100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 131-135)

Yöllinen yaoin-nälkä iski yöllä ja lukaisit seuraavat viisi esiteltävää kirjaa täyteen. Soul Eater onkin teille jo tuttu aiemmasta esittelystä, mutta numerojärjestyksen vuoksi lisään senkin tähän:

131/300: Soul Eater, vol.1 (Atsushi Ohkubo)

Kurvikkailla naisilla höystetty shounenmättökin voi olla joskus oikein hupaisaa luettavaa! Maka on tyttö, joka pyrkii mahtavaksi asemestariksi yhdessä viikatteensa Soul Eaterin kanssa. Soul Eaterin on syötävä 99 ihmisen ja yhden noidan sielut tullakseen mahtavaksi Death Scytheksi. Siinähän sitä urakkaa riittääkin.
Tarina sijoittuu kummituskaupunkimaiseen Death Cityyn, jota valvoo itse Kuolema. Korjattavat sieluparat kuuluvat onneksi meidänkin maailmassa tutuille pahiksille, kuten Viiltäjä Jackille, Caponelle ja Rasputinille. Pääpaino on huumorissa ja taisteluissa, jotka on piirretty varsin nätisti. Lukuisat alaston-, tirkistely- ja puristelukohtaukset takaavat viihdettä naiskauneudesta pitäville.
****

‎132/300: Good morning (Ritsu Natsumizu)

Touko-kesäkuussa on junelta ilmestynyt monta kiintoisaa yaoi-nimekettä ja tämä oli ensimmäinen ennakkotilauksistani, joka ehti sisään postiluukustani. Ensimmäinen tarina kertoo tarinan salarymaneista, joista Shinohara on homo ja päähenkilö Hayashi taas on varma, ettei ole. Kuitenkin hän hakeutuu jatkuvasti Shinoharan seuraan ja herääkin eräänä aamuna alasti tämän sängystä. Mitä on tapahtunut ja millainen mies Shinohara oikein on?
Toisessa tarinassa kaksi salarymania kisaavat toistensa huomiosta meloonileipien parissa.
Mangalle on annettava suuri plussa tilannekomiikasta, ensimmäisen tarinan komeasta semestä ja toisen tarinan miellyttävästä ukesta. Toisaalta mangalle on annettava miinusta itkuisista ukeista, joita ilman tämä olisi ollut aivan erinomainen yaoi. ****-


133/300: Your love sickness (Hayate Kuku)

En millään tavalla pidä kissankorvaisista mangahahmoista, mutta tämä ketunkorvilla ja -hännillä höystetty yaoi kyllä osui ja upposi. Olen muutenkin mieltynyt Hayate Kukun piirustustyyliin ja verratten erilaisiin aihevalintoihin yaoi-maailmassa. Häneltä on ilmestynyt oiva tarina Cowboyn ja intiaanin suhteesta, joskaan sitä ei ole vielä käännetty englanniksi. Onneksi tämä sentään löytyy Junelta kännettynä, vaikka painos onkin myyty loppuun.

Alkutarina kertoo kahdesta kettu-jumalasta, jotka harjoittelevat tullakseen temppelivuoren suojelijoiksi. Patsaiden muodossa nämä kaksi vartioivat temppeliä - ainakin silloin kun eivät ole totaalisesti toisissaan kiinni. Tarinaan on ympätty kiinnostava kastijärjestelmä, jossa uke on alempaa punakettujen rotua, kun taas seme on voimallinen valkokettu korkearvoisesta perheestä. Tarina koostuu lyhyistä väläyksistä, joissa tapahtuu joko jotain hassua tai kerrataan kettujen lapsuutta.

Muut tarinat kertovat ukkosenjumalan ja eksyneen talonpojan kohtaamisesta sumuisella vuorella; jalkansa katkaisseesta mallipojasta, jota komea bento-kauppias käy ruokkimassa; sekä yakuzan ja poliisin suhteesta.
Huumori oli tässä mangassa hyvin samanlaista kuin Good Morningissa, vaikka mangaka onkin eri. Monessa kohdassa sai kyllä nauraa! *****


‎134/300: How to seduce a vampire (Nimosaku Shimada)

Yllätyksekseni löysin itseni lukemasta yaoimangaa, joka ei ollutkaan pelkkää ihmissuhteilua vaan tässä oli jopa ihan juoni. Ja samuraita, joista en yleensä ole kauhean kiinnostunut.
Watanabe löytää kadulta tiedottoman miehen, joka osoittautuu parturiliikettä pitäväksi vampyyriksi Mizuoksi. Watanabe saakin työpaikan Mizuon vastaanottoapulaisena kiitokseksi pelastamisestaan. Vähitellen tarinassa paljastuu myös taustajuoni, joka valottaa molempien menneisyyttä jo ennen varhaista edo-kautta. Tähän liittyy läheisesti demoneita tuhoava miekka, jonka Watanaben esi-isä (vai liekö hän itse?) takoi aikanaan Mizuon avustuksella.
Tarina itsessään on yllättävän mielenkiintoinen, mutta harmillisen vaikeaselkoinen. Välillä on mahdotonta seurata tapahtumien kulkua ja liittää välähdyksenomaiset pätkät yhdeksi kokonaiseksi kuvioksi. Ehkä yksi pokkari on aivan liian lyhyt näin suurelle tarinalle, jossa hypitään sikin sokin kahden eri aikakauden välillä.
Piirtojälki on keskinkertaista, mutta tarinassa on omat hyvät hetkensä, joiden ansiosta kirjan jaksaa lukea loppuun. Suosittelisin tätä kuitenkin enemmän samuraista kuin vanpyyreistä kiinnostuneille fujosheille. Veren sijaan vampyyrit imevät tässä jotain ihan muuta. ***+


135/300: Black-winged love (Tomoko Yamashita)

Ostin tämän, koska mangakan toinen yaoi, Diningbar Akira, teki minuun syvän vaikutuksen. Ihan Akiran tasolle tämä ei yltänyt, sillä tästä puuttuu Akiran vahvuutena toiminut huumori. Mutta sen sijaan manga sisältää peräti kymmenen lyhyttä tarinaa, jotka kaikki ovat selvästi genrestään erottuvia ja ennen kaikkea synkkäsävyisiä - rakkauteen ei läheskään aina vastata rakkaudella.
Tarinapaletti sisältää mm; työkaverukset, joista toinen on juuri tunteensa tunnustanut masokisti ja toinen homofoobikko; kuusilapsisen perheen vanhin poika, joka pelkää tulla ulos kaapista; poika, joka on tilannut itselleen miesprostituoidun netistä testatakseen omaa suuntautumistaan...
Yamashitan piirtotyyli ei ole järin kaunista, mutta ei kyllä huonoakaan. Hyvällä tavalla rumaa? Ajoittain rumat hahmot sopivatkin hyvin realistista surua ja karua elämää kuvaaviin tarinoihin. Jos kaipaa jotain erilaista ylisöpön BL-hattaran sijaan voin hyvin suositella Black-winged lovea. ***½