My little pony - löytöjä

Viimeaikoina olen kierrellyt kirppareita tiheään ja onni on tuntunut olevan matkassa harvinaisen usein. Intoani on lisännyt myös löytämäni mainio kirppariseuralainen, jonka kanssa ollaan kierretty pitkin poikin Uuttamaata tutustumassa uusiin kirppareihin ja tonkimassa läpi vanhoja. Olen jo aikaa sitten huomannut, että yhdessä ystävän kanssa onni suosii tuplasti - suosittelen!

No, harvinaislaatuinen onni ollut siltäkin kannalta, että olen viimen löytänyt myös G1 My little poneja! Edellisistä löydöistä alkoikin olla jo vuosi. Kymmenen kopukkaa on parin viikon sisällä tarttunut mukaan ja ne ajattelin nyt esitellä tässä.



Tutti Frutti

Oli ilo löytää välistä poni SEKÄ tarvikkeet! Tällaisia ponitarvikkeita minulla ei paljoa aiemmin ollutkaan. Tuo kakku koostuu kuudesta osasta, joista yksi jäi pois kuvasta. Siksi liitän tähän vielä erillisen kuvan kokonaisesta kakusta.
Ihan täydellinen setti tämä ei ilmeisesti ole, sillä ainakin lusikoita ja kuppeja näyttäisi puuttuvan. Ihan tarpeeksi kuitenkin. Hauska ylläri oli, että jopa pahviset juhlahatut olivat ehjät ja sisältyivät tarvikepussiin, jonka löysin ponien yhteydestä.




Baby Cuddles ja Baby Blossom

Ponit myytiin tällaisilla kokoonpanoilla, mutten ole ihan varma kuuluvatko kaikki varusteet näille. Laitoin ponit järjestykseen väriteemansa mukaisesti. Toivottavasti meni edes lähelle oikein?
Tämä on jo kolmas Baby Blossom, joka minulle on tullut ja harmittaa hieman, etten viitsi korvata lapsuuden Blossomiani uudella. Tällä uudella kun on ihanan silkkinen harja verrattuna vanhan ponin korppuharjaan :/
Sanoinko jo, että osa poneista lähtee myyntiin? Hieman on vielä hakusessa että mitkä ja millä varusteilla.

Kuvasta unohtui vielä kaksi väreihin sopivaa kampaa:





Twirler ja Songster

Tässäpä kaksikko joka löytyi yllättävän lyhyen ajan sisällä, joskin eri paikoista :D Songster on kärsinyt ilmeisesti jonkin koiran hampaissa sillä sen takapuoli on pahasti rei'itetty, samoin tuo hännänpyöritysnuppi - sen sijaan mekanismi toimii kuin unelma. Twirler taas on erinomaisessa kunnossa, mutta sen mekanismi toimii hieman jäykästi, joskin häntä kyllä pyörii nappia veivattaessa. En osaa sanoa, kummasta pidän enemmän - muovivaurioinen Songster on jotenkin todella symppis.



Mainsail ja Vanilla Treat

On aina mukavaa löytää TAF-poni (Twice as Fancy sarjaa), eikä Mainsail tee poikkeusta. Sen karvojen väriävaihtava valkoinen osa on normaaliin tapaan kuivettunut koppuraksi, mutta muuten poni on oikein pirteän näköinen.

Aluksi luulin Tutti Fruttin synttärisetin kuuluvan Vanilla Treatille, sen kankkaraa koristavan kakkukuvan takia. Ponin varusteiksi vielä kuuluu tuollainen söpö essu, jonka oikeaa sijoittelua en tosin ihan ymmärrä. Selkään loimen lailla vai eteen roikkumaan?



Kiss Curl ja Wind Drifter

Tässäpä kaksi rassukkaa. Kiss curlin hiukset on sotkettu jollakin punaisella, joka onneksi lähtee rapsuttelemalla pois - joskaan rapsuttelu ei tule olemaan mikään nopea, hauska tai helppo tehtävä. Tämä poni joutanee ainakin myyntii, sillä itseltäni tämä jo löytyy.

Wind Drifter on joutunut Songsterin tavoin koiran (tai vauvan?) puremaksi. Sen vauriot ovat onneksi vähäisiä, mutta ikävästi juuri kuonon alueella. Siivistä ei tuttuun tapaan ole tietoakaan. -.- Mitähän tällekin tekisi? Yllättävän pieniä ovat nuo Flutter-ponit.



Talk-A-Lot

Tämä poni puhuu! Aiemin olenkin teille esitellyt tämän ponin sisaren Chatterboxin, jonka patterit olivat ruostuneet ponin sisään. Talk-A-Lot on kuitenkin erinomaisessa kunnossa ja kylkiä painelemalla se sanoo kaikkea siirappista kuten: "I'm pretty!" ja "I love you"



Dainty Dhalia

Ensimmäinen Perfume Puff ponini! Pääsin viimein kokeilemaan itse, millaiset nuo "pumpuliharjakset" ovat. Ja kyllähän ne pehmoiset ovatkin, mutten kyllä tiedä miten noita rastoja lähtisi avaamaan. Kamman kanssa niistä tuntui lähtevän pelottavan paljon karvaa. Luulen myös, että ponin harjaa ja häntää on lyhennetty saksien avulla. Silti tämä harmaaksi kellastunut sulotar on yksi tämän postauksen suosikeistani.



Ponien tarvikepussien mukana tuli vielä seuraavat varusteet. Olenko oikeassa, jos arvelen näiden kuuluneen joskus Pretty Parloriin? Yllättävän hyvin istuvat ponille satula ja suitset, mutta kengät ovat kyllä aika turhakkeet :D


::EDIT::

Lopuksi vielä extra-kuva Talk-A-Lotista, jonka kuvauksellisuus tästä kulmasta iski silmään vasta kuvaussession jälkeen ja josta oli ihan pakko ottaa vielä toinenkin kuva:

Barbiet #3: Vintage

Kun puhe tulee ikivanhoista "vintage" barbeista, aletaan liikkua minun tietämysalueeni äärirajoilla. Näihin ei ole tosiaan paljoa tullut törmäiltyä, eivätkä vanhat barbiet ole koskaan minua juuri viehättäneetkään.
Kuitenkin yksi ratkaisevista seikoista, jotka saivat minut tarttumaan 15€ barbie-pussiin olivat kaksi vintage barbieta, jotka muiden nukkien seasta löytyivät. Kotona lähempi tarkastelu osoitti pussista löytyvän myös alkuperäiset vaatekerrat:



Allan
Midge

Nuket oli yllättävän helppo nimetä, sillä molempien kankkaraan on painettu nuken oma nimi. Poikanukkeja on muutenkin vähän, joten Allanin sain helposti puettua nimikoitujen vaatteiden ja ebayn avustuksella. Löysin pussista jopa yhden valkoisen kengän, joka sopi Allanin jalkaan. Harmi, ettei toista löytynyt.

Midge oli sanalla sanoen hieman haastavempi. Midge-nukkeja kun tehdään vielä nykyäänkin ja vanhojakin versioita on ihan riittämiin. Nuken tukan väri ja naama ovat vaihdelleet kovasti läpi vuosien kehityksen. Luultavasti kyse on kuitenkin yksittäin myydystä uimapukuversiosta. Nuken uimapuvun väriin sopivat korkokengätkin löysin, mutta ne eivät kyllä mahdu tämän nuken jalkoihin. Eivät varmaan ole siis alkuperäiset. Lisäsin ne kuitenkin kuvaan, jos joku sattuisi tunnistamaan?

