Kokoelmakirjo: 100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 61-65)

61/100: Taikatalvi (Tove Jansson)
Janssonin muumikirjat ovat yksiä suosikkikirjoistani. Isi luki niitä minulle, kun olin pieni ja luen niitä nykyäänkin ahkerasti. Kahdeksasta omistamastani muumikirjasta poimin aina mielialaani tai vuodenaikaan sopivan teoksen, sillä ne ovat kaikki hyvin erilaisia keskenään. Koska viimepäivät on lunta tullut niin valtavasti, päätin tänään ottaa Taikatalven luentaan.
Taikatalvi kertoo eräästä muumipeikosta, joka tavallisuudesta poiketen herää talviunilta keskellä talvea. Koko maailma on aivan hiljainen ja outo peikolle, joka on tuskin kuullut puhuttavan lumesta.
Tarina itsessään on hyvin moniulotteinen ja alussa melko synkkä. Löydän siitä joka lukukerta uusia ulottuvuuksia ja opin ymmärtämään hahmoja hieman paremmin. Ennenkaikkea tämä on kasvutarina, jossa seurataan Muumipeikon sopeutumista pimeään ja kylmään talveen.
Sen verran haluan varoittaa, että ei missään nimessä kannata kuunnella Taikatalvea WSOY:n äänikirjana: Lukijatädillä on karsea, lässyttävä ääni ja huomasin kuulevani sen äänen päässäni, kun aloin lukea tätä kirjaa, vaikka edellisestä kuuntelukerrasta on jo vuosi! Vasta useammankymmentä sivua luettuani sain viimein kuuluville oman versioni kirjan äänimaailmasta. Huh!
Taikatalvi ansaitsee täydet viisi tähteä *****
P.S: Kenen muun mielestä pikkukoira Surku muisuttaa hieman teini-ikäistä nuorta? :D

62/100: Tea for two, vol.1 (Yaya Sakuragi)
Tokumaru on riahakas ja helposti asioita rikkova poika, joka katkaisee kamelin selän pudottaessaan siskonsa arvokkaan peilin. Sisko pakottaa Tokumarun liittymään koulun teeseremonia-kerhoon, jossa pojalle opetettaisiin itsekuria ja hienostuneisuutta. Kerhoa vetää komea ja aina tyyni Hasume, joka ottaa haasteen vastaan - Tokumarusta tulisi vielä herrasmies! No, eipä kulu aikaakaan, kun poikien välille roihahtaa lempi ja siinä missä Tokumaru oppii teeseremonian kiekuroita, saa Hasumekin löyhätä hieman kimononsa vöitä ja oppia ottamaan rennommin.

Sarja on neliosainen ja pidin kovasti tästä ensimmäisestä osasta. Juoni lähtee heti ensimmäisiltä sivuilta käyntiin eikä aikaa haaskata hetkeäkään. Oikein ihmetyttää, mitä kaikkea kolmeen viimeiseen osaan jäi mangakalle kerrottavaa.
Piirtojälki vetoaa ainakin minuun ja se on samaa tasoa kuin toisessa suosikissani Hey, sensei?:ssä. Annan neljä tähteä viidestä ****

‎

63/100: Man's best friend (Kazusa Takashima)
Ensiksi inhosin tämän yaoimangan kantta ja arvelin, etten halua olla sen kanssa missään tekemissä. Sitten huomasin, että kirjassa seikkaileekin söpö koira ja päätin nyt kuitenkin tilata sen. Kun kirja saapui, huomasin, että tämähän on Wild rockin mangakalta! Kylläpäs osasi sattua :D
Ukyo ottaa kadulta mukaansa koiran, joka on useana pävänä ollut siellä tuijottamassa häntä. Eipä hän osaakaan arvata, että koira on rakastunut Ukyoon palavasti ja toivonut joka yö tähdeltä, voivansa viettää aikaa Ukyon kanssa. Käykin niin, että kovasti innostuessaan koira (jonka Ukyo nimeää Kuroksi) muuttuu koirankorvaiseksi mieheksi.
Kirjan toisessa tarinassa lapsuudenystävät Kentaro ja Kasumi ovat joutuneet Kasumin vanhempien avioeron takia erilleen. Kentaro on kuitenkin luvannut odottaa Kasumia ikuisesti. Kymmenen vuoden päästä Kasumi tuleekin kesäksi isänsä luokse. Mutta käy ilmi, ettei suloinen Kasumi ollutkaan tyttö, vaan hänestä on kasvanut komea nuorukainen! Siinäpä sulattelemista Kentarolle.
Molemmat tarinat ovat löyhästi yhdistetty toisiinsa, joskaan ei yhtä merkittävästi kuin Wild rockissa. Piirtojälki on kuitenkin kivaa ja tarina mukaansa tempaava. Ei kannata antaa super-ruman kannen hämätä! ****

64/100: Cage of Eden, vol.1 (Yoshinobu Yamada)
Kirjan alkuasetelma on hyvin tuttu: Luokallinen lukiolaisia on palaamassa lentokoneella luokkaretkeltä, kun koneelle tapahtuu jotain ja se tekee pakkolaskun oudolle saarelle. Saari kuhisee esihistoriallisia eläimiä (heti dinosaurusten jälkeen tulleita jättiläisnisäkkäitä) ja rytäkästä eloonjääneiden ongelmat ovat vasta alussa.
Mangassa oli kaikkea, mitä perustavanlaatuiselta ja hyvältä survival sarjalta voi olettaa. Hämmennystä tilanteesta, pelkoa esihistoriallisten eläinten hyökätessä, eloonjääneiden etsimistä ja joukkohysteriaa. Ja tietenkin tuttu asetelma, kun osa selviytyjistä muuttuu pahoiksi ja osa pitää järkensä ja oikeudentajunsa viidakossakin, jossa lakeja ei ole.
Kaikesta huolimatta survial on lempigenrejäni ja vetäisi minut saman tien sarjaan mukaan. Tykkäsin myös kovasti saaren nisäkkäistä, jotka ovat oikeita esihistoriallisia otuksia. Kirjan lopussa eläimille on varattu omat esittelysivunsa. Dinosaurusten asuttamat saaret ja solat on jo niin nähty.
Vielä varoituksen sana runsasta fanserviceä karttaville, Cage of Eden on kyllästetty tunnelmaa keventävillä tissi- ja pyllyshoteilla - välillä rasittavuuteen asti. ****