Toukka pieni sairastaa

Pienelle tyttärellemme on nyt ensimmäistä kertaa tullut oksennustauti. Tuo ikävä pirulainen, joka ei mene ohi kuin sairastamalla. Aamulla löysimme hänet pinnasängystä itkemästä oksulammikon keskeltä ja sen jälkeen oksentelu jatkui n. puolen tunnin välein. Onneksi nyt viiden aikaan ökää ei ollut kuulunut enää muutamaan tuntiin joten tyttö pystyi käymään päiväunille. Toivon todella, että ikävyys on nyt ohi.
Taudin tekee pienelle lapselle aivan erityisen ikäväksi se, ettei hän ymmärrä mitä hänelle tapahtuu. Ensin alkaa vatsaa sattua ja lapsi tulee levottomaksi, sitten yhtäkkiä suusta lentää kamalan makuista ainetta. Vanhemmat eivät voi kuin yrittää rauhoitella ja kerätä oksennusta parhaansa mukaan pyyhkeeseen tai astiaan. Oksennusten välillä tyttö oli aivan reipas ja halusi leikkiä, joten sänkyynkään häntä oli turha laittaa. Sitäpaitsi sängyllä oksentaminen tietää vain enemmän pyykkiä. Parempi siis vain kääriä matot rullalle ja antaa lapsen olla mahdollisimman vähissä vaatteissa. Silti tänään on menossa jo kolmas koneellinen lakanoita ja rättejä...
Tauti tuli vanhempieni kautta veljeni perheeltä, jotka myös ovat olleet vuoteen omia. He tiesivät kertoa, että ennen taudin puhkeamista alkaa niveliä kolottaa ja kurkkuun sattua. Luulen, että minullekin on tauti tulossa sillä tunnistan itsestäni näitä oireita - onneksi melko lievänä. Toivon parasta, en jaksaisi joka vuosi käydä oksennustautia läpi.



Ikävän ja pyykintäyteisen päivämme johdosta lavastin teille pienen asetelman. Myös koiraperheeseen on pöpö hiipinyt ja perheen pikkuinen on vuoteen omana.



Sisar on tullut katsomaan pikkuveljen vointia. Iso ruma änpäri odottaa sängyn vierellä seuraavaa oksupoksua. Vauva on aivan voipunut ja koettaa saada unta äidin hyräillessä sängyn vierellä. Onneksi sairaus on aamulla jo ohi.