29.1.2012

Lue 100-kirjaa vuonna 2012 (Aloitus)

Ystäväni Lupin pyysi minua mukaan järjestämään alkaneelle vuodelle Suurta Lukuprojektia: "Lue 100 kirjaa vuonna 2012". Koska viimevuosina olen lukenut ehkä 1-2 romaania/vuosi, päätin tarttua haasteeseen. Ja toki toivotan tervetulleeksi myös teidät rakkaat lukijani! Kirjojahan ei voi koskaan lukea liikaa. Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset:

- Pyri lukemaan sata (100) kirjaa kuluvan vuoden aikana. Rangaistusta ei tule, vaikket pääsisikään tavoitteeseen. Kaikki lukeminen on plussaa.

- Mukaan lasketaan kaikki, mitä vain kirjoiksi voi laskea: romaanit, novellikokoelmat, tietokirjat, sarjakuvat, koulukirjat ym. ym. Lehtiä ei lasketa. Oman harkinnan mukaan voi miettiä, haluaako laskea mukaan Aku Ankan taskukirjan kaltaisia pokkareita. Itse laskin ainakin mangan mukaan.

- Projektin aikana voi sosialisoitua muiden lukijoiden kanssa! Listaa lukemiasi kirjoja Goodreadsiin, liity mukaan Facebook-yhteisöömme, keskustele haasteesta Vuotavassa Noidankattilassa ja/tai tee oma blogi, jossa seuraat projektin etenemistä. Toki ihan ruutupaperiakin voi käyttää listaamiseen :)

Itse aloitin lukuprojektin heti vuodenvaihtumisen jälkeen: 1.1.2012 klo. 2:30 :D ja olen edennyt ihan mukavasti - lähinnä tosin lukemieni mangojen ansiosta. Tavoitteeni ovat:

- Lisätä romaanien lukua
- Lukea ainakin 100 kirjaa (mangat mukaanluettuna), mitä enemmän menee yli, sitä parempi
- Kirjoittaa ainakin pieni arvostelu jokaisesta luetusta kirjasta kaikkien niiden iloksi, jotka vain jaksavat niitä lukea
- Lukea mahdollisimman monta viimevuosina lukulistalleni kertyneistä kirjoista

Pääosin olen arvostellut lukemiani kirjoja Facebook-yhteisössä (linkki yllä), mutta koska kaikki ystäväni eivät ole projektissa mukana, aion lisäillä arvostelujani myös tänne vanhan blogini puolelle, kaikkien nähtäville. :) Uutta sisältöä on siis viimein tulossa blogiini! Stay tuned.

Lukemani ensimmäiset viisi kirjaa:

1/100 : Wild Rock (Kazusa Takashima)

Päätin aloittaa haasteen jollakin lyhyellä, että saisin sen luettua vuoden ensimmäisten tuntien aikana ennen nukkumaanmenoa. Valitsin siis yaoi mangan Wild rock. Onnistunut valinta! Sarjakuvan piirtojälki on ihanaista ja hahmot rakastettavia. Pitkästä aikaa eteen osui myös juonellisesti erittäin koskettava manga. Rakastuin! Kirjan kaksi tarinaa on kurottu jännittävällä tavalla yhteen ja niitä yhdistävä luonnoskuva räjäytti pään ^^ Juoni sijoittuu kivikaudelle, jossa kahden eri heimon päälliköiden pojat löytävät toisensa... Täydet viisi tähteä *****!


‎2/100: Desire (Kazumi Maki)

Koska Vip ihmisten lukeminen käy yhä vain puuduttavammaksi, päätin tänään keventää ja lukea postiluukusta tipahtaneen yaoimangan Desire. Ahhhhh..... :) Juoni oli juuri sitä, mitä yaoilta voi toivoa. Suloinen lukiolaisromanssi ja riittävän hyvä piirtojälki. Pieni mustasukkaisuus spinoff ja onnellinen loppu. Neljä tähteä ****







‎3/100 VIP-ihmisiä (Lauren Weisberger)