Molemmat nuket ovat ihmeen hyvässä kunnossa. Midgen alkuperäisissä, lakatuissa kynsissäkin on vielä maalia jäljellä. Midgen pää sen sijaan on kyllä tummunut oudosti (kun taas huulet ovat melkein valkoiset) ja kadonneet korvakorut ovat jättäneet rumaa vihreää korvan seutuville.

Suurin osa barbiekassista löytyneistä vaatteista vaikuttaa vanhoilta, ja mietin kuinka suuri osa niistä saattaa olla aitoja barbien vaatteita. Täytyy varmaan joltakin barbie-foorumilta käydä kyselemässä. Oikealla teille kuitenkin melko tyylikäs asukokonaisuus, jonka puin Midgelle.

Barbiet #2: 90-luvun prinsessat

Hankittuani kokoelmaani tärkeimmät mibbeinä, eli alkuperäisissä laatikoissaan, sain hetkeksi rauhan barbiekokoelman suhteen. Nukkien tietojen ja nimien metsästäminen netistä oli kuitenkin avannut silmäni kirpparin tarjonnan suhteen. On tylsää ostaa mitään, jos ei tunnista nukkeja tai niiden vaatteita, mutta taustatyöstä oli joitain jäänyt mieleenkin.
Ennen kaikkea minua kiinnostavat 90-luvun barbiet, joita itselläni ja kavereillani oli. Ja kaikki ne ihanuudet, joita näki vain telkkarimainoksissa ja leluostastolla... No! Kun on jotain alkanut katsella niin kyllähän niitä alkoi vastaankin sitten kävellä kirpputorikierrosten yhteydessä.
Ensin ostin neljän barbien nipun, joista jokaisella oli omat alkuperäiset vaattensa ja hiukset hellästi hoidetut (alkuperäiset kengätkin tallella!). Koko nippu maksoi 6€.
Eilen taas löysin kirpputorilta peräti kassillisen barbeja ja niiden vaatteita/varusteita. Koko illan kestänyt perkaaminen ja tietojenhaku internetistä paljasti minulla olevan kahdeksan uutta, lähes täydellisesti puettua nukkea. Kassin hinta oli 15€ ja se sisälsi runsaasti myös pehmoleluja ja feikkiponeja/barbeja, joista suurin osa lensi roskiin.

Näitä 90-luvun barbeja esittelen nyt tässä:



Sea holiday Barbie
Cut and style Barbie
Tunnistamaton Barbie

On upeaa, kun kirpparilta löytää barbien, josta on pidetty hyvää huolta. Tällainen oli mm. tuo cut and style Barbie, jonka hiuksia ei oltu koskaan päätetty saksia. Hiuslisäke tuo tukkaan vielä tuuheutta, vaikka nukke näyttäisi hyvältä ilman sitäkin. Sea holiday Barbielta puuttuu merimieshattu, mutta nuken takki tuli nuken mukana - jäi vain pois kuvasta, kun on niin ruma.

Oikeanpuoleinen Barbie jäi vielä tunnistamatta. Sen kasvot ovat identtiset etsimäni Ibiza-Barbien kanssa. Ibiza oli osa lapsuuden kokoelmaani, joka katosi, mutta sitä en ole onnistunut ostamaan boxattuna takaisin. Tämä mysteeribarbie täyttää jäljelle jääneen mekon kuitenkin hyvin. Ibiza Barbien mekkoa ei kuitenkaan lotissa ollut. Aluksi epäilin, että tämän nuken alkuperäiset vaatteet ovat neonpinkki uimapuku, jossa on kultaiset röyhelöt. Uimapuku oli ainoa selvästi 90-luvun barbievaate, joka vaatekasasta jäi jäljelle, kun olin muut nuket pukenut. Jos joku osaa kertoa Barbien oikean nimen niin voi kommentoida alle! Onko tämä Ibiza barbie, vai joku muu rantatyttö?



Dance moves Barbie
Ultra hair Barbie
Sweet rosest Barbie

Dance moves Barbie on kyllä tanssinut sukkahousunsa aivan rikki! Onneksi lähinnä takapuolelta, joten edestä reiät eivät niin näyt. Barbie liikuttaa käsiään, kun sitä vääntää vyötäisiltä. Korvalappustereoista on valitettavasti kadonnut kuulokkeet, mutta itse laite löytyy, samoin kuin laitteen sisällä oleva pieni irrallinen c-kasetti. Harmillisesti barbien korvarenkaista on rengasosat kadonneet ja jäljellä on vain napit.

Ultra hair Barbie on onneksi myös säästynyt parturoinnilta ja sen varusteetkin olivat aika hyvin mukana: kaulaliina ja hiuspanta. Rojupussista taisi löytyä myös Barbien mukana tulleen hiusgeelipurkin korkki... Itse geeliä ei ollut enää jäljellä :D

Sweet roses barbien esittelinkin jo aiemmin. Tältä yksilöltä puuttuu valkoinen esiliina ja sormus sormesta.

Koirasta minulla ei ole mitään tietoa onko edes barbiesarjaan kuuluva :D Sain sen samassa barbiekassissa kuin nuket ja rottinkiset kalusteet.



Magical hair mermaid Barbie
Rapunzel Barbie (?)

Tässäpä kaksikko, joka taitaa olla lähdössä naamiaisiin. Merenneitobarbiet eivät ole kauheassa suosiossani ja nuken liila tukka näyttää lähinnä itse tusseilla värjätyltä. Tuo pyrstö on kuitenkin ennemminkin mekko kuin oikea pyrstö, sillä nuken jalat tulevat siitä läpi.
Tähkäpään olen joskus yksittäin napannut kirpparilta, kun sai halvalla nuken, jolla on vielä kengätkin tallella - kruunu tosin puuttuu.



Sparkle beach Barbie
Rollerblade Barbie ja Ken

Sparkle beach Barbien olisin halunnut ostaa mibbinä, sillä sen hiukset on alunperin laitettu pakkaukseen ihanalle kiermuralle. Olin kuitenkin iloinen, kun löysin Barbin kirpparilta hyvässä kunnossa. Vasta äsken sain tietää, että nukesta on olemassa kaksi eri versiota, joista tämä ei ole koskaan ollutkaan kiehkurahiuksinen :/ No, leikkeihin se sopii kyllä.

Rollerblade Ken on ihan oma alkuperäinen nukkeni ja ensimmäinen (ja lapsuuden aikaan ainoa) kenini. Se näyttää kuvassa oimituiselta, koska sen molemmat jalat ovat katki ja nukke seisoo kuvassa irtojalkojensa varassa... Ja vaikka tiedän, ettei Kenin rullaluistimet ole hävyksissä, en löytänyt niitä mistään kuvaussessiota varten. Pah.
Oikeasti tuo Ken on hyvin komea ja siksi otin tuohon viereen vielä toisen kuvan todistamaan sen.

