Selaillessani Soul Eater mangan ensimmäistä suomijulkaisuosaa Prismassa, kun silmiini osui eräs aukeama, joka herätti mielenkiintoni:
Sarja oli minulleen entuudestaan suhteellisen tuntematon, sillä olen nähnyt siitä vain ensimmäisen osan animena. Anime itsessään oli oikein kauniisti piirretty, joten olin toki kiinnostunut mangajulkaisustakin, kun kerta se Sangatsumangalta tässä kuussa ilmestyi. Ensimmäinen animejakso kattaa mangasta ensimmäisen luvun, mutta todelliset herkut nähdäänkin vasta kirjan alun jälkeen, luvuissa kolme ja neljä!
Kuka vain kauniista (alastomista tai ainakin vähäpukeisista) naisista innostuva voi saada Soul Eaterista erinomaista luettavaa. Sarja on shounenmangojen tapaan ikuista kilpailua ja taistelun mäiskettä; tällä kertaa kerätään ihmisten ja noitien sieluja ja koetetaan kehittää kaiken voittavaa Death Scythe asetta. Nokikkain ovat taisteluparit, joihin kuuluu aina asemestari ja tämän ase. Aseella itselläänkin on sielu ja inhimillinen muoto ja se saa voimia murkinoidessaan voittamiensa ihmisten sieluilla. 99 ihmissielua ja 1 noidan sielu on resepti, jolla aseesta tulee viimein Death Scythe - ehkäpä vieläkin voimallisempi, kuin mikä itse Kuolemalla on.
Pääpari on nuori Maka-tyttö, jonka hurvittelija isä on tämän hetken voimakkain Death Scythe ja Makan oma ase Soul Eater-viikate. Heidän lisäkseen tässä ensimmäisessä osassa esitellään pari muutakin paria; oman elämänsä superjulkkis Black*Star ja tämän ujo salamurha-ase Tsubaki, sekä neuroottisesti symmetriaa tavoitteleva Death the Kid (Kuoleman oma poika) ja tämän kaksoispistoolit Patty ja Liz.
Soul Eaterin vahvuus on sen herskyvässä huumorissa ja sidokset meidänkin maailmastamme tuttuihin hahmoihin. Vaikka tarina itsessään sijoittuu kummituskaupunki Death Cityyn, on siellä vastassa mm. Viiltäjä Jack, rikollispomo Alcapone ja Rasputin. Onneksi taisteluparit keskittyvätkin keräämään sieluja lähinnä tunnetuilta rikollisilta ja murhamiehiltä.
Silmänkarkkia tarjoavat runsaat naishahmot ja timburtonmainen kummituskaupunkimiljöö. Ikäsuosituksessa +12 on hyvä pitäytyä lähinnä lukuisten alaston- tirkistely- ja puristelukohtausten takia. Kuitenkin sarja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen, kun vain hyvää huumorimangaa kaipaa. Itse annan tälle ekalle osalle neljä tähteä viidestä: ****
The Daisy & The Daffodil
4 päivää sitten
Neljä tähteää? Se oli niinkin hyvä? :D Yllättävää.
VastaaPoistaMietinkin tänään kaupassa, kannattaako tämä ostaa. En taida ostaa, mutta oli kiva lukea arvostelusi siitä, täydellisesti ajoitettu sellainen. :D
VastaaPoistaSuosittelen lukemaan, aivan mahtava sarja! 8D <3
VastaaPoistatäydellinen kirjasarja
VastaaPoista