Sainpas sen luettua! Kirja on vain 334 sivua pitkä, mutta sen lukemiseen meni silti kolme iltaa. Bette on pankissa työskentelevä tyttö, jonka elämän ainoa ilo on lukea romanttista kioskikirjallisuutta. Hänen elämänsä saa täyskäännöksen kun hänen enonsa tarjoaa paikkaa New Yorkin kuumimmassa PR-firmassa. Konttorirotasta tulee samantien bilehile, joka järjestää maailman kuumimpia bileitä kuumimmille julkkiksille... Kuulostaako tutulta? VIP-ihmisiä noudattaa aivan samaa kaavaa, kuin kirjailijan aiempi romaani "Paholainen pukeutuu Pradaan". Tosin tässä epätoivo on vaihdettu ihanaiseen pintaliitoon, eikä päähenkilö edusta edes kirjan alussa normaaleja arvoja. Hetken hän ihmettelee parin tonnin lakanoita ja sitten suuntaakin jo prada-ostoksille. BLAH! Pintaliitäjien täysin vieras maailma jaksoi kuitenkin kiehtoa sen verran, että pakersin kirjan parissa loppuun saakka. Ehkä tätä voisi suositella tuotemerkeistä tykkääville ja julkkisbongareille (minulle luetellut julkkisvieraat eivät juuri sanoneet mitään) kevyeksi kesälukemiseksi. Itse annan kaksi tähteä silkasta junttimaisuudestani (en omista yhtään D:tä tai G:tä :P) **

4/100: Suomen käyttöopas (Limingan taidekoulun sarjakuvalinja)

Viimeyönä nukuttujen vaivaisten neljän tunnin takia oli minun valittava illan lukemistoksi, jotakin missä ei ole pientä tekstiä. Siispä suuntasin katseeni kirjastosta lainattuun suomalaiseen sarjakuvakirjaan. Kirja on Limingan taidekoulun sarjakuvalinjan omakustanne, johon on kerätty opiskelijoiden piirtämiä sarjakuvia maahanmuuttajille. Tarkoitus on tuoda suomalaista kulttuuria heille tutuksi sarjakuvan avulla. Idea on minusta hyvä, eivätkä sarjakuvat olleet ollenkaan hullumpia. Oli mukava katsella eri piirtäjien erilaista työnjälkeä ja osa sarjakuvista laittoi oikeasti miettimäänkin. Lyhäreistä moni ei sisältänyt ollenkaan tekstiä (tai se oli isoa ja selkokielistä), joten sikkuraisille silmilleni se sopi hyvin :D Oikein mukava lukukokemus, johon kannattaa törmätessä tarttua. Annan kolme täheä viidestä: ***

Suomen köyttöopas oli myös ensimmäinen Goodreadsiin lisäämäni kirja.

‎5/100 Ulkoilma elämää (Reiser)

Ranskalaisen sarjakuvan laatua ei pitäisi koskaan epäillä! Tosin tiesin tämän hupisarjakuvan jo ennestään hyväksi. Hassua onkin, että satuin näkemään albumin isälläni käydessä (olen lapsena sitä lukenut) ja juuri pari päivää sitten mietin, että se olisi hyvä lisä sarjakuvakokoelmaani. Ja tänään töissä satuin huomaamaan albumin poistohyllyssä! No, nyt se on minun :) Albumi sisältää sivun tai parin pituisia tarinoita ilmeisesti Afrikan alkuasukkaista. Koko kirja on nykymittapuun mukaan sekä rasistinen että sovinistinen (ehkä seksistinenkin? Sarjakuva on ilmestynyt alunperin vuosina 1970-72) ja lopussa yleensä joku kärsii, mutta jos näiden teemojen ei liikaa anna haitata on edessä varmasti hauska lukukokemus. Kerronta pohjaa yksinomaan kuviin, sillä tekstiä kirjasta ei juuri löydy. Annan täydet viisi tähteä *****

26.11.2011

Australiassa

Tällä kertaa matkaammekin kauas Asutraliaan tutustumaan kahteen ihanaiseen perheeseen, joissa kummassakin on uusia tulokkaita.



Springer kenguruperhe on tullut tapaamaan Koalaperhettä näiden puumajalle. Äidit ovat kiivenneet varjoon puhumaan pienokaisistaan. Kenguruperheeseen kuuluu isän ja äidin lisäksi sisko, kaksoset ja vastasyntynyt vauveli. Tämä pikkuinen onkin pienin sylvanialais-vauva jonka olen tavannut! Se on aivan hurmaava kaikessa pikkuruisuudessaan.



Koalaperheen olen teille aiemmin esitellytkin, mutta tämäkin perhe on saanut uuden jäsenen, kantopussissa köllöttelevän pikkuveljen. Oikeasti vauva on kyllä seisova taapero, mutta se taitaa parhaiten sopia tuohon kantopussiin (jonka sain viimein ostettua erikseen Wendyn listalta!).



Puutalonkin sain jo aikaa sitten hankittua. Se on hauska, mutta melko haasteellinen rakennus. Jalustapuu kaatuu melko helposti, eikä talokaan ole tiukasti kiinni puu-osassa. Lisäksi talo on hirmuisen vaikea sisustaa lähes olemattomien tilojen takia. Yleensä tämän rakennuksen näkee sisustettuna pöllöperheelle, joille se hyvin sopiikin.