Olin yllättynyt, kun löysin kirpparilta samaan Rollerblade sarjaan kuuluvan Barbienkin. Onneksi tällä Barbilla ei ole seisontavaikeuksia. Rullaluistimet iskevät kipinää, kun niitä liututtaa lattiaa pitkin. Tai räpsii tupakansytyttimen tapaan. Muistan, kuinka yritin lapsena sytyttää "mahtavaa tulipaloa" Kenin rullaluistimilla. Mahtaako kukaan enää valmistaa tällaisia leluja tänä päivänä? :D



Winter sport Midge

Midgestä en kauheasti välitä. Hänellä on jotenkin umpimielinen ilme. Setti itsessään on käsittänyt alkujaan lumilaudan, sukset ja luistimet. Luisitimista oli kadonneet terät, joten ne jäivät pois kuvasta. Midgen tunnistamiseen meni aikaa, sillä tästä nukesta on tehty muutamakin setti, joissa kaikissa hänellä on saman tyyliset vaatteet. Esim. nuo monot ovat samanlaiset kuin rullaluistimissa, mutta vain ilman rullaosaa. Tältä talviurheilu Midgeltä puuttuu hörsylähame, mutta väliäkös tuolla.

Jos joku katsoo tarvitsevansa tätä nukkea, voi heittää alle tarjouksen tai lähestyä sähköpostilla: toukkero [ät] gmail [piste] com

Barbiet #1: Alkuperäiset

Olen varmasti aiemminkin blogissani maininnut siitä, miten omat lapsuuteni barbiet ovat kadonneet jäljettömiin. Jäljelle olivat jääneet vain barbien vaatteet ja kaikki varusteet. Tämän hämmentämänä olen lykännyt barbie-kokoelmani uusimista pitkään sillä olen toivonut nukkien vielä löytyvän.
Vähitellen kuitenkin on alettava uskoa, että vaikka barbeja ei olisikaan myyty kirpparilla, ovat ne tyystin kadonneet. Siksipä olen ostanut lapsuuteni rakkaimmat barbiet uusiksi ebayn kautta ja muutenkin alkanut pitää silmällä kirpputorien barbietarjontaa. Kokoelma onkin melko noeasti kasvanut ihan mukavan kokoiseksi.
Jopa niin isoksi, että tänä iltana ottamieni kuvien lavastaminen oli sanalla sanoen rasittavaa! Barbiet eivät tosiaan ole mitään helppoja kuvattavia: lavasteiden pitää olla isot, valoa ei ole koskaan tarpeeksi ja aina kuvaan jää joku kohta huonosti (mekko rypyssä, nukke katsoo minne sattuu jne.). No, tulipahan nyt otettua ja tulossa onkin lyhyehkö päivityssarja kokoelmastani.

Aloitamme tänään suurin piirtein siitä, mistä jouduin kokoelmani aloittamaan. Lapsuuden kokoelmani uusimisesta. Yhtä rikkinäistä Keniä ja Shellyä lukuunottamatta barbielaatikkooni oli jäänyt vain (rikkinäisiä) feikki-nukkeja. Kaikki rakkaimmat barbieni oli ostettava uusiksi. Pohdiskelin pitkään koetanko metsästää nuket irrallisina, mahdollisimman täydellisinä setteinä ja mistä ne saisin. Pian kävi kuitenkin selväksi, että paljon helpommalla pääsen, kun ostan nuket alkuperäispakkauksissaan. Hintakaan ei ole tavanomaisimpien nukkien kohdalla aivan mahdoton, joten päädyin ostamaan boxatut versiot. Ajattelin, että näiden avaaminen olisi kuin lapsuuden uusimista :)



Niin... en ole sitten kuitenkaan saanut avattua noita. Kun ne viimein saapuivat, olivat ne niin suloisia paketeissaan, etten halunnut pilata alkuperäistä asetelmaa. Kaiken lisäksi minulla ei olisi ollut näille oikeasti mitään käyttöäkään irrallisina - ei niitä olisi lapsellekaan raaskinut antaa. Minttikuntoisia retronukkeja.

Vasemmalta oikealle nuket ovat:
Sweet roses Barbie (nukella on mukana kolme asukokonaisuutta)
Fashion Play Barbie #1376 (vuodelta 1988)
Pretty in plaid Barbie

Tuon viimeisen ostin aikanaan ihan itse omilla rahoillani (siis sen alkuperäisen, kadonneen yksilön) ja se jäi uusimmaksi barbiehankinnaksi ennen kuin lopetin teini-iän ajaksi leluilla leikkimisen. Tykkään kauheasti sen vihreästä teemasta ja nukkekin on ihanainen, vaikka edustaakin jo uudempaa barbiesukupolvea.

Kaksi muuta sain ihan pienenä. Fashion play Barbie saattoi jopa olla ensimmäinen barbieni. Sweet rosesin saannin olen muistavani; sen paketti oli niin upea ja nukke vielä upeampi.

On hassua, että minulla on näiden jokaisen barbin asukokonaisuudet tallessa ja nyt täysin hyödyttöminäkin... Kaiken lisäksi löysin toissaviikolla tuon Sweet roses-barbien kirpparilta 1,50€ edulliseen hintaan! :D Se saakin mennä oman tyttöni leikkeihin ja näin ollen minun ei tarvitse avata boxattua nukkea paketistaan ehkä koskaan.

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 141-150)

141/300: Sand chronicles, vol. 1 (Hinako Ashihara)
142/300: Sand chronicles, vol. 2 (Hinako Ashihara)
143/300: Sand chronicles, vol. 3 (Hinako Ashihara)
144/300: Sand chronicles, vol. 4 (Hinako Ashihara)
145/300: Sand chronicles, vol. 5 (Hinako Ashihara)

Uusin löytöni shojo-romantiikan parista ja varsin mainio sellainen!
Kesäiseen romantiikannälkään tämä teinirakkaussarja on mitä mainiointa viihdettä. Tarina alkaa, kun 12-vuotias Ann muuttaa avioerosta kärsivän äitinsä kanssa maaseudulle isovanhempiensä lukse. Synkät tapahtumat seuraavat pian muuttoa, mutta vaikeista ajoista Ann selviytyy komean Daigo-pojan ansiosta. Myöhemmin Ann ja Daigo alkavat seurustella ja käyvät läpi jokaiselle tuttuja teiniseurustelusuhteen vaikeuksia: kaukosuhde, myrskyisät tunteet, kolmiodraama, ero, paluu yhteen ja paljon kyyneliä.

Sarja erottuu jonkin verran siinä, että kolmiodraama etenee melko pitkällekin ja ainakin vielä tässä vaiheessa sillä kolmannellakin saattaisi olla mahdollisuuksia. Joka tapauksessa kiherryttäviä kohtauksia yhdistettynä hahmojen ronskin käytöksen tuomaan huumoriin tekevät sarjasta kiinnostavan lukea. Sarjan edetessä nuoret kasvavat ja 5. osassa he ovat jo 17-vuotiaita.

Ainoan miinuksen annan sarjalle Annin jatkuvasta itkeskelystä - joka ikinen kohtausta päättyy kyyneliin. Muuten teinien jatkava angstailu ja ylimaallinen dramaattisuus vain nostavat omia nuoruusmuistoja mieleen, eivätkä näin ollen haittaa. Osat 1-3 saavat minulta neljä tähteä **** ja osat 4-5 kolme tähteä paikallaan junnaamisen johdosta ***.

‎

146/300: Taru sormusten herrasta; Sormuksen ritarit (J.R.R.Tolkien)
Olen jo pitkään halunnut lukea THS:n uusiksi ja nyt viimein tartuin projektiin uusin asein: äänikirjana.

