100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 126-130)

‎En tiedä iskikö lukuähky vai mikä, mutta en ole pariin viikkoon lueskellut mitään. Vanhoja kirjavinkkauksia on kuitenkin jäänyt postittamatta, joten laittelen niitä tulemaan :)


126/300 La vie en rose (Sakurako Yamada)

Oikein kivasti piirretty, mutta ehkän turhan "rankka" aiheeltaan minulle. Tämän yaoimangan tarinat kiertyvät erään baarin henkilökunnan ja asiakkaiden ympärille. Pääkeskiössä on baarin johtava baarimikko, joka on erittäin komea ja cool, mutta ei päästä ketään nahkansa alle. Synkän tarinasta tekee muutamat toisiaan hyväksi käyttävät miehet, myös päähenkilö itse.

Piirtotyyli on ajoittain oikein mukiinmenevää, mutta kerronnassa on hieman puutteita. Ihan aina en pysynyt kärryillä siitä, missä mennään ja kuka kukin on. Manga olisi ehdottomasti tarvinnut aloitussivulle jonkinlaisen hahmokartan. Mutta muuten ihan kiva ***


‎127/300 Endless Rain (Yuuya)

Synkkä teema jatkuu. Tarina alkaa, kun kahden pojan, Akiran ja Naon äiti on kuollut ja näiden etäiseksi jäänyt isä haetuttaa pojat luokseen asumaan. Isä johtaa valtavaa yritystä, mutta osa hänen puuhistaan ei kestä päivänvaloa. Alempi johtaja, komea ja kylmä Hyougami hautookin isälle kauheaa kostoaan ja pyytää Akiraa mukaan vallankaappaukseen.
En pitänyt yhtään Hyougamin kylmyydestä, mutta päähenkilö Akiran huolenpoto sokean Nao-veljensä vuoksi oli koskettava.

Mangan juoni oli yllättävän pitkä ja melko syvällinenkin useine sivuhenkilöineen. Onneksi tarina saa kuitenkin onnellisen lopun ja kirjan toinen lyhyttarina on hieman kevyempi - se kertoo kahdesta lapsuudenystävästä, joista toinen sairastaa synnynnäistä sydänsairautta.
Tämänkin yaoin piirtojälki on vain puolittain onnistunutta, mutta kerronta on hieman La vie en rosea selkeämpää. ***+


128/300 Lover's flat (Huouta Fujiyama)

Tiesin jo entuudestaan, että tämä yaoimanga ei voisi kauheasti ampua ohi. Kaksi paria samassa talossa - tosin flat tarkoittanee tässä samaa kerrostalokompleksia, mutta vierekkäisiä ovia silti! Sen enempää en tässä ala poikien touhuja erittelemään sillä kyse on hyvin perinteisestä "tunnustetaan rakkaus, painitaan oman seksuaalisuuden kanssa ja eletään lopulta onnellisina"-tarinasta. Teemana on vain vahvasti tuo vierekkäin asuminen pienenpienissä yksiöissä.

Tarinasta löytyi tunnelmaa, piirtojälki on ajoittain hyvinkin nättiä ja hahmot riittävän erinäköisiä ja luonteisia. Can't go wrong with that! Nyt haluaisin kovasti lukea mangakan kaksi muuta yaoita: Sunflower ja Ordinary crush. Suosittelen! ****

‎
129/300: Embalmer, vol.1 (Mitsukazu Mihara)

Manga, jonka päähenkilö on palsamoija. Japanissa ruumiiden palsamointi ei ole läheskään yhtä suosittua tai edes tuttua kuin esimerkiksi Amerikassa ja ammattiin liittyy monia ennakkoluuloja. Tämän mangan idea lieneekin tuoda ammattia paremmin tutuksi lukijoilleen, sillä se on paitsi erinomaista draamaa myös hyvin opettavainen.
Shinjyurou on nuori mies, joka on valinnut urakseen palsamoijan harvinaisen ammatin. Kirja koostuunkin lyhykäisistä tarinoista, jotka yleensä kertovat kuinka satunnaiset ihmiset kuolevat ja miten palsamoija voi tuoda lohtua heidä perheilleen valmistelemalla kuolleen arkkuun yhtä kauniina/komeana kuin tämä oli eläessään. Myös infektioriski pienenee balsamoinnissa ja eräässä tarinassa pieni poika pääsee viimein halamaan tuberkuloosiin kuollutta isäänsä tämän pitkän eristyskauden jälkeen.
Kuolema toki jo itsessään riittää herättämään ajatuksia, mutta oli myös erittäin mielenkiintoista lukea palsamoijan ammatista. Vastapainona kylmälle työlleen Shinjyurou on oikea naistenmies ja haluaa työpäivänsä päätteeksi syliinsä lämpimän ihmisen.
Vain mangakan piirtojälki saattaa joillekin olla hieman luotaantyöntävän näköistä, sillä se on hyvin vahvaa ja melko karkean näköistä. Toki lukiessa tähänkin tottuu ja sisältö korvaa helposti ulkokuoren. Sarja on kuusi osaa pitkä ja tämä ensimmäinen osa saa minulta neljä tähteä viidestä ****


‎130/300: Embalmer, vol.2 (Mitsukazu Mihara)

Toinen osa palsamoijan arjesta jatkaa hyvin samoilla linjoilla kuin ensimmäinenkin osa. Uusia asiakkaita tulee surullisten teiden kautta vanhalle kirkolle, jossa Shinjyurou asuu.
Selkeäksi tulee myös Shinjyuroun viha-rakkaussuhde vuokranantajansa tyttäreen, joka toimii myös hänen epävirallisena taloudenhoitajanaan.
Toinen osa pureutuu hieman enemmän syihin, miksi Shinjyurousta tuli isänsä työn jatkaja, mutta pääpaino on edelleen palsamointiin joutuvissa asiakkaissa. Oma suosikkini oli koskerttava tarina kahdesta lääkärikolleegasta, joiden rakkaustarina jää kovin lyhyeksi.
****