Springereiden kenguruperhe on myös uusi ostos. Tätä perhettä on valmistettu kahta eri laatua, tämä on Flairin versio. Japanilainen kenguruperhe on aivan erinäköinen. Harmi, että vaatteet ovat kuitenkin erilaiset, joten molempia versioita en viitsisi mitenkään hankkia, vaikka jp-versio onkin suloinen. Vain Flair-versiolle on olemassa kaksoset. Kummasta kenguruperheestä sinä pidät enemmän?





Tässä vielä pikkusisko ulkona äidin pussista. Suloinen eikö? :)

Olen jonkin verran jäljessä kokoelmakuvien päivityksen kanssa, mutta näistä perheistä olen jo aiemmin ottanut uudet kokoelmakuvat:



Springers



Billabong koalaperhe koko komeudessaan. Tässä näkyy myös tuo taapero pussin ulkopuolella.

Kiitän!

22.11.2011

Pupujen vihanneskoju

Hääparipupujen lisäksi olen saanut toisenkin pupuperheen kerättyä valmiiksi. Nimittäin Corntop/Blackberry perheen, jotka yhdessä pitävät vihanneskojua!
Ennen edellistä Wendyn listaa, perheestä puuttui vielä äiti. Corntop-äitejä on tehty muutamakin erilainen, mutta olin erityisen tarkkana haluamani version kanssa. Tällä äidillä on suloinen valko-oranssi esiliina! Blackberry isä toimii myös Corntop tyttöjen isänä, sillä en välitä kerätä molempia perheitä erikseen. Olisi tosin mukavaa, jos perheeseen kuuluisi vielä yksi Blackberry lapsi...
Tässä kuitenkin perheen myyntikoju ja pieni plantaasi!



Pikkupupu on juuri aloittamassa porkkanoiden noston. Sato on kypsä kerättäväksi!



Perhe nostaa vihannekset yksissä tuumin maasta. Sato pakataan puulaatikoihin ja viedään myyntiin.



Puolukkametsässä ei tule olemaan puutetta tuoreista vihanneksista.

Löydettyäni nuo ihanaiset puolukanvarvut kirpparilta, olen ajatellut ristiä kokoelmakaupunkini Puolukkametsäksi. Luultavasti tulette näkemään vielä monta puolukka-taustaista kuvaelmaa!

19.11.2011

MLP Myyntilista

Akuutin rahantarpeen iskettyä päätin karsia ponikokoelmaani ja laittaa ylimääräiset myyntiin. Laitoin ponit Huuto.nettiin myyntiin ja sieltä voitte lukea tarkat tiedot poneista. Toivottavasti joku teistä löytäisi tästä mieleisiään kopukoita. Otan mielelläni vastaan myös tarjouspyyntöjä useammasta ponista (ainakin niin kauan kuin poneista ei ole huutoja). Useampi poni lähtee mukavalla könttäsummalla :)

Noniin, aloitetaan kuitenkin kaikkein upeimmalla:

Show Stable ja kaksi ponia






Sapphire Shores G3



Baby Blossom



Baby Rainfeather



Sky Dancer



Sugar Sweet



Wild Flower



Princess Starburst

17.11.2011

Carolinen häät

VIIMEIN!
Olen etsinyt Caroline Cottontailille sopivaa sulhasta jo pienen ikuisuuden! Pupusulhasia on SF-sarjassa toki tarjolla runsaasti, mutta yksi miellytti minua ja Carolinea ylitse muiden. Harmaa Brighteyes pupu on uskomattoman komea mustassa puvussaan ja röyhelöpaidassaan <3
Uusimmalta Wendyn listalta sainkin vihdoin napattua tämän komistuksen ja viimein voidaan viettää Carolinen häitä!



Caroline on peräisin Calico critters sarjasta, eikä hänelle käsittääkseni ole olemassa omaa sulhasta. Oli vähän surullista napata Brighteyes sulhanen omalta morsiammeltaan, mutta Caroline on nyt saanut odottaa jo liian kauan häitään.
Kukkakimppu on lainattu Royal Wedding-setistä. Ilmeisesti Caroline sai napattua sen Catherinelta!