Työmatkalla on ihanaa ja nopeaa kuunnella tätä tiiliskiveä läpi ihanaisen Heikki Määttäsen lukemanaa. Ensimmäinen kirja on kestänyt minulla melko pitkään sillä töitä on ollut keväällä vain kaksi päivää viikossa, mutta nyt varmaan alan päästä kokopäivätöiden ansiossa kirjassa eteenpäin. Tänään tuli ensimmäinen osa viimein kuunneltua loppuun.

Moni ansioitunutkin lukija kompastuu Sormusten herran alkuun, sillä se on melko lattea selonteko Konnun, hobittien maan, asukkaista, paikoista ja sukulaissuhteista. Tarina alkaa, kun surmuksen löytäjä, Bilbo Reppuli, viettää syntymäpäiviään ja katoaa jättäen jälkeensä mystisen sormuksen veljenpojalleen Frodolle. Kun alusta on päästy, muuttuu tarina pian jännittäväksi, vaikka kirjan iän (ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1954) voi aistia Tolkienin kirjoitustyylistä. Frodon on lähdettävä viemään Suursormukseksi paljastunutta taikasormusta Rivendelliin, haltiakotoon, jossa sen kohtalosta päätettäisiin. Matka on vaaroja täynnä ja Vihollinen kerää voimiaan idässä.

Jos vain kukaan koskaan kaipaa eeppistä luettavaa, ei tätä kirjaa parempaa opusta löydy. Suosittelen lämpimästi, vaikka alku tuntuisikin hankalalta - Sormusten herra vaatii hieman ponnisteluja, mutta kun siihen pääsee sisälle, siihen onkin jo peruuttamattomasti uponnut.
Kuusi tähteä viidestä ******

P.S: Tätä kirjoittaessani sain tietää, että Heikki Määttänen on jo kuollut! Tämä oli mennyt minulta valitettavasti aivan ohi ja olen nyt surusta mykkä :(

‎147/300: Sand chronicles, vol. 6 (Hinako Ashihara)
148/300: Sand chronicles, vol. 7 (Hinako Ashihara)
149/300: Sand chronicles, vol. 8 (Hinako Ashihara)
150/300: Sand chronicles, vol. 9 (Hinako Ashihara)

Sand chroniclesin pääjuoni loppuu osaan 8, mutta sen jälkeen on tehty vielä kaksi, lyhyitä sivutarinoita sisältävää osaa. Tykkäsin tästä sarjasta oikein paljon (vika osa vielä tilaamatta ja lukematta!), sillä se osoittautui loppujen lopuksi hyvin erilaiseksi verrattuna muihin lukemiini romanssimangoihin. Tavallaan jopa synkkäsävyiseksi.

Hahmot vanhenevat sarjan edetessä melko nopeaa vauhtia ja lopussa Ann on jo 26-vuotias. En halua spoilailla tapahtumia likaa, joten jätän suuremmat tapahtumat kuvailematta. Tarina keskittyy hyvin pitkälti Annin lapsuuden traumaan ja kykenemättömyyteen rakastaa ja olla onnellinen seurustelusuhteessa tai ylipäätänsä elämässä. Tästä kärsii niin hänen perheensä kuin rakastettunsa Daigo ja ennen kaikkea Ann itse.

Vaikka hahmot itsekin kuvaavat tapahtumia saippuaooperamaisiksi, ei kliseiset juonikuviot niinkään minua haitanneet. Enemmän ärsytti jatkuva vanhojen kuvakaappausten näyttäminen ja palaaminen aikaan "kun olimme 12-vuotiaita... ". Onneksi sentään Ann tajuaa jatkuvan itkeskelyn ärsyttävyyden ja pyrkii siitä eroon (olisiko mangaka saanut siitä palautetta?)

Osat 3-8 saavat neljä tähteä kauniista tarinankerronnastaan ****, osa 9 on aika mitäänsanomaton, eikä herätä suurempia tunteita vaikka syventääkin taustahahmoja, siksi annan vain kolme tähteä ***

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 136-140)

‎

136/300: Tenta Love (Team Pärvelö, Suspu)

Tämä on omakustanne-sarjakuva, jonka ostin jo viimetalven Frostbite-tapahtumasta. En ajatellut heti lisätä sitä lukuprojektiin, sillä sitä ei löytynyt kätevästi Goodreadsista, mutta koska ostin erään toisenkin omakustanteen, päätin lisätä ne molemmat nyt samalta istumalta.

Tenta Love on Team Pärvelön julkaisema sarjakuva varsin erikoisesta pariskunnasta: 35-vuotiaasta, taitelija-Jaakosta ja nuoresta skeittarimestariksi havittelevasta Dominikista. Strippityylinen sarjakuva keskittyy pariskunnan arjen ja ikäeron haasteisiin ja on varsin huumoripainotteinen. Jokaisella sivulla on oma väriteemansa ja ulkoasu on muutenkin oikein siisti. Sanoisin, että erinomainen teos omakustanteeksi! Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa :) ***+

‎

137/300: Hyi, Homoa! (Team Pärvelö)

Kesän Desuconissa julkaistiin tämä Team Pärvelön kolmas antologia, joka kokoaa omakustannesarjakuvia teemalla: homoseksuaalisuus ja suomi. Aiheesta onkin ammennettu oikein runsaalla kädellä sillä kirjaa on ollut tekemässä peräti 15 henkeä. Sarjakuvat ovat lyhyitä ja erittäin omaperäisiä.

Hauskimmat tarinat ovat tukkijätkien lemmenpainista kertovat lyhäri sekä hieman pidempi tarina, joka kertoo, miten Ilmarinen naittaakin Väinämöiselle veljensä Einon. Erikoisin tarina kirjassa täytyy olla joulupukin ja tontun kuumista löylyistä kertova pätkä.

On mukavaa tukea suomalaisia taiteilijoita ja saada vielä näinkin viihdyttävä opus vastalahjaksi. Kympin maksoi ja oli kyllä joka sentin väärti! Suosittelen: ****

138/300: Samejima-kun and Sasahara-kun (Koshino)

Samejima ja Sasahara ovat samassa kaupassa töissä, kun Samejima saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta tunnustaakseen tunteensa Sasaharalle. Siitäpä alkaakin varsin hervoton tarina siitä, miten pakonomaisesti puhtautta ylläpitävä ja bakteereita pelkäävä Samejima koettaa saada itseään heterona pitävän Sasaharan rakastumaan itseensä.

Koko pokkari on yhtä ja samaa tarinaa, jonka positiivisen vaikutuksen tunteekin heti. Tarina tuntuu syvällisemmältä ja hahmot oppii kunnolla tuntemaan. Erikoisen tästä yaoimangasta tekee Koshinon piirtojälki ja tapa kuvata hahmot: molemmat pojat ovat lähes koko ajan täysin kauhistuneita tai paniikin partaalla. He ovat samalla kertaa ujoja, nolostuneita ja raivoissaan, eikä ystävyydestä rakkaudeksi muuttunut suhde lähdekään helposti käyntiin.

Älä anna kannen hämätä, piirtojälki on sisältä yhtä epäröivää kuin poikien tunteetkin ja sopii siksi tarinaan täydellisesti. ****


‎

139/300: Lentosotamies Pommi (Torsten Bjarre)

Tämä on parasta mökkilukemista ikinä. Hieman Masin tapaista sarjakuvaa armeijan pojista, jotka tekevät jos jonkinnäköistä jekkua esimiehilleen. Keskiössä on nimikkohenkilö Pommi, jota ei ole turhalla järjellä varustettu, mutta ratkaisun hän keksii ongelmaan kuin ongelmaan.

