Siilukalla kylässä

Eilen jo mainostinkin Linnean nukkokotiprojektia, mutta tänään pääsin katsomaan kahta työn alla olevaa nukkekotia ihan livenä. Kahvittelun ja yleisen juoruamisen ohessa kävivät myös ruskeat sylvanialaisjänöni, Jacksonit ja valkoinen puputyttö neiti Valkoturkki tutumassa Linnean siiliperheeseen.



Siiliperhe oli juuri ostanut kasvavalle perheelleen Lundby-omakotitalon. Talo kaipaa vielä paljon remonttia, mutta Jacksonit pääsivät jo tutustumaan taloon. Tuliaiseksi he toivat kolme eriväristä mattoa. Tässä kuvassa yksi niistä.

Kaksi muuta mattoa ja siiliperheen lapsia:



Äidit ovat tutustumassa yläkerran makuuhuoneeseen:



Hieman pienihän se on viidelle hengelle. Siilit suunnittelevat lisämakuuhuoneiden rakentamista taloon tai sänkyjen sijoittamista esimerkiksi eteiseen.

Sillä aikaa pikku Jackson tyttöystävänsä kanssa livahtaa tyhjään keittiöön hieman pusuttelemaan:



Pikku Jackson ja neitti Valkoturkki ovat kovin ihastuneita toisiinsa. Jacksonia ihastuttaa neidin valkoinen turkki ja soma rusetti korvassa. Neiti taas on kovin Jacksonin tumman olemuksen lumoissa. <3



Pikku-Siilukka on unohtanut, ettei tyhjässä talossa ole vielä edes pottaa. Mahtaakohan isäsiili rakentaa heille oikean saunan kylpyhuoneeseen?



On tullut hyvästien aika. Puput kiittävät isäntäväkeä esittelykierroksesta ja toivottavat onnea uuteen kotiin!

Nukketaloasiaa

Tänä aamuna koin iloisen yllätyksen. Olin jo aiemmin nostanut tytön pois pinnasängystä ja mennyt jatkamaan unia, kun kuulin miehen ärähtävän ja noustessani sängystä ropisi lattialle jotain pientä. Minun sylvanialais-kokoelmani pienenpienet vihannekset ja hedelmät ne siinä kieriskelivät pitkin huonetta. Pienen pieni käsi oli vääntänyt narulla sidottuja vitriinikaapinovia sen verta auki, että oli saanut ongittua torimyyjän vihannesvarastot ja peuraperheen ulos -_-
Siinä sitten alettiin tytön kanssa yhteistuumin kerätä noita pikkunippeleitä. Onneksi kaikkia vihanneksia oli suurinpiirtein aina kaksi, joten sitä tiesi mitä oli vielä hukassa. Valokuvista piti kyllä vielä tarkistaa, mutta luulen, että kaikki löytyivät :)
Tässä lähikuva muutamista sylvanialaisten ruokatarvikkeista. Tulitikku on laitettu kuvaan antamaan perspektiiviä niiden todellisesta koosta:



Toinen hieman mukavempi yllätys oli Linnean entry käsityöblogissaan Kolme virkkuukoukkua. Hänellä on työn alla kaksi huonokuntoista Lundbyn nukkekotia ja entryynsä hän oli linkittänyt myös sivuston, jossa on skannattuna vanhoja Lundby-katalogeja. Näiden avulla koetin tunnistaa myös omaa nukkekotiani ja luulen, että minun on 1993 vuoden mallia. Tässä linkki katalogiin, josta taloni löytyy heti ensimmäisenä.

Linnean kunnostusprojektista innostuneena aloin itsekin haaveilla nukkekotiremontista. Oma taloni on kyllä sen verran hyvässä kunnossa, etten ala alkuperäisiä tapetteja ja lattioita vaihtamaan, mutta jostain voisi löytyä vähän huonokuntoisempi talo :) Toisaalta uusien roomboxien askartelussa on jo tarpeeksi hommaa. Tarvikkeiden löytäminen jo niihin tuntuu haastavalta.

Ja kun tässä nyt päivitellään niin laitankin samalla kuvan chili-viljelmästäni, joka viimein on kypsynyt. Eilen koitti siis elunkerjuu yhdelle chilille, jonka pilkoimme papupataan. Pettymys oli tosin suuri, sillä chili ei ollut ollenkaan tulinen :( En ole nyt ihan varma, että missä on mennyt pieleen. Siemenet on otettu kaupasta ostetusta kokonaisesta, punaisesta chilistä joka kyllä oli todella tulinen. Pitäisikö chilejä kastella jollain erikoisella aineella, että niistä tulisi tulisia? Tämä maistui ihan vain tavalliselle paprikalle.