11.11.2011

HUB Honeybuzz

Jee! Ns. neljännen aallon ponit ovat viimein rantautuneet meidänkin prismaan :) Nappasin heti mukaani ihanaisen Honeybuzzin:



Miksiköhän kokoelmaani kerääntyy ainoastaan keltaisia poneja? G3 poneista keräsin taas eniten valkoisia poneja :D Outoa.
Jokatapauksessa ihastuin heti Honeybuzzin amppariteemaan; pyllykuvassa hymyilee suloinen pörriäinen ja ponikaverikin on ampiainen. Tämä on muuten ensimmäinen ponikaveri, joka todella on söpö! Siksi se pääsi kuvaankin :)
Ponilla on ihan kiva oranssi-puna-keltaraitainen harja, mutta hieman jäin ihmettelemään, miten erilaiselta poni näyttää verrattuna piirrosversioon. Miksi Hasbron on niin vaikeaa laittaa poneille oikeanlainen harja?

No, joka tapauksessa tykkään tästä ponskusta kovasti. Vielä kun löytäisin söpön G4 yksisarvisen kokoelmaani :D Ja vauvaponin myös! Haaveilen Apple Bloom & Sweetie Belle at the Fair setistä. Siinä saisi samalla keltaisen varsankin!

::EDIT::

Aloin puuhailla jo muuta kun yhtäkkiä huomasin jonkun tuijottavan minua pöydällä erittäin vakavan näköisenä. Yksikö kuva vain? HAHA :D Hyvä on Hunajaiseni, otetaan lisää!



6.11.2011

Madeleinen puoti

Tässä pikainen testipäivitys uusien puolukkapensaideni kanssa!



Madeleinen puoti on kerännyt pöylyä hyllyssäni jo jonkin aikaa, mutta normaaliin tapaan näiden pikkukauppojen esittely laahaa pahasti jäljessä. Kunnollisten lavasteiden löytäminen vie oman aikansa enkä ole vieläkään ostanut kunnon taustakuvaa. Löysin kuitenkin kirpputorilta ihanan puolukkapensaan, jota käytin tällä kertaa taustarekvisiittana.

Madeleinen puodissa asustaa itse Madeleinen lisäksi hänen miehensä Herra Merryweather, jonka oikea ammatti olisi professori/opettaja, mutta joka takittomana ja silmälasittomana on muuttunut minun sylvanialaiskylässäni muotiguruksi. Herra Merryweather on nimittäin todella komea ja tyylikäs ilman mustaa kaapuaan (jota en edes omista).

Lisäksi puodissa hengailee heidän tyttärensä Charlotta. Tämänpäiväinen asiakas on Beagle perheen tytär, joka on tullut ostamaan uutta mekkoa.

Madeleinen puoti itsessään on melko tylsä ja paljas, kuten kuvasta näkyy. Tätä rakennusta en ole ehtinyt vielä tuunaamaan muuten kuin lisäämällä pikkuikkunaan verhot:



Muitakin uudistuksia voisi tehdä, esim. korvaamalla ruman pahvipukukopin oikealla ja lisäämällä kalustukseen mm. mallinuken.

29.10.2011

Elfquest kokoelmani

Picture heavy! NERD WARNING!

Hahaa! Nyt saatte nähdä yhden (melkein) kokonaisista kokoelmistani, nimittäin kaikista rakkaimman Elfquest sarjakuvakokoelmani! Olen viimeinkin saanut sen jokseenkin "täydelliseksi", joskin kerättävää riittää vielä monelle tulevalle vuodelle ja palkkapäivälle. En kuitenkaan malta enää odottaa enempää, vaan aion esitellä kokoelmani sellaisenaan NYT!

Elfquest voi joillekin teistä olla tuttu lisänimellä "Taru haltioista". Pitkän pitkään tätä valtavaa sarjaa oli suomennettu viiden ensimmäisen lehden verran ja näihin minäkin törmäsin pienenä kirjastoreissulla. Vasta muutamia vuosia sitten Suomen Elfquest-tilanne parani huomattavasti, kun sarjaa alettiin julkaista pokkarikokoisina mangaversioina ja nyt niitä löytyy divarien eurolaareista ja kirpputoreilta.
Tässä postauksessani aion keskittyä lähinnä esittelemään Elfquestin monia ilmenemismuotoja, en niinkään juonta. Sarja on aivan liian pitkä, jotta siitä voisi alkuasetelmaa enempää kertoa spoilaamatta loppua pahasti. Olkoot tämä siis:

Toukkeron epäkelpo opas Elfquest-julkaisuihin:

Elfquestia on julkaistu yhä uudestaan ja uudestaan erilaisina julkaisuina, mutta hyvä on muistaa, että tämä tarina on alkujaan ilmestynyt lehtinä hyvin samaan tapaan kuin Hämähäkkimiehet ja Batmanit. En osaa sanoa, onko julkaisutahti ollut viikottainen vai kuukausittainen eikä itselläni ole juurikaan näitä irrallisia Elfquest-lehtiä vaan olen omassa kokoelmassani keskittynyt nimenomaan albumeihin, joihin näitä lehtiä on koottu.

