Sairaala, vanhainkoti ja taloprojekti

Paljon on ehtinyt tapahtua lyhyessä ajassa. Kokoelmani saavutti eilen uusia tasoja kun kävin hakemassa Helsingistä, huuto.netistä voittamani lisäkerroksen Lundby-nukkekotiini.



Lisäkerros on vuodelta 1972 ja aivan ihanissa retrokuoseissa. Kehykset ovat aitoa puuta ja koko kerros oli oikein hyvässä kunnossa. Isomman huoneen tapetissa oli kolme repeymää, jotka onneksi sai peitettyä huonekaluilla. Taulujen oudosta sijoittelusta voitte päätellä reikien sijaintia. Alunperin etsin talooni lisäkerrosta, jotta saisin varsinaiseen taloon lisättyä reilusti makuuhuonetilaa. Mutta paikalleen asetettuna tästä ei tullutkaan lisäkerrosta vaan kokonaan oma asuntonsa jonne muuttivat sekä antiikkihuonekalut että sylvanialaisperheiden isovanhemmat. Nämä arvokkaat vanhukset ovat palkanneet itselleen myös kokin, hovimestarin, taloudenhoitajan ja jopa oman terveyssisaren.



Vanhainkodin makuuhuone on vielä aivan keskeneräinen. Katsokaa tuota ihanaa kukkatapettia! Keltaiset seinät, oranssi lattia ja punainen tapetti - ah tätä ihanuutta <3 Ongelma vain on, etten keksi tähän huoneeseen täytettä. Urban life-sarjaan ei tietääkseni kuulu makuuhuonesettiä, joka sopisi yhteen olohuoneen kalustuksen kanssa. Yksi vaihtoehto olisi tehdä tästä "vihreä huone", eli keräisin sängyt ja kaapit ym. Tomyn vanhoista, tummanvihreistä huonekaluista. Vihreä voisi myös sopia punertavaan värimaailmaan.
Kehdon vieressä seisova terveyssisar on kaksoiskappale, joka saapui Cottage Hospitalin (kuva alla) kanssa tänään. Tämä puputar muutti vanhainkotiin siksi aikaa, että löydän hänelle uuden kodin (?).



Tämä on sylvanialaiskaupunkini jo toinen sairaala ja maksoi ebayssa peräti 1£ + postikulut. Setin mukana tuli myös sängyllä istuva harmaa puputyttö. Kissa-hoitaja minulla oli jo ennestään. Toinen merkittävä taso kokoelmani kannalta saavutettiin myös siltä osin, että nyt on vitriinikaappini ääriään myöten täynnä. Oikeasti. Sinne ei mahdu enää mitään. Ja pienten sylvanialaistalojen kokoelmastani minulta puuttuu vielä posti, kaksi kukkakauppaa, vaatepuoti, lelukauppa, Lock Keepers Lodge (merikarhun koti) sekä mahdollinen custom-pitseria.



Myönnän kyllä, että kokoelmaani on eksynyt muutamia hahmoja ja tarvikkeita, joiden ostoa kadun tai ne ovat tulleet haluamieni tavaroiden mukana. Yksi niistä on alahyllyllä, oikeassa reunassa olevat katosrattaat. Myös keskellä olevat maajussin rattaat vievät ihan tuhottomasti tilaa. Molempien tilalle mahtuisi yhdet talot. Ylähyllyllä käyskentelevä pupuäiti rattaineen vie myös paljon tilaa ja peittää takanaan olevia liikkeitä. :( Luultavasti julkaisen pian listan myytävänä/vaihdettavana olevista sylvanialaisistani.



Tässä on kuva koko Lundby-kompleksistani kolmine kerroksineen. Eri osien värierot vielä korostavat asuntojen erillisyyttä. Molemmissa osissa on ulkopuolella valkoiset tiiliseinät, mutta vanhemmassa ne ovat jo kovasti kellastuneet. Kasattuani talon huomasin valtavaksi harmistuksekseni, etten enää oikein näe talon ylintä kerrosta. Olen yksinkertaisesti liian lyhyt. En oikein tiedä, mitä asialle voisi edes tehdä, kun mihinkään alas taloa ei voi pienen tyttömme takia laskea. Eikä meillä mitään vapaata pöytätilaa talolle olisikaan. Ylemmän talon eteinen jäi nyt pahasti tyhjäksi huonekalujen muutettua alakertaan. Ruokapöytiä minulle on myös siunaantunut ärsyttävän paljon. Siksi eteinen toimittaa nyt jonkinlaisen ruokasalin virkaa. Asiaan kyllä tulee muutos jossain vaiheessa. Koko talo on myös pahasti mattojen tarpeessa.

Lisäksi mainittakoon, että aloitin tänään kunnostamaan 1:12-nukketaloani, josta kirjoittelin aiemmin. Talo matkasi tänään takaisin vanhempieni luokse, jossa sitä pystyy remppaamaan ulkosalla. Sain hiottua talon seinät ja sahattua kaksi uutta ikkunaa. Onnistuin myös rikkomaan talon edessä olleen pihakaistaleen, joka oli jo ennestään vääntynyt ja kiero. Toisaalta tämä vain helpottaa projektin sitä vaihetta, kun taloon lisätään kolmas kerros ja kaappiovet. Huomenna tarkoitus olisi kitata reunat ja lommot sileiksi ja ehkä myös päästä maalaamaan ulkoseiniä. Tämänpäiväinen urakka kyllä osoitti, ettei tuota taloa yhdessä päivässä korjata. Kaikki vaiheet vievät ihan tuhottomasti aikaa. Tai oikeammin ajan kulua ei edes huomaa.
Pääsin myös harjoitelemaan sahan, porakoneen ja jopa pistosahan käyttöä. Mieheni osti minulle myös pussillisen nukkekodin remontissa tarvittavaa välineistöä, kuten jiiri- ja lehtisahat.