Toinen kirje

Fanclub-kirjeen lisäksi sain myös toisen, hieman paksumman paketin. Siitä paljastuivat viime viikolla ebaysta voittamani hahmot ja yksi setti. Aloitetaan nyt sitten vaikka hiiri-siskoksista:



Uudet hahmot ovat puna-asuiset hiiret: sisko ja veli. Alunperin he ovat luokkaretki-setistä, johon kuului lisäksi kissa-opettaja, karhu-tyttö ja seisovat kissa-kaksoset. Koko luokkaa en tarvitse, vaikka ainakin yksi kaksosista olisi kiva. Siksipä tartuin tilaisuuteen, kun luottomyyjäni, Janice, listasi nämä kaksi muiden tässä entryssä esiteltävien hahmojen kanssa. Vasta kuvat otettuani tajusin, että siskokset taitavat olla enemmän sukua Grand Hotel:in mukana markkinoidulle kokille. No, tässä siskokset laittavat ruokaa Samuel-postimiehelle, jonka on kohta jo jouduttava töihin. Vauvat pyörivät jaloissa syömässä lattialta herkkuja.

Yhteistä näille kaikille hiirille näyttäisi kuitenkin olevan vaimottomuus. Olen jo jonkin aikaa metsästänyt SF-lelukauppaa, jonka mukana tulee hiirirouva. Täydellistä settiä on kuitenkin vaikea löytää, sillä suurin osa myyjistä ei suostu talopaketteja lähettämään ulkomaille ja monista seteistä puuttuu osia. Keräilen kuitenkin noita pikkuliikkeitä, joten haluan setit ainakin suurinpiirtein kokonaisina. Yleensä kun täydellinen setti tulee myyntiin, olen minä juuri silloin rahaton. :(



Tässä kuvassa (ja oikeastaan koko entryssä) olevat hahmot olen kaikki ostanut Janicelta, mutta harmaa kissaäiti on jo aiemmin tullut kokoelmaani. Hän on myös ollut joskus hiirikokin kanssa hotelli-paketin kylkiäinen. Nyt hän onkin saanut hyvin ansaitun lomapäivän tyttärensä kanssa. Uupunut äiti ei ole vain huomannut jättäneensä sisäkön vaatteet päälleen lähtiessään telttaretkelle. Retkipöydässä on sisään rakennettu grilli, jolla kalat ja maissit saa paistettua. Settiin kuului myös teltta ja makuupussi:



Yksi maissi ja pihdit jäivät valitettavasti pois kuvasta. Makuupussinkin olen piilottanut teltan sisään. Järkevää... -_-



Lisäksi tuli vielä hieman kulahtanut peuraperhe. Mietin pitkään, ostanko tätä perhettä sillä mieheni ei näistä pidä sitten yhtään :D Omistan kuitenkin perheen taaperon ja olen pitkään ihaillut äitipeuran kaunista mekkoa, joten kun tämä setti tuli Janicella myyntiin niin tein siitäkin huudon. Tyttären päällä näkyvä mekko ei ole alkuperäinen, mutta tykkään tuosta mustasta mekosta ehkä enemmän kuin alkuperäisestä vaaleansinisestä.

Huh, näiden kuvien väkertämisessä menikin aikaa. Ostettiin tänään viimein pöytävalaisin, vanhan, rikkoontuneen tilalle, joten nyt pitäisi pystyä ottamaan kuvia silloinkin kun aurinko ei paista. Tuo ruskea roombox alkaa kyllä kohta vedellä viimeisiään. Seinät pitää tukea pystyyn ja tapettikangas irtoilee. Mistähän saisi oikeaa tapettia uutta huoneboxia varten?

SF fanclub lahja

Kuten edellisessä entryssäni pelkäsin, myös minuun ja mieheeni tarttui tuo samainen vatsatauti ja se kestikin kaikissa mahdollisissa muodoissaan koko viikon. Hiljaiseloa olen siis pitänyt, mutta hyvästä syystä.
Tänään, kuin parantumisen kunniaksi tunki postimies luukusta sisään kaksi kuorta, joista toinen osoittautui jo aiemmin mainostamani Sylvanian Families faniclubin liittymislahjakuoreksi! Salaperäinen lahjavauvakin selvisi. Sivuilla näkyneestä karhuvauvakuvasta poiketen liittymislahja olikin Calico Critters (Sylvanian Familiesin Amerikkalainen versio) Hawthorne hamsteriperheen tyttövauva.
Olin ensin vähän pettynyt, etenkin kun löysin netistä kuvia ko. vauvasta, mutta tarkasteltuani figuuria lähemmin, huomasin siinä yhden eroavaisuuden CC-versioon. Vauvan ruumis on eri värinen! :D CC-version vauvalla on saman värinen ruumis kuin pään yläosa. Minun vauvani ruumis on vaalea, kuten hamsterin kuononseutu. Hahmo on siis uniikki, eikä sitä näinollen voi ostaa kaupasta, kuten liittymiskirjeessä luvattiin :) Laitan tähän teille muutaman erittäin havainnollistavan kuvan:



Tässä kuva Calico crittersien hamsterikaksosista:


Mietin vain, että jos olisinkin liittänyt kerhoon pojan, olisinko ehkä saanut liittymislahjana poikavauvan? :P Hievenen kutkuttaisi kyllä kokeilla...

No, mutta. Liittymislahjana luvattua katalogia kirjeessä ei tullut, ei myöskään historiakirjaa, joka kyllä vähän harmitti. Sen sijaan ilmeisesti historiakirjan sijaan oli lähetetty satukirja: "Suklaapupuperheen leipomo". Lisäksi sain kunniakirjan kerhoon liittymisestä ja jäsenkortin. Mietin kyllä, pitäisikö kerholle lähettää postia puuttuvasta katalogista ja "historiakirjasta". Etenkin kun sylvanian.nu lupaa edelleen tuota historiakirjaa tilaajalahjaksi. Toisaalta koko sivuston suomenkieli ontuu, joten luultavasti kyse on kääntäjän virheestä. :/

Toukka pieni sairastaa

Pienelle tyttärellemme on nyt ensimmäistä kertaa tullut oksennustauti. Tuo ikävä pirulainen, joka ei mene ohi kuin sairastamalla. Aamulla löysimme hänet pinnasängystä itkemästä oksulammikon keskeltä ja sen jälkeen oksentelu jatkui n. puolen tunnin välein. Onneksi nyt viiden aikaan ökää ei ollut kuulunut enää muutamaan tuntiin joten tyttö pystyi käymään päiväunille. Toivon todella, että ikävyys on nyt ohi.
Taudin tekee pienelle lapselle aivan erityisen ikäväksi se, ettei hän ymmärrä mitä hänelle tapahtuu. Ensin alkaa vatsaa sattua ja lapsi tulee levottomaksi, sitten yhtäkkiä suusta lentää kamalan makuista ainetta. Vanhemmat eivät voi kuin yrittää rauhoitella ja kerätä oksennusta parhaansa mukaan pyyhkeeseen tai astiaan. Oksennusten välillä tyttö oli aivan reipas ja halusi leikkiä, joten sänkyynkään häntä oli turha laittaa. Sitäpaitsi sängyllä oksentaminen tietää vain enemmän pyykkiä. Parempi siis vain kääriä matot rullalle ja antaa lapsen olla mahdollisimman vähissä vaatteissa. Silti tänään on menossa jo kolmas koneellinen lakanoita ja rättejä...
Tauti tuli vanhempieni kautta veljeni perheeltä, jotka myös ovat olleet vuoteen omia. He tiesivät kertoa, että ennen taudin puhkeamista alkaa niveliä kolottaa ja kurkkuun sattua. Luulen, että minullekin on tauti tulossa sillä tunnistan itsestäni näitä oireita - onneksi melko lievänä. Toivon parasta, en jaksaisi joka vuosi käydä oksennustautia läpi.



Ikävän ja pyykintäyteisen päivämme johdosta lavastin teille pienen asetelman. Myös koiraperheeseen on pöpö hiipinyt ja perheen pikkuinen on vuoteen omana.



Sisar on tullut katsomaan pikkuveljen vointia. Iso ruma änpäri odottaa sängyn vierellä seuraavaa oksupoksua. Vauva on aivan voipunut ja koettaa saada unta äidin hyräillessä sängyn vierellä. Onneksi sairaus on aamulla jo ohi.

Posti on täällä!

Koska oikea postimies ei ole tuonut minulle muutamaan päivään ainuttakaan pakettia, päätin viimein avata yhden hilloamistani sylvanialaispaketeista. Tämä onkin odottanut hyllyssä jo useamman kuukauden. Kyse on Village Postman setistä, jonka olen joskus tilannut luultavasti ebaysta. Samalla väkertelin erään toisen paketin taustapahvina olleesta kauniista maisemakuvasta uuden roomboxin ulkoilmakuvia varten.