Sarjan luojia ovat amerikkalainen aviopari Wendy ja Rickhard Pini, joista Wendy on sarjan alkupuolen piirtänyt. Myöhemmin muut piirtäjät ovat alkaneet piirtää sarjaan jatkoa ja silloin taso on pudonnut roimasti, Pinit ovat kuitenkin hyväksyneet kaikki ilmestyneet Elfquest-tarinat ja olleet mukana juonen kehittelyssä. Elfquestin ensimmäinen osa on ilmestynyt vuonna 1978 ja nyt viimevuosina Pinit ovat viimein heräilleet viemään tarinan lopulliseen loppuunsa! Siitä lisää myöhemmin, nyt aloittelemme alusta.



Ensimmäinen suomijulkaisu; Jalava
Taru haltioista 1-5:
Pako tulen alta, Ryöstöretki, Haaste, Sudenlaulu ja Auringon ääni
Värillinen, pehmeäkantinen

Tämä painos Elfquestin alusta on varmaan monelle tuttu. Sitä on saanut hyvin kirjastoista ja vieläkin näitä saa helposti ostettua huuto.netistä. Pitkään nämä olivatkin ainoa suomennettu versio Elfquestista. Nämä viisi läpyskää, joista jokainen on yhden sarjakuvalehden mittainen, muodostavat yhdessä ensimmäisen kokonaisen albumin. Sarja aloittaa Sudenratsastaja nimisten haltioiden taipaleen poltetusta kotimetsästä kohti uutta maata, josta he yllätyksekseen löytävät muita haltioita. Pitkin Kahden kuun maailmaa levittäytyneiden haltiaheimojen ja heidän esi-isiensä ensikodin etsinnästä tuleekin kantava teema läpi koko saagan.

Häpeäkseni en ole koskaan tullut hankkineeksi kahta puuttuvaa suomialpparia. Vahingon aion korjata vielä joskus.



Ensimmäiset englanninkieliset albumit; Father Tree Press
(Complete) Elfquest 1-8
Värilliset, kova tai pehmeäkantiset

Tässä ovat kokoelmani helmet. Nämä kahdeksan kirjaa kokoavat koko alkuperäisen Elfquest-tarinan. Ne ovat syntyneet kokonaan Wendy Pinin kynästä ja piirtojäljeltään ne ovat hunajaisen ihania. Kaksi ensimmäistä kirjaa olen onnistunut hankkimaan kovakantisina; ensimmäisen osan kirjaston poistona ja toisen osan eräs perhetuttu oli pelastanut paperinkeräyslaatikosta! Kovakantiset versiot ovat nykyään todella hinnoissaan, mutta onneksi pehmytkantiset versiot ovat hieman halvempia. Ne olen hankkinut viimeisimpänä kokoelmaani, koska halusin alkuosan sarjasta myös värillisenä.
Värisivut pääsevät todella oikeuksiinsa kiiltävällä paperilla. Kirjojen lopussa on vielä runsaasti erilaisia taidesivuja, joissa esitellään mm. hahmoja ja alkuperäisiä lehden kansia (yksi kirjahan kokoaa useamman lehden) sekä vaihtoehtoisia sarjakuvasivuja.
Ainoa miinus Father tree pressin painoksessa ovat järjettömän rumat kannet! Kansilla Elfquestia ei yleensäkään ole pilattu, mutta nämä todella karkottavat lukijat luotansa. :(



Muut kovakantiset; Father Tree Press
Roque's Challenge 9, The Hidden Years, New Blood
Värilliset, Pinien ja muiden taiteilemia

Nämä kolme kirjaa jatkavat lyhyehköillä tarinoilla sitä, mihin edelliset kirjat jäivät ja ne kertovat myös väliin jääneiden vuosien tapahtumia. Elfquestin upeimpia ominaisuuksia on se, että siinä aika kuluu, vuodet vierivät, hahmoja kuolee ja syntyy. The Hidden Years on kokonaan Pinien käsialaa ja se kannattaa todella hankkia jos vain mistään enää löytää. Tämä on enemmän taidetta kuin sarjakuvaa, niin upeita ovat nämä tarinat.
Rogue's Challenge jatkaa kertomusta hieman kahdeksannen kirjan jälkeen, mutta lyhyempien tarinoiden muodossa. Suurin osa ei ole enää edes Pinien piirtämää, mutta erittäin mielenkiintoista luettavaa silti.
New Blood on näistä ehkä kaikkein heikoin piirtojäljeltään, eikä kovin yhtenäinen. Se kokoaa irrallisia tarinoita sieltä täältä eikä kaikki tarinat taida olla ihan canoniakaan, mutta on se toki pakko-ostos jokaiselle Elfquest fanaatikolle. Tässä kirjassa näytetään mm. Windkin-vauvan syntymä :)





