100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 46-50)

46/100: Walking dead, vol.2 (Robert Kirkman)
Jatkoa jo aiemmin aloittamalleni sarjalle. Ryhmä zombieinvaasiosta selvinneitä ihmisiä jättää Atlantan ulkopuolella olevan leirinsä ja lähtee etsimään suijaisampaa asuinsijaa. He löytävätkin lupaavalta vaikuttavan maatilan, jonne he saavat omistajaperheeltä luvan jäädä hetkeksi hengähtämään... kunnes kamala totuus paljastuu, tai oikeammin vapautuu ladosta... *****





47/100: Elettiin kotirintamalla... (Anni Polva)
Olen aina pitänyt Polvan kirjoista ja poimin mukaani jokaisen opuksen, jonka löydän kirjaston poistomyynneistä tai kirppareilta. Tämän löysin Kontulan kirjaston poistohyllystä ja kotona huomasin yllätyksekseni, että kyse onkin omaelämänkerrasta. Kirja kertoo Anni Polvan nuoruudesta talvisodan ja jatkosodan aikaan ja keskittyy nimenomaan elämään kotirintamalla. Hän on juuri mennyt naimisiin, kun mies kutsutaan rintamalle ja Anni jää yksin pitämään kotia pystyssä. Luin kirjan kahteen otteeseen, ensin selaillen ja sitten alusta loppuun. Kirja koostuu muistelutyyppisistä lyhyistä kertomuksista, jotka eivät aina etene edes järjestyksessä. Nimiösivun mukaan ne ovatkin otteita Annin omasta päiväkirjasta 40-50 luvuilta. Kirja sai minut paremmin ymmärtämään vanhojen ihmisten hamstrausintoa. Sota-aikana kun säästettiin ja uudelleenkäytettiin kaikki, mikä vain oli mahdollista kierrättää ja käyttää. Kirja kuvaa monia katkeriakin ihmiskohtaloita ja arjen vaikeutta, mutta liian synkäksi kerronta ei käy missään vaiheessa. Kyyneleet tosin tulivat silmään valokuvasivun kuvasta, joka esittää Annin kuollutta tytärtä viimeisellä vuoteellaan. Neljä tähteä kiinnostavuudesta ja erinomaisesta aikalaiskuvauksesta ****


48/100: Tiikerin lapsi, osa 1 (Torey Hayden)
Tämä kirja koostuu alunperin kahdesta osasta One child ja Tiger's child, jotka on suomipainoksessa koottu yhteen. Koska Facebook ryhmässämme oli puhetta TSH:n laskemisesta kolmena eri kirjana, päätin itsekin laskea tämän kahdeksi eri kirjaksi.
Olen lukenut Tiikerin lapsen joskus aiemminkin, mutta muistaakseni Valittujen palojen lyhennelmänä. Uusintaluku oli yhtä koskettava kuin aiemminkin. En tosin kyllä huomannut, mistä kohtaa kirja on lyhennelmää pidempi. Kirja kertoo Haydenin luokalle tulevan pahasti häiriintyneen Sheilan tarinan. Tositapahtumiin perustuvassa tarinassa on monia synkkiä kohtia, mutta loppu on koskettava ja onnellinen. Nukkelapsen tavoin tässäkin kirjassa seurataan erityisluokan elämää lukukauden verran ja keskitytään pahasti häiriintyneiden lasten kuntouttavaan koulutoimintaan. Tykkäsin kirjasta kovasti ja aloitinkin jo kirjan seuraavan puoliskan, jossa kerrotaan ajasta One childin jälkeen, kun Hayden etsii jo teiniksi kasvaneen Sheilan käsiinsä. Täydet viisi tähteä *****

49/100: Tiikerin lapsi, osa 2 (Torey Hayden)
Kirjan toinen osa, Tiger's child kertoo ajasta Toreyn ja Sheilan yhteisen kouluvuoden jälkeen. Sheia on nyt teini-ikäinen, mutta menneisyyden varjot eivät ole jättäneet häntä rauhaan. Torey hakee uutta kontaktia rakastamaansa lapseen, mutta ensin hänen on löydettävä tyttö, joka on kuin maan nielemä... Kirja oli todella koskettava ja voin suositella sitä realisminnälkään kelle vain :) *****

50/100: Town of Evening Calm, Country of Cherry Blossoms (Fumiyo Kono)
Mangalukupiirissämme oli teemana historia, joten päädyin lukemaan mangan, jota olen aiemminkin jo kiinnostuneena vilkuillut. Tämä melko ohukainen teos kertoo elämästä Japanissa toisen maailmansodan ja Hiroshiman pommin jälkeen. Kauheimmat tapahtumat ovat jo takana, mutta kummittelevat yhä ihmisten elämässä. Saatu radiaktiivinen säteily kun voi tappaa vielä kymmenenkin vuoden jälkeen... Tarinan ensimmäinen osa "Town of evening calm" kertoo tytöstä, joka elää hökkelikylässä uudelleenrakennetussa Hiroshimassa. Elämä sujuu jotenkuten ja sopiva puolisokin on katsottuna, kun pommi vaatii vielä yhden uhrin... Toisessa osassa seurataan tapahtumia paljon tämän jälkeen: Tytär ihmettelee isänsä katoilua ja seuraa tätä Hiroshimaan. Matkan aikana koetaan takaumia isän nuoruudesta ja sidotaan tarina edelliseen.
Tarinat ovat hyvin koskettavia ja vaikka piirtojälki on melko amatöörimäistä, ovat hahmot paikoitellen erittäin kauniita. Itse pommia ei tässä kirjassa näytetä ollenkaan ja kauhut sen jälkeenkin vilahtelevat vain nopeasti ihmisten ajatuksissa. Tämä kirja valottaa upeasti sitä, miten pommi yhä nykyäänkin näkyy japanilaisten elämässä. Jos itse pommin tuhoihin haluaa perehtyä, on Hiroshiman poika parempi mangavalinta. Laitan siitäkin pian arvostelun, jahka saan kerättyä voimia sen lukemiseen. ****