Postimies, herra Boxington aloittaa päivän tyhjentämällä punaisen postilaatikon.



Ohoh! Lähetettyjä kirjeitä ja kortteja onkin tullut valtava määrä! Postimiehen laittaessa kirjeitä postilaukkuunsa, puhaltaa hento kesätuuli suoraa postilaatikkoon ja muutama kirje ja kortti leviää maahankin. Aijai... Onneksi herra Boxingtonin kollega Samuel Stamp ei ole näkemässä. Stampilla kun on paha tapa vääntää kaikesta vitsiä ja siihen ei jäyhän herra Boxingtonin hyymori aina riitä.



Parempi jatkaa kierrosta! Postimies hyppää pyöränsä selkään ja lähtee polkemaan kohti kirkonkylää.



Mutta ketkäs ovatkin tulleet herra Boxingtonia vastaan? Rouva Boxington ja heidän puolitoistavuotias poikansa. Tämäpä piristävä käänne päivässä. Olkoonkin että rouvan oli ollut pakko lähteä ulos kävelylle pikkuviikarin riehuttua koko aamupäivän kotona. Yhdessä he päättävät pitää illalla lettukestit ikävän aamupäivän vastapainoksi.

~~~~~~~~~~

P.S:
Tässä tarinassa eivät esiintyneet postimies-setissä mukana tulleet pikkutavarat: Leimasin, mustetyyny ja lyijykynä.

Sylvanian Fanclub!

Jihuu, viimein tapahtuu täällä pohjolassakin jotain!
En juuri koskaan osta sylvanialaisia Suomesta, koska tänne saapuu vain hyvin rajoitettu valikoima settejä ja lisäksi niihin lätkäistään kaksinkertainen hinta verrattuna ulkomaihin. Mutta uteliaisuudesta silti käyn välillä kurkkimassa tarjontaa ja uutuuksia. No, yllätys oli melkoinen, kun huomasin pohjoismaiden kotisivulle ilmestyneen Fanclub-osion!
Eikä liittyminen maksanut enempää kuin 5€! Ei erillisiä postikuluja ja ilmainen hahmo + muuta kivaa kuuluivat hintaan.

Väittävät liittymislahjana olevan vauvahahmon olevan sen verta rare, ettei sitä muualta saisi. Epäilen tätä kyllä suuresti, sillä liittymisohjeiden sivussa pyörivässä diaesityksessä näytetään hunajakarhuperheen toinen kaksostyttö. Ja näitä kyllä saa ostettua jopa Suomesta. Mutta ehkä kyse olisi sittenkin jostain toisesta hahmosta? Pääsisinkö kerrankin kansainväliselle foorumille näyttämään tilaajalahjaa, josta keräilijätoverit Englannissa ja Amerikassa voivat vain haaveilla? En elättele kauheasti toiveita, mutta on silti hauskaa katsoa mitä sieltä saapuu :) Lisäksi postin pitäisi tuoda uusi katalogi ja SF-historiankirja. Historiankirja minua kiinnostaa erityisesti, vaikka luulen senkin olevan lähinnä kirjanen.

No, kahden viikon päästä lupaan kertoa teille, miten kävi. Jos joku muukin tahtoo kokeilla onneansa niin tässä teille linkki pohjoismaiden Sylvanian Families-sivustolle.
*Klik* SF-fanclub *Klik*

Kirjaston poistomyynnistä

Alkuviikosta kävin entisellä työharjoittelupaikallani, eräässä pienessä kirjastossa ruinaamassa töitä. Töitä ei sillä erää herunut, mutta kirjaston poistokirjahyllystä tein mainion löydön. Muutaman vanhan Minttu ja Vanttu kirjan lisäksi löysin Nukkekotikirjan!

Olen jo jonkin aikaa seuraillut kateellisena ihmisten upeita nukkekotiprojekteja näin blogien välityksellä. Itselläni on tällä hetkellä tuo sylvanialaisten asuttama Lundby, mutten kaikki huonekalut olen ostanut valmiina. Vain muutamia kodin tekstiilejä olen itse väkerrellyt. Haaveissani kuitenkin olisi joskus alkaa rakentaa oikein kunnon nukkekotia, johon tekisin suurimman osan huonekaluista itse. Hauskin osa lienee keksiä tavallisille kodin pikkuroippeille uusi tarkoitus nukkekodista. Tämä kirja antaa muutamia kivoja ideoita. Lisäksi siinä on kaavoja perushuonekalujen tekoon ohuesta vanerista. Pelkään kyllä olevani hieman liian nakkisorminen pienen pienten huonekalujen nikkarointiin.