Toinen englanninkielinen versio; Wolfrider books
Reader's Collection 1-16, ?, ym. (Yhteensä 31 albumia!)
Mustavalkoiset, pehmeäkantiset

Kun sarja kulkee läpi kymmenien tuhansien vuosien ja se aloitetaan suurin piirtein siitä keskeltä, on kronologisuuden kanssa yleensäkin vaikeuksia. Suuria vaikeuksia. Reader's collection on massiivisin ja paras yritys julkaista lähes kaikki koskaan ilmestyneet Elfquest sarjakuvat albumeina. Silti jonkin verran on jäänyt vielä julkaisematta ja järjestystä on koetettu paikkailla mm. osilla 8, 8a, 8b, 9, 9a, 9b, 9c ja 9d. jne. Huhhuh!
Varsinaisesti näissä abc-poluissakaan ei ole paljoa logiikkaa, joten ainoa ohje, jonka voin todella antaa on lukea ne kaikki suurin piirtein numerojärjestyksessä (silloin ainakin pysyt kärryillä siitä, missä kohtaa olet menossa) ja koettaa jollain tavalla ottaa selvää juonen poukkoilusta parinkymmenen tuhannen vuoden sisällä. :D
Tekisi kyllä itsellekin hyvää lukea ne uudelleen, kun olen kymmenen vuoden sisällä lukenut albumin sieltä, toisen täältä - milloin vain olen näitä saanut haalittua kasaan. Vieläkään minulla ei ole näitä kaikkia, sillä ekat kaksi osaa minulla oli jo keräilyn alkuvaiheessa värillisinä.

Reader's collectionilla on toinenkin huono ominaisuus; ne ovat kaikki mustavalkoisia. Toki tähän lukiessa tottuu, eikä kaikkia loppupään osia ole koskaan väritettykään.



Suomennettu mangaversio; Egmont (Saatavilla myös englanniksi!)
Sudenratsastajat ja Suuri vaellus Osat 1-21
Mustavalkoiset, pehmeäkantiset

Nyt täytyy sanoa, että näiden kanssa olen vähän hataralla maaperällä, en omista kaikkia että voisin tarkistaa oikeat numeroinnit.
Mangaversion idea oli erinomainen: kootaan alkuperäinen sarja ja leikataan se uudestaan pokkariversioksi, jolla saadaan sarja uuteen nousuun yleisen mangabuumin myötä. Harmi, että tämäkin mentiin sitten lievästi sössimään.
Sarja nimittäin päätettiinkin aloittaa kronologisesti niin, että ennen varsinaista saagaa "Suuri vaellus" julkaistiinkin kaksi Sudenratsastajat nimistä pokkaria, jotka valottavat hieman Sudenratsastajien historiaa. Nämä ovat Suomessa Sudenratsastajat osat 1-3 ja näiden jälkeen alkaa Suuri vaellus osat 1-18, jotka ovat taas numeroitu Elfquest osiksi 4-21, koska Sudenratsastajat ovat koko sarjan osat 1-3. Hohhoijaa.
Ja ettei homma vain olisi liian selkeä, on suomiversio jaksotettu erilailla ja julkaistu ohuempina pokkareina. Tästä hyvä esimerkki on Sudenratsastajien kolme pokkaria, joita englanniksi ilmestyi vain kaksi paksua. Jostain kumman syystä vielä suomiversiota on SENSUROITU! Eräskin erittäin tärkeä ja henkeäsalpaava kuva on jätetty kokonaan pois suomiversiosta.
En ole siis tämän uudehkon mangaversion ystävä, mutta se on silti helppo tapa tutustua Orginal Questiin, eli Suureen vaellukseen, joka käsittää kahdeksan ensimmäistä albumia. Näitä on sitä paitsi nyt helppo napsia divareista ja eurolaareista, jos haluaa omaksi kerätä koko sarjan. Muutamia Sudenratsastajat-kirjassa olevaa tarinaa lukuun ottamatta nämä ovat kaikki Wendy Pinin piirtämiä. Erityisen suuri plussa pitää antaa pokkari kutosen (suuri vaellus 3) extratarinasta "Sydämen tie", jota ei ole Reader's collectioniin ollenkaan painettu.

Mutta nyt lopetan näiden mangaversioiden kanssa. Saan niistä päänsärkyä.