Olin iloinen, kun löysin tämän kirjasen divarin poistohyllystä, sillä olen pienestä pitänyt lukenut tätä sarjakuvaa mummolassani ja vanha kappale alkaa olla jo irtosivuiksi asti luettu. Löytämäni nide on oikein hyvässä kunnossa ja hintaakin oli vain yhden euron verran. Pommi kuuluu ikivanhaan suomalaiseen Sarjakirja-sarjaan (osa 35), joka esittelee erilaisia sarjakuvia, kuten Masia, Ville Vallatonta ja Mustanaamiota.

Alunperin Pommi on ilmestynyt ruotsalaisessa ilmailulehdessä ja sen teko aloitettiin jo toisen maailmansodan aikaan. Jo pelkästä nostalgiasta annan neljä tähteä ****

140/300: Neko Ramen, vol.1 (Kenji Sonishi)

Tämä japanilaista strippimangaa parhaillaan. Taicho on kissa, joka on ajautunut pikaruoka-alalle ja perustanut oman ramen-ruokalan. Ramen on japanilainen nuudeliruoka, joka tarjotaan liemessä lisukkeiden kera. Taichon outoja edesottamuksia ja uusia ateriaideoita käy päivittäin ihmettelemässä vakioasikas Koichi.

Stripit ovat lyhyitä ja ainakin minun huumorintajuuni sopivia. Piirtojälki voi aluksi tuntua hyvin luonnosmaiselta, mutta hauskat ideat eivät tarvitse kummoista taidetta tuekseen. Taicho itsessään on herskyvän hauska hahmo paisi hauskoilla ilmeillään myös luonteeltaan: kissa puhuu kuin vanha japanilainen ukko. *****

Kirpparilöytöjä vol.X

Kesälomareissumme Pohjoiseen sujui melkolailla syöpöttelyn ja pihistelyn merkeissä, kun liitto panttasi rahojaan. Tästä syystä Kainuun divareistakaan ei lähtenyt mukaan juuri muuta, kuin isohko nippu Masters of the Universe, eli He-Man lehtiä. :) Teen niistä joskus oman erillisen postauksensa, sillä epäilen, ettei minulta enää kovin montaa lehteä puutu.

Sen sijaan keskitymme tämänpäiväisen kirpparireissun löytöihin, joita kertyi suurehko kassillinen ja n. 30€ edestä. Sanottakoon heti, että kaikki nämä löytyivät yhdeltä ja samalta itsepalvelukirpparilta. Torstai näyttäisi olevan erinomainen kirpparipäivä:



Heti ensimetreillä kärryyn piti latoa neljä täyttä ja kaksi vajaata vuosikerrallista Barbie-lehtiä, jotka oli laitettu vuosittain n. 1€ maksaviin nippuihin. Periaattessa koetan välttää lehtien keräilyä niiden hankalan varastoinnin vuoksi, mutta näihin oli ihan pakko tarttua. Lehtien ilmestymisvuodet 1996-2001 osuvat juuri niille vuosille, jolloin itse leikin barbeilla. Tai no, ehken enää 2000-luvulla, mutta kuitenkin. Lehdet itsessäänhän ovat lähinnä lelumainoksia ja juuri siksi niistä on ihana bongailla omia ja kavereiden vanhoja Barbeja. Muistan lähes jokaisen lehdessä esitellyn uutuus-Barbin - ainakin olen nähnyt ne kaupassa tai telkkarimainoksessa. Ahh... mitä nostalgiaa. Harmi, että omat Barbini ovat kadonneet teille tietämättömille. Lehtien osto tuli kuitenkin halvemmaksi, kuin ko. nukkejen osto omaksi.

Toinen erinomainen löytö olivat nuo Blu-ray X-menit (osat 1-3 sekä Wolverinen oma elokuva). Hintaa näillä oli 3,50€/kpl ja levyt aivan uutta vastaavassa kunnossa. Kotona tosin huomasin, ettei näissä julkaisuissa ainakaan kansitekstien perustella ole suomitekstejä. Se selittäneekin vähän tuota hintaa, mutta käyvät kyllä minulle tällaisinakin.

Nappailin mukaani myös muuta kesäluettavaa, kuten nuo Agatha Christienit, joita minulla ei ollutkaan entuudestaan yhtään. Ihan kiva löytö oli myös Stephen Kingin SE, osat 1-2 joista pulitin 1€/kpl. Kansipaperit tosin puuttuu, mutta kelpaavat kyllä muutenkin epätäydelliseen King-kokoelmaani.

BR, eli Battle Royale on omasta mielestäni yksi parhaista japanilaisista elokuvista ja uusimman Anime-lehden artikkelin perusteella se olikin pyörinyt viimepäiviä mielessä. Oli mukava sattuma löytää se edukkaasti kirpparilta, 2€.

Divarikierros Helsingissä

Torstain ohjelmaan kuului varsin kiintoisa sarjakuvienmetsästysreissu Helsingin divareihin. Sad oli suunnitellut meille viiden divarin kierroksen keskustan alueelle ja itse teinkin löytöjä repun täydeltä.

Kierrokseen kuului seuraavat antikvariaatit:

Kampintorin antikvaarinen kirjakauppa
Divari oli kierroksen ainoa paikka, jossa olin jo ennestään käynyt. Täältä löytää aina laajan valikoiman englanninkielistä mangaa edullisesti. Tarjonta vaihtuu miellyttävän usein.

SS Libricon
Erittäin siisti sarjakuviin erikoistunut liike, jossa erittäin ystävällinen myyjä. Valikoima on todella laaja ja helposti selattavissa laareissa. Kaikki myynnissä oleva näytti olevan suomenkielistä materiaalia.

Antikvariaatti Hämähäkki
Erittäin ystävällinen myyjä, joka tarjosi cappuccinoa. Valikoima ja liike valitettavan pieni. Sarjakuvametsästäjän ei ehkä kannata vaivautua.

Kulku-katin poika
Upea, pelkästään sarjakuviin erikoistunut liike. Valikoimaa riittää kolmen huoneen verran, joista yksi on pyhitetty Disneylle. Löytöjä tekee varmasti, etenkin sarjakuvaalbumien metsästäjät. Osa tavaroita hinnoiteltu keräilyarvon mukaan, mutta seasta löytyy tiukallekin budjetille sopivaa ostettavaa.

Oranssi planeetta
Tilava divaari hieman pidemmällä keskustasta ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Paljon herkullista löydettävää, vaikka järjestyksessä onkin toivomisen varaa. Englanninkielistä mangaa tarjolla tyydyttävästi. Ystävällinen henkilökunta kuitenkin auttaa mielellään! Sisarliike Punainen planeetta jäi vielä käymättä, kun allekirjoittaneella loppui rahat kesken. Punaisessa planeetassa on kuulemma runsaasti scifi- ja fantasiakirjallisuutta sekä romaaneja.


Ja mitäpä kierrokselta sitten jäi käteen?