Jo aivan pienestä pitäen olen ihaillut Tove Janssonin ja kumppaneiden rakentamaan muumitaloa. Tuollaisen kun joskus osaisi itsekin rakentaa. Aikakausikin olisi sopiva, maalaisromanttinen? Ja hillokellari talossa ainakin pitäisi olla! :)
Ehkä ensiksi pitäisi tehdä pyhiinvallusmatka Tampereen taidemuseon muumilaaksoon. Kuvista voisi päätellä, että paikan päällä on muitakin sommitelmia muumilaaksosta. Must see!

My Little Pony -kokoelmani Osa 3

Ja sitten viimeisenä ja vähäisimpänä esittelen G2-ponikokoelmani. Yhteensä näitä on perätin kolme kappaletta. Kuten kuvasta näkyy, ovat ponit huomattavasti erilaisia G1- ja G3-poneihin verrattuna. Niiden silmissä on timantit ja ovat muutenkin hoikempia. Mielestäni ne olisivatkin ihan nättejä, ellei niillä olisi tuota muumimaista kuonoa. Näiden ponien silmät ovat kuitenkin ystävällisemmät, kuin uusien G3:sten.

Itse olin aikanaan jo kasvanut poni-iästä ohi, kun näitä poneja alettiin valmistaa. Muistan kyllä kaupassa näitä usein katselleeni. Lähes jokaisessa ponipaketissa tuli runsaasti tarvikkeita mukana, joka teki niistä vähän erilaisia verrattuna vanhempiin "poni ja kampa"-setteihin.

Kuvassa olevat ponit ovat: Sundance, Baby Twinkle ja Ivy

Tunnistusoppaita

Tässä muutamia linkkejä niille, jotka haluavat joko tunnistaa omia my little ponejaan tai muuten vain nostalgisoida:

Strawberry Reef
Loistava sivusto G3-ponien tunnistamiseen värin, valmistusvuoden, vartalomallin tai lähes minkä tahansa tiedon perusteella.

Dreamvalley
Englanninkielinen sivusto, jolta löytyy kuvat ja tiedot poneista sarjoittain. Hyvä selailuun ja nostalgisointiin. Sivuilta löytyy kattava kokoelma G1-poneista ja jonkin verran tietoja G2- ja G3-sarjoista.

Myrskyttären ponisivut
Erittäin hyvä suomenkielinen ponintunnistussivu G1-poneille. Kuvien ja tietojen lisäksi myös mm. hinta-arviot. Haku ponin tyypin ja värin mukaan.

My Little Pony Collector
Ilmeisen kattava tunnistusopas G2-poneille. Sopii hyvin selailuun sillä ponit ovat ilmestymisvuosijärjestyksessä.


Ja kun linkkejä tässä jaellaan niin täältä löytyy vertaisapua foorumin muodossa:

Paratiisikartano
Suomenkielinen foorumi ponihulluille

My Little Pony Arena
Englanninkielellä poneista voi puhua täällä

Tässä vielä Sylvanian Families-hahmoista kiinnostuneille pari hyödyllistä linkkiä:

Sylvanian Families.net
Tässä oiva kuvapankki hahmojen keräilystä kiinnostuneille.

Sylvanian Families and Calico Critters Message Board
Keskustelupaikka kiinnostuneille. Englanninkielinen tosin, mutta minutkin voi sieltä bongata :)

My Little Pony -kokoelmani Osa 2

G1-ponit on nyt käyty läpi ja tähän väliin olisi loogista ottaa kuvat G2-poneistani, mutta sattuman oikusta ne jäivät yöunille käyneen tyttäreni huoneeseen. Tarjoanpa teille siis ensin G3-ponieni ryhmäkuvan.



Kuvassa ylhäällä: Scooter Sprite, Wondermint, Strawberry Swirl, Silver Song , Bowtie
Kuvassa alhaalla: Rainbow Swirl*, Star Surprise*, Sunny Daze, Whistle Wishes, Sweetie Belle, Minty*, Breeze

Tämä kokoelma on melko alkutekijöissään, enkä kovin aktiivisesti tätä myöskään kartuta. Merkitsin tähdellä ne ponit, jotka ovat myytävänä tai jotka voisin vaihtaa toisiin poneihin. Minulle saa vapaasti ehdotella vaihtareita :) Toivelista on melko pitkä ja sisältää näista uusista lähinnä valkoisia ja sinisiä poneja.

My Little Pony -kokoelmani Osa 1

Blogini alku on ollut hieman yksipuolinen. Olemme tehneet melko kattavan katsauksen Sylvanian families kokoelmaani, mutta unohtaneet toisen, hyvin tärkeän kokoelman. Alkujaan minun oli tarkoitus esitellä eräälle rakkaista lukijoistani nimenomaan My little pony-kokoelmaani.
Toisin kuin sylvanioita, olen kerännyt poneja jo pienestä pitäen. Joskin kokoelmani karttui hyvin samaan tapaan kuin monien muiden lasten kokoelmat karttuvat: lähinnä synttäri- ja joululahjojen myötä.

Ennen varsinaisen kokoelmani esittelyä, valaisen teitä vielä hieman ponien historiasta. Poneja on valmistettu jo kolmisen kymmentä vuotta, jona aikana ne ovat muuttuneet suuresti. Ponien ulkonäön perusteella ne jaetaan (tällä hetkellä) neljään eri sukupolveen, eli generatioon.

G1-ponit ovat niitä aitoja oikeita poneja, joita monilla on ollut lapsena. Ne on pulskia ja suloisia. Niitä valmistettiin vuosina 1981-1992.

G2-ponit ovat laihempia ja yleisesti ottaen rumiksi luonnehdittuja. 90-luku oli mlp:n pimeää aikaa. Nämä ponit eivät ole juurikaan keräilijöiden suosiossa.

G3-ponit tulivat 2000-luvun alussa ja ne muistuttavat huomattavasti enemmän G1-poneja. Ponit ovat vain hieman isosilmäisempiä ja elegantimpia. Moni vanha ponikeräilijä kuitenkin piti näitäkin poneja rumina, kunnes...

G4-ponit tulivat vain vähän aikaa sitten. Juuri kun moni keräilijä oli alkanut lämmetä G3:sten keräilyyn, tulivat nämä uudet, hyvin animetyyliset ponit, joilla on valtavan iso pää, isot silmät ja pieni ruumis.

Oma ponikokoelmani rajoittuu hyvin pitkälle omaan lapsuudenkokoelmaani ja nykyiseen, kirppareilta kerättyyn. En tosin erittele kokoelmia mitenkään. En myöskään aktiivisesti etsi uusia poneja kokoelmiin, mutta ostan aina ponin jos sellaisen halvalla jostain saan. Vain hyvin huonokuntoiset tai kuntoon nähden todella kalliit jätän kirpparin pöydälle. Pääasiallisesti keräilen G1-poneja, mutta ostan kyllä kauniita G3:siakin. G2-poneja minulla on lähinnä vain esimerkin vuoksi :)

Pidemmittä puheitta voimme viimein siirtyä itse asiaan:

G1-ponit:



Tässä ryhmäkuva. Mukana myös kaksoiskappaleet. Vain yhden todella huonokuntoisen ponin jätin pois kuvaa rumentamasta. 42 ponia yhteensä. Laitan vielä muutamia pienempiä ryhmäkuvia poneista tietoineen.



Kokoelmani vanhimmat ponit. Lemondrop, Applejack ja Seashell.



Kuvassa: Pinwheel, Baby Moondancer, Windy , Baby Glory ja Confetti

Näiden ponien symbolit ovat hilettä. Erityissuosikkini on Windy. Confetti-parka taas on kokenut aikanaan kovia, edellinen omistaja kun on purkanut parturin lahjojaan sen harjaksiin. Vauvaponeista on olemassa myös aikuisversiot -muttei valitettavasti minulla. :(



Kuvassa: 2 eri väristä Pina Coladaa, Tootie Tails ja Hula Hula

Nämä Tropical ponit taisivat olla aikanaan todella suosittuja, sillä itselläni on keltaisia kaksin kappalein ja punaisia peräti kolme.



Kuvassa: Wave Runner ja Beach Ball

Näiden Sunshine ponien harjan valkoinen osa vaihtaa väriä auringossa. Valitettavasti sama valkoinen karva myös huopuu mahdottomaksi sykkyräksi, joka on monien keräilijöiden riesana. Edustavaa kuvaa näistä poneista on vaikeaa saada. En sitten tiedä, auttaisiko suoristusrautakaan tuohon sykkyrään.



Kuvassa: Stripes ja Ringlet

Rainbow curl ponit olivat kova juttu kun olin päiväkodissa. Tällaisen omistanutta ei kiusattu ihan yhtä paljon kuin muita. Onnekseni sain yhden (kuvassa vasemmalla) joululahjaksi. Poneilla oli korkkiruuvikiharat pakkauksessa ja ne olivat mennyttä about heti, kun poneilla alkoi leikkiä.