Kolmas englanninkielinen versio; DC comics
Elfquest Archieves, osat 1-4
Väritetty, kovakantinen

Vuonna 2003 Wendy Pini lienee keksineen Photoshopin ja sen, miten kiva sillä on väritellä kuvia. Siitä sai alkunsa Archieves sarja, joka taas kerran aloitti Elfquestin julkaisemisen alusta. Tämän piti olla sarja, jonka Pinit halusivat jättää faneilleen "perinnöksi". Se on täysin uudelleen väritetty versio Orginal questista, joka kuitenkin tyssäsi syystä tai toisesta osaan neljä! Periaatteessa tässä on sopiva juonellinen lovi lopettaa tarina, mutta oikeasti tarina jää silti puolitiehen. Archieves-versio on siinäkin mielessä konstikas, että siihen on painettu muutamia extratarinoita, kuten jo aiemmin mainitsemani "Sydämen tie" (Aka The Heart's way) upealla värityksellä. Yhden extratarinan takia koko kirjaa on vähän ikävä ostaa.

Itse en ostanut tätä sarjaa kuin ensimmäisen osan extratarinan takia ja vertailua varten. Kohta alkaa olla myöhäistä ostaa muita osia.



Sarja jatkuu; DC comics
The Searcher and the Sword ja The Discovery
Värilliset, pehmeäkantiset ja SatS myös kovakantisena

Pitkän pitkän odotuksen ja monen uusintapainoksen jälkeen Elfquestin tarinaan alkoi viimein tulla jatkoa itse Wendy Pinin piirtämänä. Minulla ei ole hajuakaan, mitä he ovat puuhanneet kaikki menneet vuodet, mutta jokainen Elfquest-fani oppii ensimmäiseksi odottamaan kärsivällisesti.
No, kuitenkin jatkoa siis tuli näiden kahden albumin verran ja jatkoa on lupailtu jo tälle vuodelle! Nämä ilmeisesti pohjustavat tulevaa "Final Questia" eli loppua, joka kokoaa kaikki jäljelle jääneet juonenhaarat yhteen ja tekee sarjalle arvoisensa päätöksen. :) Nämä kaksi kirjaa ovat upeasti kuvitettu ja väritetty ja kevyen juonensa takia niitä on ilo lukea. The Discoveryssa Sudenratsastajat yhdistyvät viimein salaperäisten merihaltioiden eli Wavedancereiden kanssa. Niistä alla lisää.



Wavedancers #1-6 (Old series)
Värilliset sarjakuvalehdet

Tässä näette yhden surullisimmista haaroista, jotka Elfquestista on poikinut ja raa'asti oksasaksilla katkaistu. Nimittäin alkuperäinen versio merihaltia Wavedancersien tarusta. Haltioita on moneksi ja tämän tarinan piti valottaa mereen paenneiden haltioiden elämää. Sarjaa ehdittiin julkaista kuuden lehden verran, kun sukset menivät syystä tai toisesta ristiin sarjan piirtäjän ja Pinien kesken ja Orginal Wavedancers lopetettiin. Surulliseksi asian tekee se, että sarjalla oli ensimmäistä kertaa Wendy Pinin veroinen piirtäjä ja juonikin oli todella jännittävä. Lehdet ovat huimaavan kaunista katseltavaa ja ne sopivat mielestäni oivallisesti muuhun Elfquest-maailmaan. Loppu jää kuitenkin pahasti kesken eikä jatkoa ole kait koskaan tulossa. :(

Sen sijaan Wavedancerit aloitettiin piirtämään uudelleen alusta jonkun poropeukalon toimesta (Katso Reader's Collection osa 16) ja kokonaan uudella juonella.
Onnistuin vastikään ostamaan itselleni nämä kolme lehteä (osat 1, 4 ja 5) ja ne ovatkin ainoat varsinaiset EQ-lehteni.



Englanninkieliset tietokirjat; Father Tree Press ja Wolfrider books
The BIG Elfquest Gatherum ja The Wolfrider's guide to the World of Elfquest

Ja jos ei vieläkään ole saanut Elfquestista tarpeekseen koko sarjan luettuaan, on minulla tarjota vielä kaksi tietokirjaa. The BIG Elfquest Gatherum sisältää mm. luonnoksia, Pinien haastatteluja ym. hauskaa tietoa Elfquestin synnystä ja sen myöhemmistä vaiheista. The Wolfrider's guide taas on tietosanakirjatyyppinen opus, josta löytyy aakkosista eri haltioiden, rotujen, paikkojen ym. nimet selityksineen (mutta Tosifani muistaa nämä tietty ulkoa).