Mangasarja Sand chroniclesit ostin eräältä nettimyyjältä, jonka kanssa olin sopinut tapaamisen Kampin divarin eteen. Muut ovat sitten ihan divarikierroksen satoa.
Löysin miehelleni tuon Judge Dredd 1:n, joka oli viimeinen puuttuva osa hänen Dredd-kokoelmassaan. Metsän pidot olenkin teille jo aiemmin arvostellut ja oli hienoa saada se liitettyä länsimaisten sarjakuvien kokoelmaani.
Sarjainfon ostin, koska se on kokonaan yhtä suurta Elfqest esittelyä ja taisin saadakin sen kaupanpäälliseksi Kulku-katin pojasta.
Lentosotamies Pommi oli ihan pakko napata eurolla mukaan, kun sen Kampin divarin alekorissa bongasin. Ko. lärpäke on ollut mummolassani niin kauan kuin muistan, mutta vanha kappale on jo alkanut haprastua ja sivut irtoilla. Nyt ostin kirjan itselleni, jotta voin tulevaisuudessakin sitä lukea. Se on nostalgisinta kesälukemista, jota vain voin kuvitella.


Keskiviikkoisen kävelyretken palkkiona tuli Anttilasta ostettua vielä seuraavat DVD:t ja Bluray:t elokuvakokoelman jakoksi:



Lord of the Rings-boxi on joukon ainoa Bluray ja se oli melko edullisesti myynnissä Anttilassa, hieman vajaat 40e. Loota sisältää 15 levyä ja vissiin reilut kymmenisen tuntia extended elokuvaa. Jokainen elokuvakin on jaettu kahdelle erilliselle levylle, kun on niin mahtavaa settiä :D

Pupukoti

Inspiraatio iski nopeammin, kuin uskoinkaan.
Availin aiemmin kuvaamiani sylvanialaispaketteja, kun idea pälkähti mieleeni. Siinä minulla oli pikkiriikkinen koti ja paketillinen tarvikkeita. 1+1= keskiyön projekti valokuvauksen ja kuvanmuokkauksen merkeissä. Tätä kirjoittaessani kello 1:52 aamuyöllä. Koska vasta äsken päivitin aiemmin entryni, ajastan tämän näkymään teille hieman myöhemmin :)

Pidemmittä puheitta, saanen esitellä teille Suklaapupu isosiskon koteineen:



Alunperin tämä avattava talo on tarkoitettu vaatekaapiksi sylvanialaisten ylimääräisille vaatteille ja asusteille. Nukketaloja ja ahtaita tiloja rakastavana ihmisenä tein talosta kuitenkin oikean kodin:



Hieman on tuo vaaterekki edessä, mutta periaatteessa siihen voisi ripustaa vielä jotakin roikkumaan. Hengareita tai vaikka koukullisia keittiötarvikkeita. Kaikki tässä näkyvät tarvikkeet (pöytää, tuoleja ja kahvikuppeja lukuunottamatta) tulivat Farmhouse accessories-settiin. Myös siskopupun päällä oleva esiliina.



Tässä hieman talon sisustaa: kätevä eteisen ja keittiön yhdistelmä.



Hyllykkö on kuin tehty siinä oleville tarvikkeille. Tuo sateenvarjoteline oli yksi pääsyistä, miksi halusin tämän setin. Telinettä on joskus aikanaan myyty Japanissa yksittäisenä settinä yhdessä tohvelitelineen kanssa. Harmi, ettei maatilatarvikkeisiin kuulu tohvelitelinettä...
Punaiset esineet korihyllyllä ovat kuumavesipullo ja sen pussukka.
Alimmaisena kunnon työmiehen kumisaappaat.



Tykkään kovasti noista valko-sinisistä astioista. Harmi, että ne eivät ole alkuperäisten astioiden tapaan posliinia vaan muovia. Hell on oikein kivan värinen ja sopivan pieni tähän minitaloon. Seinällä killuu onnea tuottavia hevosenkenkiä.

Vuoden Sylvanialaisuutuudet, osa1

Myönnän ihan rehellisesti, että tänävuonna on sylvanialaiskokoelmani jäänyt taka-alalle. Kuitenkin on viimeaikoina tullut monia ihania SF-uutuuksia myyntiin ja niiden hankkiminen on kasaantunut. Päätin nyt kesäloman alkajaisiksi tilata sylvanianfamilies.com:ista osan UK:n uutuuksista, kun heillä on meneillään kampanaja; jos tilaat yli 60£:lla, saat yllätyslahjan kaupanpäälle. Tilasin paketin mielestäni viimeviikon loppupuolella ja jo tänään, tiistaina, se oli perillä! Nopeaa toimintaa postin osalta.

Ja tällaisia ihanuuksia paketista kuoriutui:



Oikeassa reunassa oleva Pupusiskon Dresser box oli se yllätyslahja. Dresser box on talon mallinen vaatekaappi, johon voi säilöä ylimääräisiä SF-vaatteita ja tarvikkeita - tarvittaessa myös hahmon.

Koetan saada näistä aseteltua piakkoin uusia kuvaelmia blogiinkin. Vanhempiakin hahmoja on vielä esittelemättä. Erityisen innoissani olen Seabreeze juhlapupuista. Hauska oli myös paketin mukana tullut SF-juliste, jossa on kuvattu ilmeisesti kaikki tällä hetkellä myytävät hahmot.

Seuraavaksi pitäisi hankkia japani-sylvanialaisten uutuusihanuudet. Ja jostain olisi hyvä saada näille lisää tilaakin.

Desucon 2012

Desucon on tältä erää minun kohdaltani ohi ja takana onkin oikein antoisa viikonlopun puolikas!
Tämän vuoden Desu oli venytetty kolmepäiväiseksi, mutta kahdessa päivässä (pe-la) oli jo ihan tarpeeksi. Sain ostettua kaikkea, mitä suunnittelin ja toivoinkin: mangaa, mangaa, musta Mokona ja lisää mangaa. Ahkeran kyttäyksen alla oli etenkin Kupolin mangakirppis, johon koko kahden päivän ajan tuli lisää tavaraa myyntiin. Vasta viiden aikoihin lauantai-iltana enimmät myyntiin tulleista mangoista oli saatu laputettua myyntiin ja saatoin tyytyväisenä päättää ostokset.

Ostoksia kertyikin yhteensä 24 mangan, yhden lehtitilauksen kylkiäisenä tulleen Anime-lehden (Desutarjous; neljän Animelehden tilaus 15€!) ja yhden pehmolelun verran. Lisäksi Lahdessa sijaitsevasta Kultaisesta Apinasta löysin yhden kirjan ja sarjakuva-albumin, joita en kuitenkaan esittele tässä:



Kuvan ensimmäinen manga, Emma vol.1, on ostettu aiemmin, mutta lisäsin senkin kuvaan, kun en ole aiemmin kuvannut. Nyt Emma-kokoelmastani puuttuu, enää osa 8.
Pääpaino ostoksissa oli taas yaoissa, jota manga-kirppikseltä löytääkin edullisesti. Osan ostoksista tein myös Fennican pöydästä, jonne oli yllättäen tullut paljon vanhoja, jo loppuunmyytyjä nimekkeitä muoveissa. Ihanaa oli viimein saada Il Gatto sul G vol.3 täydentämään sarjan loppuun hyllyssäni, sekä jo jonkin aikaa etsimäni Stay close to me Yaya Sakuragilta.
Japaninkielinen Eiki eikin "Train train, vol.2" oli kaupanpäällinen Sangatsumangan loossista, josta Emmat ostin uutena "kympillä kolme"-alennuksella.

Kupolin mangakirppis on minulle koko conin tärkein "tapahtuma", eikä sen valtavan tarjonnan edessä tarvinnut tälläkään kertaa pettyä. Vein muutaman omankin mangan sinne myyntiin ja pari niistä lähtikin heti uuden omistajan matkaan.

Toinen sarjantäydennys tuli, kun löysin mustan Mokonan (animesarjasta Tsubasa) Urumin myyntipöydästä. Ostin jo talvella Chibiconista tämän parin; valkoisen Mokonan. Nyt ne pääsevät yhdessä möllimään kirjahyllyn päälle:



Desucon oli taas oikein mahtavasti järjestetty. Ainoa hieman epämieluisa yllätys oli se, ettei suuri myyntisali ollutkaan perjantaina auki. Melkein iski fiilis, että perjantaina coniin meno olikin ollut täysin turhaa - mutta onneksi hieman myöhässä avautunut mangakirppis pelasti päivän.
Joka tapauksessa suuri plussa erittäin toimivalle conille! Hauskaa oli ja talvella uudelleen, jos vain Desucon Frostbite järjestetään! :)

::EDIT::

Melkein unohdin päivityksestäni vielä nämä!



Hyi, Homoa!-sarjakuvan julkaisutilaisuus oli ainoa "peneeli", johon conissa osallistuin ja sain paikan päältä ostettua tämän albumin tekijöiden nimmareilla varustettuna. Kyse on suomalaisen Team Pärvelön kolmannesta yhteisniteestä, jossa on suomalaistettuja yaoitarinoita. Koko komeus maksoi vain kympin ja on oikein laadukkaan oloinen liimasidoskirja. Nopea selailu osoitti sen hyvinkin kiinnostavaksi.

Midori days vol.7 on toiseksiviimeinen osa ko. sarjaa. Enää yksi osa puuttuu!

::EDIT2::

Uudet mangaostokset täyttivät hyllyni niin, että uusia tulokkaita mahtuu arviolta enää kolme. :D Sitten täytyy alkaa siirtää opuksia hyllyn sivupäätyyn.

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 131-135)

Yöllinen yaoin-nälkä iski yöllä ja lukaisit seuraavat viisi esiteltävää kirjaa täyteen. Soul Eater onkin teille jo tuttu aiemmasta esittelystä, mutta numerojärjestyksen vuoksi lisään senkin tähän:

131/300: Soul Eater, vol.1 (Atsushi Ohkubo)

Kurvikkailla naisilla höystetty shounenmättökin voi olla joskus oikein hupaisaa luettavaa! Maka on tyttö, joka pyrkii mahtavaksi asemestariksi yhdessä viikatteensa Soul Eaterin kanssa. Soul Eaterin on syötävä 99 ihmisen ja yhden noidan sielut tullakseen mahtavaksi Death Scytheksi. Siinähän sitä urakkaa riittääkin.
Tarina sijoittuu kummituskaupunkimaiseen Death Cityyn, jota valvoo itse Kuolema. Korjattavat sieluparat kuuluvat onneksi meidänkin maailmassa tutuille pahiksille, kuten Viiltäjä Jackille, Caponelle ja Rasputinille. Pääpaino on huumorissa ja taisteluissa, jotka on piirretty varsin nätisti. Lukuisat alaston-, tirkistely- ja puristelukohtaukset takaavat viihdettä naiskauneudesta pitäville.
****

‎132/300: Good morning (Ritsu Natsumizu)

Touko-kesäkuussa on junelta ilmestynyt monta kiintoisaa yaoi-nimekettä ja tämä oli ensimmäinen ennakkotilauksistani, joka ehti sisään postiluukustani. Ensimmäinen tarina kertoo tarinan salarymaneista, joista Shinohara on homo ja päähenkilö Hayashi taas on varma, ettei ole. Kuitenkin hän hakeutuu jatkuvasti Shinoharan seuraan ja herääkin eräänä aamuna alasti tämän sängystä. Mitä on tapahtunut ja millainen mies Shinohara oikein on?
Toisessa tarinassa kaksi salarymania kisaavat toistensa huomiosta meloonileipien parissa.
Mangalle on annettava suuri plussa tilannekomiikasta, ensimmäisen tarinan komeasta semestä ja toisen tarinan miellyttävästä ukesta. Toisaalta mangalle on annettava miinusta itkuisista ukeista, joita ilman tämä olisi ollut aivan erinomainen yaoi. ****-


133/300: Your love sickness (Hayate Kuku)

En millään tavalla pidä kissankorvaisista mangahahmoista, mutta tämä ketunkorvilla ja -hännillä höystetty yaoi kyllä osui ja upposi. Olen muutenkin mieltynyt Hayate Kukun piirustustyyliin ja verratten erilaisiin aihevalintoihin yaoi-maailmassa. Häneltä on ilmestynyt oiva tarina Cowboyn ja intiaanin suhteesta, joskaan sitä ei ole vielä käännetty englanniksi. Onneksi tämä sentään löytyy Junelta kännettynä, vaikka painos onkin myyty loppuun.

Alkutarina kertoo kahdesta kettu-jumalasta, jotka harjoittelevat tullakseen temppelivuoren suojelijoiksi. Patsaiden muodossa nämä kaksi vartioivat temppeliä - ainakin silloin kun eivät ole totaalisesti toisissaan kiinni. Tarinaan on ympätty kiinnostava kastijärjestelmä, jossa uke on alempaa punakettujen rotua, kun taas seme on voimallinen valkokettu korkearvoisesta perheestä. Tarina koostuu lyhyistä väläyksistä, joissa tapahtuu joko jotain hassua tai kerrataan kettujen lapsuutta.

Muut tarinat kertovat ukkosenjumalan ja eksyneen talonpojan kohtaamisesta sumuisella vuorella; jalkansa katkaisseesta mallipojasta, jota komea bento-kauppias käy ruokkimassa; sekä yakuzan ja poliisin suhteesta.
Huumori oli tässä mangassa hyvin samanlaista kuin Good Morningissa, vaikka mangaka onkin eri. Monessa kohdassa sai kyllä nauraa! *****


‎134/300: How to seduce a vampire (Nimosaku Shimada)

Yllätyksekseni löysin itseni lukemasta yaoimangaa, joka ei ollutkaan pelkkää ihmissuhteilua vaan tässä oli jopa ihan juoni. Ja samuraita, joista en yleensä ole kauhean kiinnostunut.
Watanabe löytää kadulta tiedottoman miehen, joka osoittautuu parturiliikettä pitäväksi vampyyriksi Mizuoksi. Watanabe saakin työpaikan Mizuon vastaanottoapulaisena kiitokseksi pelastamisestaan. Vähitellen tarinassa paljastuu myös taustajuoni, joka valottaa molempien menneisyyttä jo ennen varhaista edo-kautta. Tähän liittyy läheisesti demoneita tuhoava miekka, jonka Watanaben esi-isä (vai liekö hän itse?) takoi aikanaan Mizuon avustuksella.
Tarina itsessään on yllättävän mielenkiintoinen, mutta harmillisen vaikeaselkoinen. Välillä on mahdotonta seurata tapahtumien kulkua ja liittää välähdyksenomaiset pätkät yhdeksi kokonaiseksi kuvioksi. Ehkä yksi pokkari on aivan liian lyhyt näin suurelle tarinalle, jossa hypitään sikin sokin kahden eri aikakauden välillä.
Piirtojälki on keskinkertaista, mutta tarinassa on omat hyvät hetkensä, joiden ansiosta kirjan jaksaa lukea loppuun. Suosittelisin tätä kuitenkin enemmän samuraista kuin vanpyyreistä kiinnostuneille fujosheille. Veren sijaan vampyyrit imevät tässä jotain ihan muuta. ***+


135/300: Black-winged love (Tomoko Yamashita)

Ostin tämän, koska mangakan toinen yaoi, Diningbar Akira, teki minuun syvän vaikutuksen. Ihan Akiran tasolle tämä ei yltänyt, sillä tästä puuttuu Akiran vahvuutena toiminut huumori. Mutta sen sijaan manga sisältää peräti kymmenen lyhyttä tarinaa, jotka kaikki ovat selvästi genrestään erottuvia ja ennen kaikkea synkkäsävyisiä - rakkauteen ei läheskään aina vastata rakkaudella.
Tarinapaletti sisältää mm; työkaverukset, joista toinen on juuri tunteensa tunnustanut masokisti ja toinen homofoobikko; kuusilapsisen perheen vanhin poika, joka pelkää tulla ulos kaapista; poika, joka on tilannut itselleen miesprostituoidun netistä testatakseen omaa suuntautumistaan...
Yamashitan piirtotyyli ei ole järin kaunista, mutta ei kyllä huonoakaan. Hyvällä tavalla rumaa? Ajoittain rumat hahmot sopivatkin hyvin realistista surua ja karua elämää kuvaaviin tarinoihin. Jos kaipaa jotain erilaista ylisöpön BL-hattaran sijaan voin hyvin suositella Black-winged lovea. ***½

100 kirjaa lukuprojekti 2012 (Kirjat 126-130)

‎En tiedä iskikö lukuähky vai mikä, mutta en ole pariin viikkoon lueskellut mitään. Vanhoja kirjavinkkauksia on kuitenkin jäänyt postittamatta, joten laittelen niitä tulemaan :)


126/300 La vie en rose (Sakurako Yamada)

Oikein kivasti piirretty, mutta ehkän turhan "rankka" aiheeltaan minulle. Tämän yaoimangan tarinat kiertyvät erään baarin henkilökunnan ja asiakkaiden ympärille. Pääkeskiössä on baarin johtava baarimikko, joka on erittäin komea ja cool, mutta ei päästä ketään nahkansa alle. Synkän tarinasta tekee muutamat toisiaan hyväksi käyttävät miehet, myös päähenkilö itse.

Piirtotyyli on ajoittain oikein mukiinmenevää, mutta kerronnassa on hieman puutteita. Ihan aina en pysynyt kärryillä siitä, missä mennään ja kuka kukin on. Manga olisi ehdottomasti tarvinnut aloitussivulle jonkinlaisen hahmokartan. Mutta muuten ihan kiva ***


‎127/300 Endless Rain (Yuuya)

Synkkä teema jatkuu. Tarina alkaa, kun kahden pojan, Akiran ja Naon äiti on kuollut ja näiden etäiseksi jäänyt isä haetuttaa pojat luokseen asumaan. Isä johtaa valtavaa yritystä, mutta osa hänen puuhistaan ei kestä päivänvaloa. Alempi johtaja, komea ja kylmä Hyougami hautookin isälle kauheaa kostoaan ja pyytää Akiraa mukaan vallankaappaukseen.
En pitänyt yhtään Hyougamin kylmyydestä, mutta päähenkilö Akiran huolenpoto sokean Nao-veljensä vuoksi oli koskettava.

Mangan juoni oli yllättävän pitkä ja melko syvällinenkin useine sivuhenkilöineen. Onneksi tarina saa kuitenkin onnellisen lopun ja kirjan toinen lyhyttarina on hieman kevyempi - se kertoo kahdesta lapsuudenystävästä, joista toinen sairastaa synnynnäistä sydänsairautta.
Tämänkin yaoin piirtojälki on vain puolittain onnistunutta, mutta kerronta on hieman La vie en rosea selkeämpää. ***+


128/300 Lover's flat (Huouta Fujiyama)

Tiesin jo entuudestaan, että tämä yaoimanga ei voisi kauheasti ampua ohi. Kaksi paria samassa talossa - tosin flat tarkoittanee tässä samaa kerrostalokompleksia, mutta vierekkäisiä ovia silti! Sen enempää en tässä ala poikien touhuja erittelemään sillä kyse on hyvin perinteisestä "tunnustetaan rakkaus, painitaan oman seksuaalisuuden kanssa ja eletään lopulta onnellisina"-tarinasta. Teemana on vain vahvasti tuo vierekkäin asuminen pienenpienissä yksiöissä.

Tarinasta löytyi tunnelmaa, piirtojälki on ajoittain hyvinkin nättiä ja hahmot riittävän erinäköisiä ja luonteisia. Can't go wrong with that! Nyt haluaisin kovasti lukea mangakan kaksi muuta yaoita: Sunflower ja Ordinary crush. Suosittelen! ****

‎
129/300: Embalmer, vol.1 (Mitsukazu Mihara)

Manga, jonka päähenkilö on palsamoija. Japanissa ruumiiden palsamointi ei ole läheskään yhtä suosittua tai edes tuttua kuin esimerkiksi Amerikassa ja ammattiin liittyy monia ennakkoluuloja. Tämän mangan idea lieneekin tuoda ammattia paremmin tutuksi lukijoilleen, sillä se on paitsi erinomaista draamaa myös hyvin opettavainen.
Shinjyurou on nuori mies, joka on valinnut urakseen palsamoijan harvinaisen ammatin. Kirja koostuunkin lyhykäisistä tarinoista, jotka yleensä kertovat kuinka satunnaiset ihmiset kuolevat ja miten palsamoija voi tuoda lohtua heidä perheilleen valmistelemalla kuolleen arkkuun yhtä kauniina/komeana kuin tämä oli eläessään. Myös infektioriski pienenee balsamoinnissa ja eräässä tarinassa pieni poika pääsee viimein halamaan tuberkuloosiin kuollutta isäänsä tämän pitkän eristyskauden jälkeen.
Kuolema toki jo itsessään riittää herättämään ajatuksia, mutta oli myös erittäin mielenkiintoista lukea palsamoijan ammatista. Vastapainona kylmälle työlleen Shinjyurou on oikea naistenmies ja haluaa työpäivänsä päätteeksi syliinsä lämpimän ihmisen.
Vain mangakan piirtojälki saattaa joillekin olla hieman luotaantyöntävän näköistä, sillä se on hyvin vahvaa ja melko karkean näköistä. Toki lukiessa tähänkin tottuu ja sisältö korvaa helposti ulkokuoren. Sarja on kuusi osaa pitkä ja tämä ensimmäinen osa saa minulta neljä tähteä viidestä ****


‎130/300: Embalmer, vol.2 (Mitsukazu Mihara)

Toinen osa palsamoijan arjesta jatkaa hyvin samoilla linjoilla kuin ensimmäinenkin osa. Uusia asiakkaita tulee surullisten teiden kautta vanhalle kirkolle, jossa Shinjyurou asuu.
Selkeäksi tulee myös Shinjyuroun viha-rakkaussuhde vuokranantajansa tyttäreen, joka toimii myös hänen epävirallisena taloudenhoitajanaan.
Toinen osa pureutuu hieman enemmän syihin, miksi Shinjyurousta tuli isänsä työn jatkaja, mutta pääpaino on edelleen palsamointiin joutuvissa asiakkaissa. Oma suosikkini oli koskerttava tarina kahdesta lääkärikolleegasta, joiden rakkaustarina jää kovin lyhyeksi.
****