Kuvassa: Daddy, Baby ja Mommy Apple Delight

Apple Delight perhe myytiin yhdessä. Isukki onkin ainoa miespuolinen poni kokoelmassani. Katsokaa noita komeita kaviojouhia ;)



Kuvassa: Baby Blossom, Baby Cuddles, Kaksoset: Little Giggles & Whiskers ja Nibbles.

Kuvan vauvat ovat eri sarjoista. Baby Blossomin olen saanut vaarilta, joka oli löytänyt sen rappukäytävästä harhailemasta - ponilla on siksi erityinen merkitys minulle. Nibbles taas löytyi kirpparilta, mutta sen kaksoissisar ei ollut myynnissä :( Baby Cuddles on ns. pissaponi. Kun sille juotti pullosta vettä niin sen vaippa kastui hyvin samaan tapaan kuin Baby Born-nukella.



Kuvassa: Mommy Berrytown, Merry Treat, Sugarberry ja Pony Bride

Muistan, miten paljon halusin pienenä "Hääponia". Kirjoitin joulupukille kirjeen johon liimasin lelulehdestä leikkaamani kuvan hääponista. En toivonut mitään muuta niin paljoa ja aattona sain kuin sainkin oman hääponin :) Harmikseni ponin häähuntu on ainakin väliaikaisesti kadonnut, mutta sormus ja kakku ovat yhä tallessa. Sugarberry taas on ainoa poni, jonka olen ostanut huuto.netistä. Siellä ponit maksavat ikävän paljon (lähtevät 5-7€ ylöspäin + postikulut +4€), joten enempää tuskin tilaan. Mansikkaponi oli kuitenkin pakko-ostos, koska muistan jollakulla kaverillani olleen tuon ponin ja nuorempana sitä kovasti kahdehtineeni.



Kuvassa: Wildflower, Brilliant Bloom, Stardazzle, Brightglow, Chatterbox

Kokoelma erilaisia poneja. Ensimmäisenä yksi isosikosponi. Brilliantbloomilla on sisällään koneisto, joka kelaa häntää sisään päin kun päätä kääntää. Oman ponini koneisto ei juuri enää toimi. Stardazzlen loimen alta löytyy salakätkö (jossa on alunperin ollut "jalokiviä"). Loimimekanismi avautuu avaimeilla tai rehdisti nykäisemällä, kuten tyttäreni tänään todisti. Brightglow loistaa pimeässä. Chatterbox on joskus puhunut, kun sen kylkiä on rapsuttanut. Minun yksilöni lienee vaiennut iäksi. Kosteus ja sisälle unohdetut patterit ovat pitäneet siitä huolen.



Kuvassa: Playtime, Sugar Sweet, Coco Berry ja Kisscurl

Kuvassa keskellä olevat ponit ovat ns. hajuponeja. Suger Sweet tosin on jo menettänyt antoisaa hattaran hajuansa, mutta Coco Berry saa yhä koko huoneen tuoksumaan ihanaisen makealta. Kisscurl on yksi näteimmistä poneistani. Sitä kauniimpi lienee vain Posey, joka on täysin sama poni, mutta kukkakuvalla. Tässä vielä extraotos Kisscurlistani:

Kokoelmat kokonaisuudessaan

Koska 50% lukijoistani halusi nähdä sylvanian families-kokoelmani kokonaisuudessaan, oli minun suorastaan pakko tähän pyyntöön suostua. Monen yksittäisen kuvan sijaan saatte kuitenkin tyytyä kahteen kokonaiskuvaan, jotka ovat VALTAVIA. Eli klikkaamalla kuvaa suuremmaksi ja vierityspalkkeja heiluttelemalla voitte tutkiskella kokoelmaa lähietäisyydeltä. Kuten kuvista näkyy, hieman alkaa olla jo täyttä.
Aitoa sylvanialaiskotia minulla ei ole, sillä mokomat maksavat suomessa maltaita ja ulkomailta tilattaessa päälle tulevat suurehkot postimaksut. Kaiken hyvän lisäksi aidot sylvanialaistalot ovat melko ahtaan oloisia. Siksipä olenkin turvautunut naapurimaastamme tuttuun Lundby-nukketaloon, joka vastaa täydellisesti pikkuelukoiden tarpeita. Kaikki kalusteet ovat kuitenkin aitoa sylvaniaa, joskin olen itse askarrellut taloon mm. tauluja, matot sekä verhot.



Talon alapuolella on sitten lasivitriinini, josta löytyy sylvanialaisten kylän raitti kahdessa kerroksessa. Ylhäällä, oikeassa kulmassa sijaitseva keittiö on matkalla taloon jahka saan hommattua siihen kolmannen kerroksen. Siihen asti se toimikoon jonkinlaisena avoravintolana tai seinättömänä keittiökotina (???).

Pääosin kerään vain pieniä rakennuksia, joita näette kuvassa ylähyllyllä. Hahmoista kerään vain itseäni miellyttäviä, enkä suinkaan kaikkia ikinä tehtyjä. En myöskään aina kerää kokonaisia perheitä (keskiverto eläinperheeseen kuuluu 7-9 henkeä) jo ihan tilanpuutteen vuoksi. Hajanaisille perheille on myös hauskempi keksiä tarinoita.



Kokoelmaani olen kerännyt lokakuun alusta 2009. Näiden pikkuotusten kerääminenhän ei käytännössä loppuisi koskaan, koska niitä on useammassa eri maassa valmistettu jo ties miten monta vuosikymmentä. Yhden hahmon hinta on yleensä noin 5€ (harvinaisuuksilla tietenkin enemmän, käytetyillä vähemmän). Äsken laskin äppien määräksi 96 kpl. Kuvista puuttuu kaksi settiä/hahmoa, joita en ole vielä avannut paketista. Tuplakappaleita on kolme.

Lopuksi vielä bonuskuva:

Sade päivä jatkuu

Kirpparikierros ei tällä kertaa tuottanut tulosta, joten kotiin tultuani päätin ryhtyä muihin puuhiin. Uutta blogia ei pidä ihan heppoisin varustein lähteä perustamaan, joten askartelin kokoelmani esittelpanoa varten pienen roomboxin. Kyse on pahvilaatikkoon askarrellusta huoneesta, joka toimii valokuvausstudion tavoin. Tapetin puutteessa huoneesta tuli hieman tumma, koska seiniä peittää kangas (ainoa sopivan paksu, joka löytyi varastoista). "Lautalattia" on liimattu puulastuista, jotka olen alunperin purkanut Tiimarin pöytätabletista. Listat ja ikkunanpielet ovat samaa "lankkua", mutta hiottu hieman vaaleammiksi. Tummuutta koetin tasapainottaa myös vaalealla matolla ja kalusteilla. Muutaman tunnin kyhäelmäksi olen tuohon kuitenkin ihan tyytyväinen :)



Tässä ensimmäinen kokeiluni kissaperheen kanssa. Vieraana myös kettuperheen taapero (pikkuisen muu perhe oli liian kiireinen kilmuillessaan maanviljelijäjänön torikärryissä - mutta siitä lisää joskus toiste). Nämä kissavanhemmat olivat osa ensimmäistä sylvanialais-settiä, jonka olen itselleni ostanut. Kissataaperon olen tilannut myöhemmin. Kettunapero sen sijaan on yksi kokoelmani suloisimmista hahmoista. <3
Tässä yksi makrokokeilu. Valon puute ja hieman rajoittunut kamera tekevät jokaisesta kuvaussessiosta haasteen:

Pilvet on harmaat ja vettä sattaa...

Päivä on suorastaan ihanteellinen kaikenkattavalle kirpputorikierrokselle. Ihan ensiksikin tarvitsen sisältöä uudelle (ja hieman vielä remonttivaiheessa olevalle) blogilleni, joten käymme kulkumme kohti lähiseutujen parhaita kirpputoreja. Pääpaino tämänhetkisillä kokoelmillani ovat vanhat My little pony ja Sylvanian Families-hahmot, joista jälkimmäisiä ei kyllä kirpputorilta juurikaan löydy. Ensin mainittuja enemmänkin.
Sylvanialaiset tilaan enimmäkseen ulkomailta ebayn kautta. Tälläkin viikolla posti toi valtavan paketin, jotka sisälsivät yhteensä neljä erilaista hevossettiä: Tallin polleineen, talliapulaisen, tytön & ponin ja retkeilykärryn. Näistä laitan kuvan sitten, kun ei ole kiire lähteä etsimään uusia partikkeleita kokoelmaani ;)

Sen sijaan jaan teille kuvan jo aiemmin sisustamastani Sylvanialaisten päiväkodista, joka myös orpokotina on usein toiminut. Lähinnä siellä oleskelevat pikkuiset, joiden omia vanhempia ei postisetä ole vielä tuonut :) Vauvat lienevät heikkouteni.