Englanninkieliset romaanit

Elfquestista on kirjoitettu vielä lisäksi muutama romaani, joista minulla on neljä; The Blood of Ten Chiefs sarjan 1, 2, 4 ja 5. Nämä keskittyvät haltioiden menneisyyteen ja esi-isiin. Lisäksi on olemassa varsinaisesta Orginal Questista kertova romaanisarja. Niitä minulla ei kuitenkaan ole, enkä ole näitäkään saanut luettua...

--------------------------------------------------------

HUH! Siinäpä oli koko rakas kokoelmani, joka ei yhä edelleenkään ole aivan kokonainen. Tähän mennessä olen pyrkinyt ostamaan koko sarjan niin että pystyn sen edes jossakin muodossa lukemaan. Myöhemmin alan täydennellä eri versioita samasta sarjasta hyllyyni. Lisäksi minulta puuttuu pari satukirjamaista teosta; "Gift of her own" ja "Bedtime stories".


Kaikkien näiden kerääminen oli kyllä hauska prosessi ja kestänyt vuosia, mutta kannattiko se?

Ei.

Kaikki ikinä julkaistut Elfquest sarjakuvat voi nykyään lukea täysin laillisesti netistä Elfquestin omilta kotisivuilta :( Höh.

20.10.2011

Poneja pitkästä aikaa

Viimeisestä My little pony aiheisesta päivityksestä onkin jo aikaa. Tämäkin jäänee varsin lyhyeksi. Jahka halusin hehkuttaa, kun viimein löysin kirpparilta G1 poneja! Tuntuu, etten ole nähnyt niitä sitten kesäkuun ollenkaan. Yhtä kaljuksi kynittyä Baby Cuddlesia lukuunottamatta, jonka jätin pöytään. No, tässä kuitenkin löytöni (0,50€/kpl):



Baby Nightsong ja Sugar apple.
Molemmat ovat erinomaisessa kunnossa, joskin vauvaponilla on haalistunutta kuulakärkikynää toisessa etujalassa. Sugar applen lettejä en ole vielä avannut ja jännityksellä pohdin, millainen afrotukka leteistä kuoriutuukaan. Tuolle poselle kyllä sopii letit hyvin, sillä iso tukkapörrö peittää helposti koko ponin display-puolen. Ponin tuoksustakin on vielä aavistus jäljellä.
Nightsongin kiiltävä pinta yllätti. Luulin ensin, että poni on kiillotettu jollakin rasvalla, mutta ilmeisesti sen kuuluukin olla kiiltävä. Aika jännä :)

Nappasin Sokkopöllön blogista linkin tällaiseen hauskaan ponigeneraattoriin, jossa voi tehdä omannäköisensä ponin. Minun ponistani tuli tällainen:

4.10.2011

Syksyinen pyöräretki

Valokuvauskilpailun palkinto on saapunut! Polkupyörä ja piknikkisetti on todella mukava pakkaus, erityisesti kuitenkin pidin setin hahmoista, eli äiti ja poika Renard-ketuista. Oli pakko saman tien ottaa kuva setistä näytille. Tässä siis Kettuperheen syksyinen pyöräretki:



Yllätyksiäkin tämä setti tarjosi, sillä sen mukana tuli pieni keltainen istuin vauvahahmolle. Istuimen voi laittaa isomman pyörän etu- tai takakoriin ja vauva mahtuu siinä hyvin istumaan. Pakkauksessa tätä osaa ei ole ollenkaan kuvattu. Kiva extra kuitenkin :) Tässä kuva äidin pyörästä ja istuimesta:



Pyöräretken jälkeen on aika levittää viltti syksyiselle nurmikolle ja kattaa picknic:



Polkupyörien lisäksi settiin kuuluu isohko joukko picknic-tarvikkeita, kaksi voileipää, maitopullo, radio ja tennismailat + pallo. Tämän setin varustetaso on siis todella runsas. Erityisen innolla odotin tuota radiota, sillä sellaista minulla ei vielä ole. Astiasto minulta jo löytyy.

Renard-vauva ei kuulunut tähän settiin vaan olen ostanut sen jo aiemmin. Renard-sisko olisi hauska lisä perheeseen, mutta se on melko hankala saada. Tällä hetkellä siskohahmoa myydään vain SF-fanclubin liittymis- tai jäsenyydenuusimislahjana. Seisovaa vauvaa lukuunottamatta kaikki muut tämän perheen hahmot tulevat jossakin tarvikepakkauksessa mukana, joten jo se tuo haastetta Renerd-keräilyyn. No, perhe on ihan sopiva tällaisenaankin: