellä oli kyllä ihan kiva harja, kun sen otti pois pakkauksesta. Nätit karkkiraitaiset ponnarit pään molemmilla puolilla. Kauankohan mahtaa kampaus pysyä nättinä leikeissä :) No, olen kyllä itse sitä mieltä että lelut on tehty leikittäviksi. Kokoelmaani ostan mielelläni käytettyjä leluja sillä silloin tiedän, että ne ovat elämäntehtävänsä jo täyttäneet. Joskus minusta on hieman surku seisottaa hyllyssä juuri paketista otettuja leluja.

Isoisä Tailbury

Aiemmin olen teille jo esitellyt koiraperheen isoäidin, mutta nyt sain itseäni niskasta kiinni ja lavastettua myös isoisälle golffaukseen sopivan terassin.
Tämä setti oli kyllä suuri pettymyt, kun sen viimein postin mukana sain. Hahmo on kyllä mukava ja huomattavasti erilainen aiempiin isoisiin verrattuna, mutta muuten setti ei vastannut ollenkaan odotuksiani.



Jos vertaamme tätä kuvaa setin oikeaan promokuvaan, voimme huomata monia eroavaisuuksia. Odotin esimerkiksi innolla tuota pupupensasta, joka promokuvassa on selvästi samalla tavalla karvainen, eli flockattu, kuin muutkin sylvanialaishahmot. Flockattua versiota pupupensaasta on myös aiemmin myyty erilaisissa puutarhaseteissä. Isoisäsetin mukana tullut pensas oli kuitenkin aivan paljas ja todella kökösti muotoiltu. :( Isoisän golfpaita ei vastannut myöskään odotuksia. Siitä puuttuvat nuo salmiakkiruutukuviot kokonaan. Samoin muki on valkoisen sijasta vihreä ja siinä on G-kirjain. Tuli mieleen, että tämän golfsetin toteutuksessa on kyllä päätetty säästää oikein rankalla kädellä.



Jollei itse isoisä olisi niin hellyyttävä, katuisin kyllä tämän setin ostamista. Pihakalusteilla ei muutenkaan tee paljoa, kun Lundby-talossani ei ole minkäänlaista pihaa tai terassia.

Making terrace for a grandfather

This time I will write in English as I have had a request from my Philippines friend Okasaneko. She asked me to show how I take my SF-set up pictures using roomboxes. I think this will take two pars as I am now showing you how I make "outdoor" pictures using a landscape roombox. Next time I will show the indoor roomboxes :)



This is the start. I have used this small roombox for many outdoor pictures. It's from a real SF-case, but I can't remember from which set. It's not perfect but I have been too lazy to make bigger and better so this will have to do (again).



As I start gathering my tools the Tailbury grandfather is patiently waiting with his equipments under my computerscreen. He has no hurry as he is watching me working and sipping his evening tea.



This time I will modify the landscape a bit. I will make it look like a terrace instead of plain grass. I have this tile-sheet left from my previous entry where I used it as a bathroom-foor. The tiling is really nice so it will have a second life as a terrace.



The terrace needs railings too. I have this big wooden box for all the little wooden pieces, icecream sticks and coctail sticks. From there I can easily search for needed pieces when I make roomboxes or my dolls house. I decided to use this dark stick from a tablet - it will make a perfect railing. On the right picture you see the tool I used to cut the stick to the right lenght pieces. They are not cut entirely straight but it does not matter as I am not making a permanent set up.



A pack of blue tac is a must have when I make any set ups! It enables me to stick the pieces to the background without using any glue. Here again, I could have made a better job, but pieces of furniture can be used to hidden all the little flaws of the railing.



As the terrace is finished I can finally place the little pieces and the grandfather in. The photo shooting can begin! There was a lots of little changes with the set up and the lighting. The cup was in the wrong position on his hand, the golf bag was on the wrong place and I almost forgot to add the newspaper to the picture! I also decided to take the glasses off from the grandfather as it was impossible to make him look good with glasses on.



This is the final result! I had to take 80 pictures to get the one that satisfies me. It's not perfect, but good enought. Little flaws are corrected with photoshop: colours are corrected, a reflection of a light is removed from the minigolfmat and the corners of the picture are sharpened as my lens is a little bit greasy (thanks to my daughter who likes to touch the cameralens with her always wet ingers...).